Evankelis-luterilaisen uskonnon didaktiikan perusosa 61553 3 op LUENTO 2: Koululaisen uskontopsykologia Martin Ubani, FT, TM Uskonnon didaktiikan yliopistonlehtori SOKLA

Millaiseen jäsenyyteen uskonto kasvattaa? Mistä oppilas tulee osalliseksi/jäseneksi koulun uskonnonopetuksen kautta? Millaiseen osallisuuteen uskonnonopetus ohjaa? Millaisia oletuksia uskonnon luokkahuonekulttuuri sisältää? martin.ubani@helsinki.fi

Kuinka ihmiset omaksuvat erilaisia kulttuurisia toimintoja? Kuinka he kehittyvät niihin osallistumisen seurauksena? martin.ubani@helsinki.fi

Holistinen ihmiskäsitys Kognitiivinen Psykologinen SPIRITUAALINEN Eksistentiaalinen PERSOONA Moraalinen Uskonnollinen Kulttuurinen Sosiaalinen Affektiivinen Fyysinen Vitruvian Man, Leonardo da Vinci (1492), Gallerie dell'Accademia, Venetsia, Italia

Koululaisen uskonnollisuus? Mikä on opetuksen merkitys oppilaalle? affektiivinen kognitiivinen sosiaalinen kulttuurinen moraalinen psykologinen eksistentiaalinen uskonnollinen martin.ubani@helsinki.fi

Uskonnonopetus ja katsomuksellinen kehitys Uskonnonopetuksen kasvualueet ELÄMÄNKATSOMUS/PERSOONA elämänkatsomuksen jäsentyminen ja vakaumuksen syventyminen oman inhimillisen hengellisyyden tunnistaminen oman elämäntarkoituksen pohdinta ja jäsentyminen uskonnon henkilökohtaisen merkityksen tiedostaminen YLEISSIVISTYS uskontojen ja katsomusten merkitysten, arvojen ja symboliikan lukutaito uskontoa koskeva yleistieto ja uskonnon kulttuurisen, yhteiskunnallisen ja globaalin roolin tiedostaminen ETIIKKA elämän valintojen arvioiminen ja linjaaminen suhteessa perimmäisiin arvoihin perimmäisten arvojen ja uskomusten ilmaiseminen elämässä ja institutionaalisessa muodossa martin.ubani@helsinki.fi

Uskontopsykologia Perinteinen uskontopsykologia Persoonallisuuspsykologian erityisalue Uskontokasvatuksessa: Aiemmin ohjaavaa, nyttemmin jäsentämisen apuväline Erilaisia tutkimustraditioita Humanistisen psykologian perinne (Frankl, Pargament, Emmons) Kognitiivisen psykologian perinne (Goldman, Fowler, Oser, Tamminen) Spiritualiteettitutkimus (”ei-uskonnollinen uskonnollisuus”) Uskontososiologia (sosialisaatio, identiteetti…) martin.ubani@helsinki.fi

Uskontopsykologia Uskonnollisen käyttäytymisen, ajattelun ja asenteiden lainalaisuudet ja erityispiirteet Uskonnollisuus: Riippuvaisuutta jumaluudesta tai Jumalasta ja tuonpuoleisesta. Ilmenee persoonallisuudessa: kokemuksissa, uskomuksissa ja ajattelussa ja motivoi hartauselämää, moraalista käyttäytymistä ja muuta toimintaa (Tamminen 1991, 15). Uskonnollinen kehitys: määrälliset ja laadulliset muutokset uskonnollisuudessa, sitoutuneisuudessa ja uskonnollisuuden eri alueiden (kokemukset, uskomukset, ajattelu ja käsitteistö, harjoittaminen ja seuraukset elämään) välisissä painotuksissa (Tamminen 1991, 20; Glock & Stark 1965). martin.ubani@helsinki.fi

Klassiset uskonnollisuuden vaiheteoriat Ronald Goldman (1964) (Piaget’n kognitiivinen kehitysteoria) Uskonnollinen ajattelu n. 2 vuotta muun ajattelun kehitystä jäljessä Intuitiivinen uskonnollinen ajattelu (esioperationaalinen, v. 2-6) -Uskonnollisten sisältöjen maaginen, fragmentaarinen ja epäsystemaattinen ymmärtäminen, antropomorfinen jumalakäsitys 2. Konkreetti uskonnollinen ajattelu (konkreettisoperationaalinen, v. 7-12) -Maagiset ja animistiset elementit vähenevät, uskonnollisia käsitteitä käsitellään koherentilla tavalla ja objektiivisemmin mutta niiden symbolis-metaforista luonnetta ei vielä ymmärretä 3. Abstrakti uskonnollinen ajattelu (formaalisoperaationaalinen, v. 13-) -Uskonnollisia käsitteitä tarkastellaan hypoteettis-deduktiivisesti (yleisestä erityiseen) ja symbolit tunnistetaan James Fowler (1981): ”Stages of Faith” Fritz Oser (1986): ”Stages of Religious Judgment” martin.ubani@helsinki.fi

Klassiset uskonnollisuuden vaiheteoriat James Fowler (1981): ”Stages of Faith” ”Usko” ihmisten universaali ominaisuus: kuinka ihmiset suuntautuvat maailmankaikkeuteen ja odottamaansa ”valtakuntaan” (7. vaihetta) 1. Varhainen usko (vauvaikä) -esi-kiellinen usko, jota määrittää luottamus hoitajiin ja psykologiset kiintymyssuhteet 2. Intuitiivis-projektiivinen usko (varhaislapsuus) -uskoa määrittävät uhkaavien ja suojaavien voimien kuvat, primäärihoitajista johdettu jumalakäsitys, riippuvuus hoitajiin ja moraalistandardien tiedostaminen 3. Myyttis-kirjaimellinen usko (alakouluikä) -…lisääntyvät auktoriteetit, myyttien ja kertomusten kirjaimellinen tulkinta ja niiden uskon selitysvoiman ja välittämiskyvyn arvostaminen, antropomorfinen jumalakuva 4. Synteettis-konventionaalinen usko (nuoruus ja nuori aikuisuus) -…perityn maailmankuvan kehitys martin.ubani@helsinki.fi

Klassiset uskonnollisuuden vaiheteoriat James Fowler (1981): ”Stages of Faith” 5. Yksilöllistyvä reflektiivinen usko (aikuisuus) -…itsetietoisuus, sitoutumisten, uskomusten ja arvojen tarkastelu, joka johtaa oman uskonnollisen tradition kriittiseen tarkasteluun ja oman tradition valintaan 6. Yhdistävä usko (n. 30) -… tiedostava sitoutuminen eettiseen toimintaan, joka pohjautuu sisäistettyihin periaatteisiin ja merkityksellisyyteen sekä arvoon, joka hyväksyy vajavaisen tietämisen. 7. Yleismaailmallinen usko (n. 40) -... ”Jumalan valtakunnan” ja ympäröivän todellisuuden ristiriidan ylittäminen, ”yksinkertaista uskoa”, uusi näkökulma itseen mahdollistaa kokemuksen yhteydestä ja merkityksestä. martin.ubani@helsinki.fi

Klassiset uskonnollisuuden vaiheteoriat Fritz Oser (1986) ”Stages of Religious Judgment” -Kohteena orientaatio Jumalaan, sattumanvaraisten tilanteen tulkinta 1. Uskonnollinen heteronomia (kouluikä 1) -Jumala aktiivinen ja puuttuu yllättävästi/arvaamattomasti maailman tapahtumiin -Ihmiset vastaanottavia (reaktiivisia), autonomian vastakohta 2. Do et des (”anna saadaksesi”) (kouluikä 2) -Jumala voimakas ja kaukainen mutta voidaan vaikuttaa rukouksin, lupauksin 3. Egon autonomia ja yksipuolinen vastuu (nuoret, usein kehitys jää tähän) -Jumalan vaikutusta vähennetään tietoisesti –yksilön vastuu elämästä lisääntyy -Jumala on irrallinen, ”piilossa” 4. Välillinen autonomia -Jumala ilmenee ”sisäisesti” ihmisessä: luottamuksena Suunnitelmaan ja elämän valintoina. -Uskonnollisuutta ilmaistaan mm. sosiaalisen sitoutumisen avulla 5. Ehdoton uskonnollisuus -Yksilö kokee olevansa jatkuvasti suhteessa ”Perimmäiseen Olevaan” -Jokaisella hetkellä yliluonnollinen ulottuvuus martin.ubani@helsinki.fi

Koululaisen uskonnollisuus martin.ubani@helsinki.fi

Minä ja uskonto TEHTÄVÄ Ota puhdas sivu Mieti millaisia merkityksellisiä kohtaamisia sinulla on ollut uskonnon kanssa elämässäsi Piirrä paperille elämänviivasi ja merkitse siihen merkittävät kohtaamisesi. Miten kohtaamiset ovat vaikuttaneet sinuun? PARITEHTÄVÄ Esittele parillesi tuotoksesi. Esitä hänelle tarkentavia kysymyksiä hänen kertomuksestaan. Täydentäkää lopuksi omia tuotoksianne martin.ubani@helsinki.fi

Mitkä tekijät vaikuttavat oppilaan katsomukselliseen kehitykseen? ”Kehitys” = muutos (positiivinen tai negatiivinen) Elämänkaari (lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus) Eri tahot Koti Koulu Uskonnollinen tai aatteellinen yhteisö Toveripiiri martin.ubani@helsinki.fi

Oppilaan uskonnollisuus alkuopetuksessa Positiivinen suhde uskonnonopetukseen Silta päiväkodin perhemäiseen, lämpimään ja kiireettömään ilmapiiriin Pienet ryhmäkoot kerrontaa, lauluja ja laululeikkejä, askartelua ja kuvaamataidon työtapoja, + perhe, koti Uskonnollinen ja myyttinen maailma on läsnä Kirjaimellinen tulkinta liittyy yleisemmin kognitiiviseen kehitykseen antropomorfisuus Suhde primäärihoitajiin martin.ubani@helsinki.fi

Oppilaan uskonnollisuus alakoulussa Uskonnon suosio oppiaineena laskee oppilaiden keskuudessa Uskonnonopetuksen relevanssin tukeminen on tärkein haaste Ikäkausispesifit työtavat – kerronnalliset menetelmät Uskonnollinen maailmantulkinta ja tieteelliset maailmanselitykset Abstrakti ajattelu: uskonnollinen käsitteistö ja symboliikka ovat oppilaille aiempaa tutumpaa Muutokset asenteissa ja harrastuneisuudessa martin.ubani@helsinki.fi

Nuoren uskonnollisuus yläkoulussa 90 prosenttia nuorista käy rippikoulun Nuorisokulttuurinen relevanssi Uskonnon tärkeys vanhemmille, positiivinen kodin ilmapiiri sekä kodin uskonnollinen aktiivisuus ennustavat myös nuoren uskonnollisuutta Identiteettityö Eksistentiaalista pohdintaa ei riittävästi huomioida kouluopetuksessa Samoin uskonnossa (Niemi 1989) Kerronnan hyödyntäminen: erilaiset tarinat tukevat yksilön oman elämänkatsomuksen jäsentymistä (Polkinghorne 1999; 1991) Aiheiden ajankohtaistaminen ja media martin.ubani@helsinki.fi

"Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: "Hyvästi," kettu sanoi. "Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin; tärkeimpiä asioita ei näe silmillä." "Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä," pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen. ”Pikku prinssi”, Antoine de Saint-Exupery Kuva: Päivi Hintsanen martin.ubani@helsinki.fi