Deskriptiivinen ja normatiivinen monikulttuurisuus Yliopistonlehtori Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos Käyttäytymistieteellinen tiedekunta

Monikulttuurisuuden jako Deskriptiivinen Kulttuurit ovat yleensä olleet vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Sen lisäksi kulttuurit sirpaloituvat alakulttuureiksi Kulttuurit muuttuvat jatkuvasti → ei ole puhtaita kulttuureita → ns. kulttuurifundamentalismi, joka näkee kulttuurit selvärajaisina ja korostaa kulttuurien keskinäisen vuorovaikutuksen ongelmallisuutta, on (myös empiirisesti) virheellinen kanta.

Deskriptiivinen monikulttuurisuus Monikulttuurisuus on siis tosiseikka, joka pätee kulttuureille (lähes aina). Ns. globalisaatio on merkittävästi kiihdyttänyt kulttuurien keskinäistä vuorovaikutusta, joten esim. Suomessa voidaan puhua monikulttuuristumisesta deskriptiivisenä faktana. Suomi on edelleen kulttuurisesti/katsomuksellisesti eurooppalaisittain melko homogeeninen, vaikka se ei koskaan ole ollut puhtaan monokulttuurinen. Homogeenisuuden suhteen alueellinen variaatio on suurta, esim. Helsingin koulupiireistä joissain 0–2 % suomi toisena kielenä oppilaita, joissain 20–40 %.

Normatiivinen monikulttuurisuus Historiallisesti: Eurooppalaisen kulttuurin nyrjähtäminen paikoiltaan (ks. Derrida niin&näin 1/1997) Monikulttuurisuustutkimuksessa on erilaisia suuntauksia, esim. kriittinen monikulttuurisuus. Ydinsisältö Hyväksyä oman position edellytyksellisyys. Hyväksyä Toiseus. Tämä on sekä OPS:n että ET:n arvoperustan virallinen totuus. Jos sitä ei (opetuksessaan) hyväksy lienee mahdotonta toimia (et-)opettajana.

Jatkokehittelyjä Normatiivinen monikulttuurisuus lienee ainoa kestävä tapa suhtautua deskriptiiviseen monikulttuurisuuteen. Normatiivisen monikulttuurisuuden voi oikeuttaa esim. ajattelemalla, että kukin kulttuuri on onnistunut kehittämään omia erityisiä hyvien yhdistelmiä. Hyvän arvoa ei voi käsitteellisesti kieltää Yhden hyvien yhdistelmien olemassaolo ei käsitteellisesti ole uhka toisen olemassaololle (resurssikamppailu on eri kysymys)

Jatkokehittelyjä Normatiivinen monikulttuurisuus ei ole ongelmatonta filosofisesti ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta, esim. tarvitaan jonkinlainen yhteinen arvopohja esim. ihmisoikeusetiikassa tästä seuraa universalistinen korostus Maahanmuuttokriittisyys ja kansallisen identiteetin korostus eri Euroopan maissa asettavat kasvavia paineita normatiivisen monikulttuurisuuden roolille kasvatuksessa. Huom. Uskontodialogissa ja uskonnon didaktiikassa yleistynyt tapa puhua moniuskontoisuudesta on syrjivää, koska se ei tunnusta uskonnotonta kulttuuria, jos haluaa välttää ’kulttuuri’-termiä on syytä puhua monikatsomuksisuudesta.