La 21.1. klo 21 Teemalla dokumenttia Yö ja usva (16) / Nuit et brouillard, Ranska 1956. Elokuvan historiasta on vaikea löytää yhtä kaunista, koskettavaa, kipeää ja kantaaottavaa elokuvaa kuin Alain Resnais'n dokumenttiklassikko keskitysleireistä. Areenassa 30 päivää Claude Lanzmann ja Shoahin aaveet Yli yhdeksän tunnin mittainen dokumentti Euroopan juutalaisten holokaustista oli Claude Lanzmannin merkkiteos, jonka pitkistä ja kivuliaista syntyvaiheista hän tässä kertoo. Areenassa 14 päivää. Keskitysleirien salattu totuus (16) / Night Will Fall, Britannia 2014. Keskitysleirien kauhuista koottiin keväällä 1945 Alfred Hitchcockin ja Sidney Bernsteinin voimin elokuva, jota ei koskaan esitetty. André Singerin dokumenttielokuva kertoo sen tarinan. (U) Areenassa 30 päivää Sekoilin viimeksi Eisensteinin Lakon ja Lokakuun kanssa, sori! Mennäänkö KAVIn kirjastoon? Entä YLEn esittely ensi to/ pe? Minnan kuvaus ip?
Kokeellisen, draamaelokuvan ja dokumentin rajat ovat usein liukuvia Kokeellisen, draamaelokuvan ja dokumentin rajat ovat usein liukuvia. Fiktio ja dokumentti voivat sekoittua monella tavalla keskenään. 1. esimerkki: Trainsspotting Trailer (1996, fiktio, K15) MindSpotting (2008, lukiolaisten video) Reindeer Spotting: pako Joulumaasta, full movie (2010, dokumentti, K18) Howdy How (pätkä Reindeer Spotting -dokumentista) Reindeer Spotting Trailer Tekijöiden haastattelu T2 Trainspotting. Kulttiklassikon jatko-osa. Ensi-ilta 3.2.2017. Sama tekijät kuin edellisessä eli ohjaajana Danny Boyle ja pääosissa Ewan McGregor ja Kelly Mcdonald.
Fiktion sekoittuminen dokumenttiin 2. esimerkki: Milos Formanin dokudraama ”Man On the Moon” (1999) Jim Carrey as Andy Kaufman playing Elvis Presley Andy Kaufman plays Elvis Presley Entä Elvis Presley plays Elvis? Andy Kaufman and Jim Carrey's Man on the Moon - scenes comparisons Nykyisin fiktiivisen ja dokumentaarisen elokuvan välillä on laaja kirjo ns. puolidokumentaarisia elokuvia. Fiktion ja dokumentin sekoitus voi olla esim. dokufiktio, dokudraama tai ”mokumentti” (fiktiiviset dokumentit eli Mockumentaries).
Fiktion ”isä” Georges Méliès (1861-1938) Ranskalainen taikuri Méliès osallistui Lumière-veljesten näytökseen ja näki nopeasti elokuvan viihteelliset mahdollisuudet Valmisti satoja elokuvia 15 vuoden aikana Méliès on tunnettu erityisesti kokeellisista trikkielokuvistaan (=elokuvallisia taikatemppuja) 1. scifielokuva Matka kuuhun (1902) ja Wrestling Match (1900) Mélièsin suosio hiipui yleisön kiinnostuttua tarinallisemmista elokuvista Elokuvahistorian 1. westernin teki tarinankertoja Edwin S. Porter Suuri junaryöstö (Yhdysvallat 1903)
(Fiktiivinen) tarinankerronta ja käsikirjoittaminen - rakenne jo Aristoteleen tutkimuksista 300-luvulta eaa. Pelkistetysti sanottuna draamassa on kolme vaihetta: alku, keskikohta ja loppu. Klassinen tarinankerronta perustuu kuitenkin usein kuusivaiheiseen dramaturgiakaavaan (“Ola Olssonin malli” – tarkemmin esitelty esim. Jouko Aaltosen kirjassa “Käsikirjoittajan työkalut”. 1. Alkusysäys herättää katsojan mielenkiinnon. 2. Esittely näyttää tapahtumaympäristön ja esittelee keskeiset henkilöt. 3. Syventäminen vie katsojan syvemmälle henkilöiden maailmaan. 4. Ristiriitojen kärjistys tarkoittaa käännekohtaan johtavaa toimintaa. 5. Ratkaisu 6. Häivytys tarkoittaa pehmeää laskua ulos elokuvan jännityksestä. Tarinakerrontaa esitelty lisää AV-arkin mediakasvatuspaketissa: Kuka kertoo? -> kappale “ Klassinen tarinankerronta” av-arkki.fi/edu/ Tuffi Films
Tarinankerronnan rakenne löydettiin jo 300-luvulla eaa Tarinankerronnan rakenne löydettiin jo 300-luvulla eaa. antiikin Kreikassa, kun Aristoteles tutki näytelmiä. Hänen muistiinpanojensa pohjalta syntyi Runousoppi, jonka aiheena on erityisesti tragedia, mutta samoja periaatteita on sovellettu kaikkeen draamaan. Aristoteles ja Runousoppi unohdettiin vuosisadoiksi, mutta löydettiin ja tulkittiin uudelleen 1500-luvun renessanssin eli klassisen kulttuurin uudelleensyntymän myötä. Runousopin toinen uudelleensyntymä tapahtui 1920-luvun Hollywoodissa, jossa elokuvateollisuus kaipasi yleisiä periaatteita, joiden avulla saatiin tuotettua mahdollisimman vaikuttavia tarinoita. Syntyi klassinen tarinankerronta, jonka mukaan elokuvat käsikirjoitettiin 1920-luvun Hollywoodissa ja jonka mukaan ne yhä rakennetaan.
Käsikirjoituksen vaiheet SYNOPSIS on tiivistelmä tarinan juonesta. Sopiva mitta esim. tunnin pituisen tv-elokuvan synopsikselle on korkeintaan 1-2 liuskaa. TREATMENT on kaunokirjallinen kuvaus elokuvan tarinasta. Sen voi kirjoittaa esimerkiksi novellin muotoon. Treatmentin pituus voi olla esim. 10-20 liuskaa. KÄSIKIRJOITUS sisältää elokuvan tarinan kohtauksittain. Käsikirjoitukseen kirjoitetaan ainoastaan elokuvassa näkyvä toiminta, henkilöiden dialogi sekä muut äänet. Synopsis vs. Käsikirjoitus (ohje käsikirjoitukseen) ”Markun lyhärikoulu” ja käsikirjoittaminen (mediakasvatusta lasten kanssa)
Elokuvan käsikirjoittamisesta Draama syntyy toisiaan loogisesti seuraavista tapahtumista ja kohtauksista. Kohtaukseksi sanotaan toimintaa, joka tapahtuu yhdessä paikassa ja ajassa. Elokuvantekijä rajaa kaistaleen tilaa ja aikaa, johon tiivistyy jotain olennaista. Kukin kohtaus kuljettaa tarinaa eteenpäin ja vastaa kysymykseen ”mitä sitten tapahtuu”. Draaman käyttövoima on aina konflikti. Kärjistä, liioittele ja tiivistä (Ylen ohjeistus). Hyvä yleisohje on: Näytä, älä kerro. Elokuvassa kertomisen tulisi tapahtua ensisijaisesti näyttämällä asioita ja vasta toissijaisesti puhumalla asioista.
Elokuvan käsikirjoittamisesta ”Se mikä voidaan poistaa kohtauksesta, tämän olennaisesti muuttumatta ei ole kokonaisuuden osa” (Aristoteles) Hitchcock: ”Eihän draama ole itse asiassa mitään muuta kuin elämää, josta on leikattu pois tylsät kohdat.” Tärkeää on muistaa taloudellinen ilmaisu (pois turhat menemiset ja tulemiset) ja maksimaalinen efektiivisyys (Mikä on vaikuttavin tapa ilmaista asia?) Kiinnostus syntyy tarinan tai elokuvan aiheen ja katsojan oman elämän välisestä suhteesta. Elokuvakerronnan ilmaisukeinoilla pystytään kertomaan sellaisistakin asioista, joita ei pystytä näyttämään Elokuvassa on monenlaista rytmiä kuvassa ja äänessä!
Otoksista kohtauksiin jne Otoksista kohtauksiin jne. Kuva kirjasta Kari Pirilä & Erkki Kivi: Elävä kuva – elävä ääni, osa 1 (OTOS)
Metaforinen tarina Elokuvassa pintatarinalla tarkoitetaan varsinaista juonta, mutta hyvässä tarinassa juonen rinnalla kulkee myös ns. alatekstiä eli teema tai sanoma. Tarina on eräänlainen metafora asiasta, jonka tekijä haluaa välittää. Ilman metaforaa tarinasta tulee arkisen lattea. Tärkeää on, että vastaanottajalle jää tilaa tulkita! (Lapsille metaforinen tarina on tuttu opettavaisista saduista, joihin kiteytyy elämänviisautta.)
Elokuvan rakenteen tutkiminen esimerkkilyhärin kautta http://www.tuffifilms.com/fi/ -tuotantoa: ”Pitääkö mun kaikki hoitaa” (Oscar-ehdokkaana v. 2014 fiktiivisten lyhytelokuvien sarjassa)
KIRJASUOSITUKSIA Jouko Aaltonen: Käsikirjoittajan työkalut – Audiovisuaalisen käsikirjoittajan opas (2002) http://mediataidekasvattaa.fi/oppimateriaalit/kuka-kertoo/artikkeli-klassinen-tarinankerronta/ Aristoteles: Runousoppi. Teoksessa Heinonen, Timo & Kivimäki, Arto & Korhonen, Kalle & Korhonen, Tua & Reitala, Heta & Aristoteles: Aristoteleen runousoppi – opas aloittelijoille ja edistyneille. Mitä runousoppi sisältää ja miten sitä on tulkittu sekä Aristoteleen käsitys onnistuneen runouden sisällöstä, muodosta, historiasta ja päämäärästä. Runousopin suomennos Kalle Korhonen ja Tua Korhonen. Helsinki: Teos, 2012. Kenneth McLeish: Aristoteles (2001)