Aineistoon viittaaminen Intertekstuaalisen kirjoittajan tärkeä taito!

Aineiston käytön pelisääntö Aineistopohjaisessa tekstissä erotetaan viittaustekniikoiden avulla kirjoittajan oma ajattelu pohjatekstissä esitetyistä ajatuksista. Älä varasta! Älä muokkaa! Älä plagioi!

Ensimmäinen viittaus Mervi Melasniemi esittelee soijan monia käyttötapoja artikkelissaan ”Papua soijasta ” (Helsingin Sanomat ). TAI Mervi Melasniemi kertoo soijan monikäyttöisyydestä elintarvikkeena Helsingin Sanomien artikkelissaan ”Papua soijasta”  Sisältää pohjatekstin täydelliset perustiedot: kirjoittaja, tekstilaji, julkaisupaikka, julkaisuaika, otsikko ja aihe.  Julkaisupaikan ja -ajan voi joko laittaa sulkujen sisään virkkeen loppuun tai upottaa ne virkkeen sisään.

Myöhemmin tekstissä: erilaisia tapoja viitata Suora sitaatti: Pohjatekstiä lainataan sanasta sanaan. -Mitään ei muuteta. -Muista suoran lainauksen välimerkit. -Käytä tekstissä korkeintaan kaksi kertaa. Jos suoria lainauksia on paljon, teksti on raskasta lukea. "Soija on kasvissyöjän perusmuonaa, mutta se sopii mainiosti muillekin”, Melasniemi toteaa.

Myöhemmin tekstissä Epäsuora esitys: Pohjatekstiä selostetaan omin sanoin. 1. Että-rakenne Melasniemi kertoo, että soija on sopivaa ravintoa muillekin kuin kasvissyöjille. 2. Lauseenvastike: Predikaatin muoto muuttuu; myös muut sanat voivat muuttua. Melasniemi kertoo soijan olevan sopivaa ravintoa muillekin kuin kasvissyöjille.

Myöhemmin tekstissä 3. Jonkun mukaan -rakenne: Melasniemen mukaan soija sopii ravinnoksi muillekin kuin kasvissyöjille.

Muistettavaa o Esittele pohjatekstiä alussa ja pohdintasi lomassa riittävästi. Referoi tärkein ja pureudu siihen: älä poimi irtoaineksia. o Huolehdi, että pohjatekstin asiat ja merkityssuhteet säilyvät samoina. o Erota selkeästi oma ajattelu ja lähteen ajattelu. o Nyrkkisääntö: käytä pohjatekstiäsi noin joka toisessa kappaleessa! o Suorassa lainauksessa (sitaatissa) älä muuta pilkkuakaan. o On tapana siteerata runoa ja joskus kaikkein tärkeimpiä ja olennaisimpia kohtia asiateksteistä. o Reagoi lukemaasi monin tavoin!

Runoon viitatessa omia tapojaan! Runossaan ”Kevättä” (1987) Eila Kivikk’aho kuvaa lyyrisen minän tempautumista kevään myötä heräävän luonnon kiihkeään tunnelmaan: ”Niin kuin puro pienen esirattaan, / niin tuo laulu minut villitsee.” Runossa tunne voittaa järjen, joka ”harhaa puron rantamalla / soiden kevään pajupillinä”. Runon puhuja osoittaa sanansa keväiselle oksalle ja kehottaa sitä viheriöimään, sillä se kasvaa sen kadun varrella, ”jota eräs saattaa kulkea”. ”Puhkee kukkiin, oksa vihreä”, runon puhuja vetoaa.

Runoon viitatessa omia tapojaan! ”Puhkee kukkiin, oksa vihreä!” Runon puhuja osoittaa sanansa ”oksalle keväiselle”, joka kasvaa sen kadun varrella, ”jota eräs saattaa kulkea”. Säkeet ”koira syö luun / ja minä kaiken muun” kuvastavat naivistisessa ironiassaan länsimaisen ihmisen kulutusvimmaa; näin runo asettuu yhteiskuntakriittisten tekstien sarjaan, joka valottaa sivistyksen dekadentteja puolia. TAI (varman päälle, jos viittaustekniikka ei ole vahvin alueesi): ”Koira syö luun / ja minä kaiken muun.” Runo kommentoi ironisesti länsimaisen ihmisen kulutusvimmaa.

Runoon viitatessa omia tapojaan! Runossa on useita kuvaavia verbejä, kuten ”venyy” ja ”norottaa”, jotka konkretisoivat ilmaisua. Äänteellisesti hauska ”porskuttaa” tuo runon sävyyn myös leikkisyyttä ja huumoria.

Homma hanskassa!