Selvitys vammaisten opiskelijoiden koulutuspoluista Anna Niemelä Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs

”Koulutusura, opintojen esteettömyys ja työllistyminen vammaisten nuorten näkökulmasta” Opetusministeriön rahoittama hanke Toteuttajana Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs Käynnissä ajalla

Tavoitteena tuottaa tietoa vammaisten nuorten opintojen kannustimista sekä toisaalta asenteellisista, sosiaalisista ja fyysisistä esteistä toisen asteen koulutuksessa ja korkeakoulutuksessa Väljästi määriteltynä kohderyhmänä liikunta-, kuulo- ja näkövammaiset nuoret, viittomakieliset nuoret sekä erilaiset oppijat

Tutkimuksen aineisto Pääaineistona vuotiaiden opiskelijoiden ja valmistuneiden ryhmä- ja yksilöteemahaastattelut Haastatteluja tehdään yhteensä n. 30 Tähän mennessä on tehty 2 ryhmähaastattelua (N = 6) ja 24 yksilöhaastattelua

Haastateltavat asuvat eri puolilla Suomea ja edustavat monenlaisia koulutusaloja Enemmistö naisia 9 valmistunutta, jotka eivät opiskele Yhteistä korkea koulutus: –75% korkeakoulussa opiskelevia tai niistä valmistuneita –80%:lla lukio

Kokemuksia valintakokeista Yleisesti ottaen erityisjärjestelyt ovat järjestyneet hyvin Ongelmakohtia: –vaihtoehtoisten suoritustapojen puuttuminen –soveltuvuustestejä tekevien yritysten vaihtelevat käytännöt –puutteelliset ohjeet

”No mut otettiin vastaan siis ihan hirveen hyvin. (..). siellä oli kaks opettajaa paikalla ja he halus vastailla mun kysymyksiin ja kuulla, mitä he vois tehdä ja he kerto mulle vanhoista pääsykokeista ja minkälaisia kysymyksiä on ja pääsykokeista ylipäätään ja opiskelusta ja vaikka mitä. Se tuntu jotenkin niin kotoisalta paikalta, että ai tossa ne opettajat on, että ai niitä on vaan noin vähän, kun ne kerto siitä laitoksesta. Ja jotenkin semmonen aivan ihana vastaanotto.” (yliopisto-opiskelija)

Tuesta, kannustimista ja esteistä Onnistuneen koulutuspolun osatekijöitä –oma motivaatio ja kiinnostus –sosiaalinen tuki –esteetön opetus ja opiskeluympäristö –toimivat palvelut

Opettajilla ja muulla henkilökunnalla on tärkeä rooli Opiskelijayhteisöön pääseminen on useimmille tärkeää – ei kuitenkaan kaikille Oppilaitoksen pienuus tyypillisesti etu

Mä en enää ajattele tai keskity niin paljon siihen esteettömyyteen, et tavallaan se sujuu jo siellä taustalla niin hyvin. Et kyl välillä joutuu vähän huomauttamaan, mut se on niin harvinaista, et aika ei enää mee siihen vaan mä keskityn enemmän siihen opiskeluun kokonaisuutena. (ammattikorkeakouluopiskelija)

Asenteisiin liittyy merkittäviä esteitä –vaikutus käytännön esteettömyyteen –vaikutus motivaatioon ja viihtymiseen –vaikutus opiskelijan voimavaroihin: mihin aika ja energia kuluvat? Asenteellisia esteitä on kohdattu nimenomaan oppilaitosten taholta, ei niinkään opiskelijayhteisöissä

Vammaispalveluiden toimivuus tärkeää: tulkki- ja avustaja-asiat, taksikyydit, apuvälineiden saatavuus… Jos palveluissa on puutteita, myös oppilaitoksen valmius tarjota ratkaisuja korostuu Palvelut saattavat vaikuttaa myös työllistymiseen Sosiaalietuuksilla ristiriitainen merkitys

Oma aktiivisuuden ja itsenäisyyden merkitys korostuvat ”Tienraivaajan” rooli, kun oppilaitoksessa ei ole valmiiksi asiantuntemusta

Ehkä vammasena vielä täytyy olla jotenki kauheen paljon vahvempi itsetunto ja minäkuva, et sä pystyt luomaan semmosen mielikuvan, et sä oot oikeesti pätevä siihen hommaan ja sä pystyt sen homman hoitaan. Ja se on ehkä sääli, koska sillon mun mielestä vammasilta otetaan semmonen oikeus, et sä et saa olla ujo ja vähäsananen, vaan että sun pitää olla kauheen avoin persoona, että tuut pärjäämään. (ammattikorkeakouluopiskelija)