Mistä ja miten persoona kehittyy? ”Minä” Mistä ja miten persoona kehittyy?

Minä muiden kanssa: Minuuden sosiaalinen synty -Hilkka Munter- Vauva on jo kohdussa ”sinä”, kun äiti puhuu vauvalle, hieroo mahaa ym. Parin vuoden kuluttua vauvasta tulee ”minä”, tunnistaa itsensä peilistä= primitiivinen minä on kehittynyt(Tiedeman 1787 & Darwin 1877), tietää olevansa äidistä erillinen, oma tahto ”minä itse!!”

Vauva/lapsi/ihminen voi tulla todeksi vain ihmissuhteiden kautta Minän kehityksen edellytyksenä on sosiaalinen toinen, eli toiset ihmiset Lapsi osaa kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa ”ihminen tuottaa itsensä aina ja väistämättä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa” (Berger & Luckmann 1994)

Neljä minätunnetta (Stern) Tunne syntyvästä, kehittyvästä minästä (0-2kk) Tunne ydinminästä (2-6kk) Tunne subjektiivisesta minästä (7-15kk) Tunne kielellisestä minästä (16-18kk)

1. Tunne syntyvästä, kehittyvästä minästä Vauvalla vähitellen syntyvä kokemus organisoitumisesta, eli varhaisesta oppimisesta: alkava minäntunne Vauvan havainnoista, kognitiosta, ja toiminnoista muodostuu kokonaisvaltainen kokemus, joka pysyy ihmisen subjektiivisuuden perusalueena, ja myöhemmin luovuuden sekä oppimisen alkuna

2. Tunne ydinminästä Muodostuu, kun lapsi alkaa ensin tutkia itseään suhteessa muihin Myöhemmin alkaa tutkia itseään muiden kanssa Ydinminä näyttäytyy vauvan tunteena: Toimijuudesta (tunnistaa oman toimintansa ja sen, ettei ole toisten toimintojen aiheuttaja) Minän koherenssista (tunne fyysisestä yhtenäisyydestä ja toimintojen sijainnista kehossa) Affektiivisuudesta (sisäisistä tunteista, jotka liittyvät muihin minän kokemuksiin) Ajasta, jossa vauva kokee omien kokemustensa jatkuvuuden ja huomaa tapahtumien kulun säännöllisyyden

3. Tunne subjektiivisesta minästä Kehittyy, kun lapsi keksii, että hänellä on ”mieli” ja, että myös toisilla on ”mieli” Lapsi alkaa tajuta, että toisella voi olla sama sisäinen tunne/mielentila kuin itsellä ja, että toinen voi ääntelyllä, osoittamalla ja ilmeillä ”kutsua” samaan mielentilaan (”Katso tätä lelua! Miten hauska”!)

4. Tunne kielellisestä minästä Kieli luo edellytykset itseä ja toista koskevalle ymmärrykselle Kieli on vaihdon väline, jolla luoda ja neuvotella yhteisiä merkityksiä ja synnyttää molemminpuolisia, uudenlaisia kokemuksia Alkaa myös persoonallisen kokemuksen sisäinen eriytyminen: mikä voidaan ilmaista kielellisesti ja mikä ei ole ilmaistavissa kielellisesti

Neljä minäntunnetta eivät korvaa toisiaan peräkkäin, vaan kerran muodostuttuaan ne toimivat täydesti ja aktiivisesti läpi elämän, kasvavat, ja ovat samanaikaisia

Kiintymyssuhteet ja minän representaatiot Turvallisuuden ja läheisyyden tunnetta säätelevät sisäiset työskentelymallit, jotka lapsi muodostaa läheisissä ihmissuhteissaan Sisäiset työskentelymallit kiintymyshahmoistaan -> minän työskentelymallit kehittyy -> ohjaavat suunnitelmien ja päätösten tekoa ja tulkintoja

Jos, lapsi kokee vanhempansa emotionaalisesti saatavilla olevina ja tukea antavina -> todennäköisesti lapsen representaatio rakentuu ”olen rakastettu ja pärjään” Lapsi, joka kokee vanhempansa/kiintymyshahmonsa pääasiassa hylkäävinä saattaa lapselle muodostua representaatio-malli ”olen arvoton, en pärjää” Kerran muodostuttuaan nämä mallit eivät ole muuttumattomia: niitä pitää toistuvasti purkaa ja rakentaa uudelleen Primaari malli kuitenkin ohjaa muutoksen suuntaa

Temperamentti: synnynnäinen reagointitapa Kognitio: opitut asiat Varhainen kognitio, temperamentti ja vuorovaikutus -Heikki Lyytinen, Kenneth Eklund & Marja-Leena Laakso- Temperamentti: synnynnäinen reagointitapa Kognitio: opitut asiat Tutkimuksissa kartoitettu yksilöllisyyttä, vauvalle ominaisten tapojen ja tyylien kirjoa, jossa ilmenevien, pysyviltä vaikuttavien ja jo pian syntymän jälkeen ilmaantuvien piirteiden kokonaiskuvaa kutsutaan temperamentiksi.

Temperamentiltaan vähemmän reagoiva lapsi saa enemmän aloitteita äidin puolelta ja päinvastoin Pikkuvauva voi muuttaa häneen kohdistuvaa ympäristövaikutusta vaikuttamalla äidin käyttäytymiseen Temperamentti, kognitio ja vuorovaikutus ovat voimakkaasti kietoutuneita toisiinsa Temperamentissa voi ilmetä kehityksellisiä muutoksia, mutta se tarkoittaa kuitenkin ihmisen persoonallisuuden oletetusti pysyvintä, jo pian syntymän jälkeen jatkuvuutta ilmentävää osaa

Temperamentti, eli yksilöllisyys, on persoonallisuuden ydin Nykyaikaisen temperamenttitutkimuksen uranuurtajat Thomas, Chess & Birch (1968) määrittelivät 9 temperamentin ulottuvuutta: - Aktiivisuustaso Rytmisyys (biologisissa toiminnoissa) Lähestyminen/vetäytyminen uuden ärsykkeen kohtaamisessa Mukautuvaisuus Aistimuskynnys Vallitseva mieliala Mielialojen ilmaisun voimakkuus Ärsyyntyvyys Pitkäjänteisyys

Rothbartin & Derryberryn (1989) biobehavioristinen tutkimus Temperamentin reaktiivisuus ja itsesäätelykyky saavat uusia muotoja hermoston kypsymisen myötä Varhaisimmat temperamentin muutokset ilmenevät jo ensimmäisen ikävuoden aikana Syntymästä lähtien ilmenneen negatiivisen reaktiivisuuden rinnalle ilmaantuvat hymy ja nauru sekä ääntely ja tarkkaavaisuuden suuntaaminen ympäristöön

Persoonallisuudesta lyhyt yhteenveto Persoonallisuus viittaa psyykkisten ominaisuuksien melko pysyvään kokemukseen Psyykkiset ominaisuudet: ajatukset, tunteet, tietoisuus Psyykkinen kehitys koostuu kognitiivisesta ja emotionaalisesta kehityksestä Persoonallisuus on yksilöllisyyttä Persoonallisuus on synnynnäistä Ihminen kehittyy läpi elämän