Sellaiseksi on Suomen historia kirjoitettu  Prof. Seppo Hentilä http://www.valt.helsinki.fi/blogs/shentila/ Yhteiskuntahistorian luentosarja kl 2011 to klo 16.15–17.45 U 35 ls alkaen to 20.1., kertaustentti 14.4. Korvaavuus: * 3 op (luennot ja tentti tai oppimispäiväkirja) * 5 op (edellisten lisäksi esseetehtävä 2 op). Voidaan käyttää kohtiin 6 (sivuaineopiskelijat) 10.2a, 10.2b, 11.1, 11.3 tai 14.

Kesän 1944 torjuntavoitto - sotien lopputuloksen erityis-merkitys Luento_7. 24.3. Kesän 1944 torjuntavoitto - sotien lopputuloksen erityis-merkitys

Torjuntavoitto 1944 Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen pidäkkeet katosivat Emme ”voittaneet” vain talvisotaa vaan nyt myös jatkosodan Pääministeri Paavo Lipposen multimedianäytäntö Hämeenlinnan tykistömuseossa 18.1.2002 Ruotsin pääministerille Göran Perssonille juhannuksen jälkeen 1944 käydystä Talin - Ihantalan taistelusta, joka oli Pohjoismaiden kaikkien aikojen suurin Persson: Ruotsi voi olla Suomelle kiitollinen, nyt voin ymmärtää suomalaisia paremmin, meillä on paljon yhteistä, mutta on hyvä tuntea myös historiamme erilaisuus

40 000 suomalaista pysäytti 150 000 puna-armeijalaisen hyökkäyksen Apuna saksalaisten lainaama Kuhlmeyn lento-osasto ja Saksasta viime hätään saadut panssarinyrkit Torjuntavoitto turvasi tien kohtuulliseen rauhaan Suomalaiset menettivät kaatuneina ja haavoittuneina 8 000, venäläiset 22 000 miestä

Suomen sotaveteraaniperinnön vaaliminen Paavo Lipponen esitti kesällä 2004 Tali-Ihantala -museon perustamisesta Lappeenrantaan Ennen muuta kyse sotasukupolven työn kunnioittamisesta sekä siihen liittyvän arvokkaan perinnön siirtämisestä tuleville polville Hankkeen toteuttaminen perusteltua myös siksi, että museo voidaan perustaa nykyajan tekniikkaa hyväksi käyttäen siedettävillä kustannuksilla Esimerkki toteutuksesta Caenin kaupungin Memorial-museo Ranskan Normandiassa Pari vuotta sitten museohanke hiipui taloudellisista syistä

Erillissotateesi Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto katsoi käyvänsä Neuvostoliittoa vastaan erillistä sotaa, joka oli saanut oikeutuksensa siitä, että Suomi oli ollut talvisodassa hyökkäyksen uhri Jatkosodan moraalisesti hyväksyttävänä tarkoituksena oli korjata Suomen kärsimät vääryydet Erillissodan tuli johtaa erillisrauhaan, joka palauttaisi Suomelle siltä riistetyt alueet Ajatusta erillissodasta ei häirinnyt tai kumonnut hyökkäysvaiheessa korostunut Suur-Suomi -intoilu

Suomen sotilaallinen johto oli jo talvesta 1942–43, siis Stalingradin taistelusta lähtien vakuuttunut siitä, että Saksa häviää sodan ja Suomen on mahdollisimman pian päästävä siitä irti Pääministeri Edvin Linkomiehen hallitusta nimitettiinkin "rauhankabinetiksi” Venäläisten suurhyökkäys 9.6.1944 oli odottamaton tyrmäysisku, joka mursi aukon Kannaksen rintamaan ja aiheutti laajaa pakokauhua Neuvostojoukkojen oletettiin kokoontuneen Karjalan kannakselle lepäämään; Mannerheimin mielestä "lievimmin sanoen omituista, että venäläiset ryhtyivät hyökkäämään Suomeen” Huomaa: liittoutuneiden maihinnousu Normandiaan 6.6.1944

22.6.1944 saapui Helsinkiin ja ennalta ilmoittamatta Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop Vaati Suomelta sitoutumista Saksan liittolaiseksi Seuraavana päivänä Tukholman kautta viesti Moskovasta – ehdoton antautumisvaatimus Näin Suomi joutui kahden suurvallan puristukseen Antautumisen pelättiin johtavan neuvostojoukkojen miehitykseen Sitoutuminen Saksaan ja sodan jatkuminen loppuun saakka olisi merkinnyt Suomen joutumista taistelutantereeksi

Ryti-Ribbentrop-sopimus Ryti lähetti ”omissa nimissään” Hitlerille kirjeen, jossa hän sitoutui sodan jatkamiseen Saksan rinnalla loppuun saakka Standarditulkinta: Kirje hämäsi Hitlerin, jolle lupaus oli riittävä takuu Se hämäsi Yhdysvaltain hallituksen, joka antoi Suomen lähettiläälle Hj. Procopélle lähtöpassin Washingtonista Se hämäsi ruotsalaiset, jotka julistivat Suomen lopullisesti menetetyksi Se hämäsi kotimaisen rauhanopposition – Paasikiven, Kekkosen, jne.

Markku Jokisipilä rikkoo myytin, jonka mukaan presidentti ja hallitus tekivät eduskunnalle palveluksen, kun liittosopimus tehtiin vain Rytin nimissä Jokisipilä, Markku: Aseveljiä vai liittolaisia? Suomi, Hitlerin Saksan liittosopimusvaatimukset ja Rytin-Ribbentropin sopimus. SKS. Helsinki 2004 . 471 s. Keskeinen todistusaineisto myyttiä vastaan on se, että Ryti itse halusi viedä sopimuksen eduskuntaan Kun Linkomies ja Mannerheim asettivat Rytin seinää vasten, hän suostui antamaan sitoumuksen omissa nimissään

Jälkeenpäin on todettu, että olennainen osa Saksan-apua oli saatu jo aikaisemmin Panssarinyrkkejä ja panssarikauhuja oli tuotu Saksasta jo huhtikuussa, 70 lentokonetta käsittävä lento-osasto Kuhlmey ja saksalaisen jalkaväkidivisioonan ensimmäiset osat Virosta Suomeen ennen kuin Ryti lähetti kirjeensä Hitlerille Saksalaisdivisioonan osuutta Viipurinlahden torjuntataistelussa heinäkuun puolella on pidetty merkittävänä; näyttävin oli Kuhlmey-osaston Stuka-syöksypommittajien panos

Rytin uhraus ei pelastanut Suomea Rytin antama vakuutus Suomen pysymisestä Saksan rinnalla ei ollut sotilaallisesti eikä poliittisesti välttämätön Hitler teki historiallisen linjauksen jo 12. kesäkuuta 1944: ”Niin kauan kuin suomalainen taistelee, apua annetaan; heti kun hän neuvottelee, lähetykset katkaistaan.” Perinteisen näkemyksen mukaan Ryti uhrasi sitoumuksellaan oman poliittisen uransa ja pelasti Suomen Markku Jokisipilä arvioi, että Ribbentropin vaatimus liittosopimuksesta oli Saksan poliittista bluffia: aseapua olisi todennäköisesti saatu, vaikka Rytin kirjettä Hitlerille ei olisi milloinkaan lähetetty

Jokisipilä: "Erillissodasta puhuminen oli keinotekoista ihan alusta saakka, koska koordinoituja operaatioita Neuvostoliittoa vastaan alettiin Suomen ja Saksan sotilasjohtojen kesken suunnitella jo vuoden 1940 puolella.” ”Jo keväästä 1941 alkaen oli kummankin maan sotilaallisessa päämajassa selvää, että tähän operaatioon tullaan käymään yhdessä.” "Erillissota terminä ja ajatusrakennelmana ennen kaikkea oli terapeuttinen ajatus, jolla pyrittiin perustelemaan länsivalloille ja Pohjoismaille, miksi Suomi oli ajautunut samaan kelkkaan Hitlerin Saksan kaltaisen totalitaarisen diktatuurin kanssa."

Ajopuuteorian tapaan myös erillissota-teesi on historiallinen myytti, sota-aikana propagandistisiin tarkoituksiin kehitetty ja myöhemmin tehtyjen ratkaisujen oikeuttajana toiminut hypoteettinen ajatusrakennelma Viimeistään Ryti-Ribbentrop-sopimus romutti Suomen teesin erillissodasta Neuvostoliittoa vastaan Juhannuksen 1944 jälkeen Yhdysvallat katkaisi kokonaan suhteensa Suomeen Jokisipilä itse luonnehtii koko erillissotaa siihenkin saakka ”illusoriseksi”- Suomi oli Saksan de facto-liittolainen

Jatkosota ei olisi milloinkaan syttynyt ilman Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon Suomi ei olisi ilman Saksan aineellista ja strategista tukea kyennyt käymään menestyksellistä sotaa Neuvostoliittoa vastaan Onko Suomi osavastuussa natsien rikoksista? - sitähän eivät edes sodan voittajat Suomen kontolle sälyttäneet Suomi taisteli joka tapauksessa sodan lopputuloksen näkökulmasta ”väärällä puolella”, oli koko demokraattisen lännen vihollismaa – tämä on niitä asioita, jotka Suomessa on haluttu unohtaa Saksa ei missään vaiheessa vaatinut avustaan poliittista tai taloudellista hintaa – paitsi Saksan liittotasavalta 1972 vastavetona Suomen esiin nostamille Lapin tuhojen korvauksille (!)

Säröjä jatkosodan kuvassa Torjuntavoitto-kertomuksen rinnalle on 2000-luvulla noussut aivan vastakkaisia uusia kertomuksia jatkosodan nurjalta puolelta Niistä mainittakoon: Suomalais-saksalaisen aseveljeyden ”takapuoli” Sotavankien luovutukset saksalaisille Julmuudet sotavankeja kohtaan Sotavankien korkea kuolleisuus suomalaisten käsissä Itä-Karjalan siviiliväestön keskitysleirit Rintamakarkuruus kesällä 1944 Omien suorittamat teloitukset

Torjuntavoittotulkinnan edustajat tarkastelevat kesän 1944 taisteluja irrallaan aiemmista tapahtumista ja ennen kaikkea niistä offensiivisista sodanpäämääristä, jotka 1941 hahmoteltiin 1990-luvulla historiantulkinnoissa tapahtunut uuspatrioottinen käänne on kadottanut, osin tiedostamatta mutta osin täysin tietoisestikin, monet jatkosodan vähemmän mairittelevista episodeista

Suur-Suomi-ideologia ”Suomi ottaa Karjalan, Saksa ottaa Suomen” Jo kesällä 1941 Hitler näytti tulleen sille kannalle, että Suomen tulisi olla Saksasta erillinen, mutta siihen liittosuhteessa sidottu valtio (Bundesstaat) Suomen ulkopoliittinen johto varoi esittämästä poliittisia sodanpäämääriä – muita kuin talvisodan hyvittämisen Sotilasjohto katsoi Itä-Karjalan miehityksen turvallisuuspoliittisesti välttämättömäksi Sai säännöllisesti poliittisen johdon siunauksen esittämilleen tavoitteille

Itä-Karjalan hallinnon suunnittelu alkoi jo kesäkuun puolivälissä 1941 ”PM – Suunnitelma eräiksi toimenpiteiksi Itä-Karjalan kysymyksessä” 16.6.1941 Alueen väestön suomalaistamisohjelma: Herätettävä luottamus siihen, että he todella jäävät Suomen yhteyteen Alueen väestö puhdistettava vieraista aineksista, jäljelle jäävät voitava varauksetta lukea suomenheimoisiksi Osoitettava ulkovalloille, että Suomella on halu ja kyky pitää Itä-Karjala Karjalan väestön keskuudessa saatava aikaan aktiivinen tahto liittyä Suomeen

Historioitsija Eino Jutikkalan ja maantieteilijä Väinö Auerin laatima tilaustyö ”Finnlands Lebensraum” (1941) Jalmari Jaakkola: Die Ostfrage Finnlands – päätössanat ”Neuvostoliiton ikeen alaisena elää vanha ja lukuisa karjalaisten, inkeriläisten ja edellisille sukua olevien vepsäläisten muodostama väestö, joka on historian kuluessa ja monissa muodoissa ilmituonut vapaudenrakkautensa ja tahtonsa irtaantua Venäjän herruudesta ja joka on vastoin juhlallisimpia suomalais-venäläisiä sopimuksia ja ristiriidassa Euroopan yleisen oikeustajunnan kanssa syösty bolševististen vallanpitäjien toimesta sellaiseen kansalliseen ja sosiaaliseen kurjuuteen, ettei Suomi voi tämän väestön ydinvaltiona sitä vaieten sivuuttaa .”

Keskitysleirit olivat yksi seuraus jatkosodan alkuperäisistä tavoitteista ja niiden käytännön toimeenpanosta Kesällä 1941 Suomi lähti palauttamaan talvisodassa menetettyjä alueita ja ottamaan sen päälle korkoja, ts. strategisesti edullisempaa ns. kolmen kannaksen rajaa Stalingradin 1943 jälkeen nämä tavoitteet unohdettiin ja määriteltiin sota uudelleen kansallisen olemassaolon ja demokraattisen hallitusmuodon puolesta käydyksi puolustussodaksi Tämä jälkimmäinen versio on viimeistään kesän 2004 torjuntavoiton 60-vuotisjuhlallisuuksien jälkeen ollut yleisessä tietoisuudessa vallitseva tulkinta

Jatkostotakeskustelun historiapoliittiiset konjunktuurit Sotavuodet ennen Stalingradia – ekspansiivinen erillissota Sotavuodet Stalingradin jälkeen – defensiivinen erillissota Välirauha 1944 – kritiikki rauhanehtojen kohtuuttomuutta vastaan Sotasyyllisyysoikeudenkäynti 1945–46 – syyttömyyden puolustus YYA-sopimus, huhtikuu 1948 – aseveljeyden hinta, määritti Suomen kansainvälistä asemaa seuraavat 40 vuotta

Arvi Korhosen luotsaama ”henkinen aseveljeys” Ajopuuteoria dominoi Suomessa historiankäsitystä 1960-luvun alkuun Ulkomaalaisten interventio – Lundin, Upton, Krosby – 1950- ja 1960-luvulla ”Puun- ja kuoren välissä” ja ”koskiveneteoria” 1970- ja 1980-luvulla Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvun alussa – uuspatriotistisen historiantulkinnan nousu – talvisodan ihmeen rinnalle kesän 1944 torjuntavoitto

Arvonpalautus – suojeluskunnat, lotat, sotaansyylliset, sotaveteraanit, kenraali Ehrnrooth-ilmiö Sotavuosien merkityksen korostuminen yhä enemmän siitä näkökulmasta, että Suomi turvasi itsenäisyytensä ja demokratiansa omin voimin eikä joutunut kiitollisuudenvelkaan kenellekään (Harha)käsitys, jonka mukaan Suomi kävi sotaansa puhtaammin asein kuin muut, vahvistui Irtiotto molemmista 1900-luvun diktatuureista – selittää erillissotateesin sitkeähenkisyyden

On tietysti totta, että toisen maailmansodan tapahtumien kansainvälisessä vertailussa miehittäjä-Suomen synnit ovat, jos niitä aletaan suhteellistaa, kovin pieniä Talvi- ja jatkosotien urotekoja ei kuitenkaan tulisi käyttää unohtamisen keppihevosina Tietoisuus Suomesta miehittäjävaltiona ja suomalaisten keskitysleirien tuhansista nälkä- ja tautikuolemista kuuluu suomalaiseen toisen maailmansodan historiaan siinä kuin Raatteen tie tai Tali-Ihantalan murskattu teräskin Sotaveteraanien kunnian ei pitäisi menneisyyden totuudenmukaisesta käsittelystä heilahtaa minnekään suuntaan Samaten pitäisi myös "suurimman suomalaisen" kuvaan mahtua muitakin kuin vain niitä kaikkein kirkkaimpina loistavia sävyjä