Poliittinen tutkielma
Tieteellisempi ote Spinozan viimeinen teos, Tractatus politicus, jäi kesken hänen kuollessaan. Nimensä mukaisesti se on paluuta Teologis-poliittiseen tutkielmaan ja käsittelee politiikkaa. Poliittinen tutkielma kuitenkin sisältää pitkälti samoja doktriineja kuin mitä Spinoza on esittänyt aiemmin. On ilmeistä, että suurin ero löytyy kohdeyleisöstä. Teologis-poliittinen tutkielma oli pamfletinomainen esitys erityisesti politiikan ja teologian jännittyneistä suhteista, Poliittinen tutkielma on suunnattu filosofeille ja sen oli ilmeisesti tarkoitus olla yhteiskuntafilosofinen perusesitys. Lisäksi sen pääpaino on valtion muodostamisessa teologian kritiikin sijaan. Spinozan tyyli on myös paljon pidättyvämpi, paljon vähemmän poleeminen. Matheronin mukaan teos on nähtävä yhteiskuntafilosofisena jatkona Etiikalle. Kun Etiikassa esitetään yksilön tie kohti vapautta ja autuutta, Poliittisessa tutkielmassa näytetään missä määrin yksilön vapaus riippuu valtiollisista instituutioista. Teoksen voidaan nähdä myös pyrkivän esittelevän valtion, jossa järjenmukainen elämä on mahdollinen.
Katsaus sisältöön Poliittinen tutkielma koostuu kolmesta eri aiheesta. Ensimmäiseksi Spinoza keskustelee valtion metafyysisestä perustasta ja valtiovallan luonnollisista rajoista. Toiseksi hän asettaa valtion tavoitteet (joista tärkein on rauha) ja kolmanneksi hän antaa suosituksia miten eri valtiomuodot – monarkia, aristokratia ja demokratia on muodostettava jotta valtion tavoitteet täyttyvät. Näistä viimeisistä nimenomaan demokratiaa koskeva osa jäi kesken Spinozan kuollessa, mutta on helppo havaita, että nimenomaan demokratia on se valtiomuoto, jolla valtion tavoitteet parhaiten saavutetaan – aivan kuten Teologis-Poliittisessa tutkielmassa.