Metafiktio ja muita postmodernismeja

Esitys aiheesta: "Metafiktio ja muita postmodernismeja"— Esityksen transkriptio:

1 Metafiktio ja muita postmodernismeja
Tekstin itsetietoisuus ja suhde toisiin teksteihin

2 POST WHAT?!: postmoderni(smi), poststrukturalismi, postkolonialismi,postfeminismi, postklassinen narratologia..?

3 Kirjallisuus ja postmoderni
Modernista edistysarvosta moniarvoisuuteen, absoluuttisesta relatiivisuuteen Massa- ja korkeakulttuurin kahtiajaosta näiden väliseen dialogiin Maailmaa selittävistä ja todellisuutta heijastavista suurista ’metakertomuksista’ (uskonto, tiede, politiikka) tekstin kaikenkattavuuteen; todellisuuden sijaan kieli viittaa kieleen, taide jäljittelee taidetta, jne. ’Metafyysisen läsnäolon’ kyseenalaistaminen (poststrukturalismi ja dekonstruktio: Jacques Derrida, Jean-Francois Lyotard) Uusi romaani, antiromaani (Robbe-Grillet, Sarraute); Oulipo-ryhmä (Queneau, Perec, Calvino) ”Less is more” korvautuu sloganilla ”Less is a bore”! : Kamp, performatiivisuus, ironia, itsetietoinen kuluttaminen Kuvan lähde:

4 Metafiktio Fiktio, joka asettaa näytteille oman fiktiivisyytensä ja taidetekoisuutensa; vrt. rakennus, joka jättää telineet ympärilleen rakennusurakan jo valmistuttua, tai musiikkinäytelmän orkesteri, joka syvennyksen asemesta soittaa lavalla draaman esittäjien vierellä Metanarratiivi: kerronnan itsetietoisuus James Phelan: mimeettinen, temaattinen ja synteettinen komponentti (esim. Huck Finnin minäkerronta ilmentää näitä kaikkia); viimeksi mainittu korostuu metafiktion kyseessä ollessa, mutta metafiktion asteita on paljon ja spektri laaja Kuvan lähde:

5 Intertekstuaalisuus: alluusio, sitaatti, pastissi, parodia…

6 Intertekstuaalisuuden ja metafiktion ero
The Sopranos on intertekstuaalinen teos suhteessa The Godfatheriin (sarja kertoo todellisuudesta, jossa elokuva on olemassaoleva viittauskohde ja osa kollektiivista tajuntaa; se ei kuitenkaan suoraan viittaa itseensä sarjana) Harold Bloom sanoisi, että The Sopranosin David Chase työstää ”vaikutusahdistusta” (the anxiety of influence”) suhteessa oidipaalisen esikuvalliseen ’isäänsä’ Coppolaan.

7 Lukijan roolin korostuminen(?)
Toisaalta, lukija voi olla aktiivinen myös ’mimeettisessä’, illusorisuuteen pyrkivässä lukuprosessissa. Käytännön vapautta lisäävät toki hypertekstit ja digitaaliset kirjallisuuspelit.

8 Vastaanoton tutkimus filosofiset juuret fenomenologiassa ja hermeneutiikassa: Husserl, Heidegger, Gadamer kokeellisen psykologian ja kognitiotieteen vaikutus: mitä tapahtuu lukijan aivoissa kun tämä hahmottaa ja prosessoi lukemaansa reseptioestetiikka ja reader response: Roman Ingarden, Wolfgang Iser, Roland Barthes Kuvan lähde: