Uskonto, uskonnottomuus ja katsomuksellinen kyvykkyys – yhteisöllinen ja yksilöllinen taso Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos

Uskonnollisen ja uskonnottoman kysymyksenasettelun tasoja Epistemologinen eli tieto-opillinen Ontologinen: kysymys siitä, mitä on olemassa Yhteisöllinen taso (keskeinen käsite pyhyys) Yksilöllinen taso (keskeinen käsite spiritualiteetti) Kaksi ensimmäistä käsitelty ppt:llä Eurooppalainen uskonnoton aateperintö

Uskonto ja yhteisö Pyhyys ja yhteisölliskulttuurinen taso E. Durkheim: Uskontoelämän alkeismuodot (1912): Pyhä = yhteisöä itseään edustava perustava symboli ja kaiken symbolismin ja yhteisöllisyyden perusta → uskonto on yhteisöllistä Pyhän ja profaanin ero, pyhä rajakäsitteenä V. Anttonen: Ihmisen ja maan rajat. Pyhä kulttuurisena kategoriana. (1996) Pyhän ja saastaisen suhde: Smith, Robertson W. (Lectures on the Religion of the Semites, 1889), tabun käsitteen laajeneminen Arppe, T. Pyhäin jäännökset (1992), Pyhä ja kirottu (2000); Agamben, G. Homo Sacer (1995)

Pyhyyden käsitteen monimielisyys Ongelman muodostaa pyhyyden käsitteen venyminen: toisaalta uskonnollisesti ajattelevat esittävät, että kaikille jokin on pyhää toisaalta pyhyys on selvästi uskonnollinen käsite Esitetään (piilevästi) joko, että kaikki oikeasti (tietämättäänkin) ovat uskonnollisia (homo religiosus -teesi) tai, että kaikkien pitäisi olla uskonnollisia Tämä on perustuslain ja kansainvälisten uskonnonvapaus asiakirjojen vastainen kanta.

Uskonto ja yhteisö 2: Lukion OPS-perusteet 2003, Ev.-lut. uskonto 1. Uskonnon luonne ja merkitys (UE1) Tavoitteet Kurssin tavoitteena on, että opiskelija tietää, millainen ilmiö uskonto on, ja tuntee Raamatun ominaislaadun pyhän kirjallisuuden edustajana ymmärtää uskonnon yleismaailmallisen luonteen, uskonnoissa ilmenevät kysymyksenasettelut ja uskonnon nivoutumisen kulttuuriin ja yhteiskuntaan saa aineksia ja käsitteellisiä välineitä oman maailmankatsomuksensa jäsentämiseen tuntee Raamatun vaikutuksen länsimaisessa kulttuurissa ja Raamatun tutkimuksen osana uskonnon tutkimusta oppii pyhyyden ymmärtämisen avulla kunnioittamaan ihmisiä, joilla on erilainen vakaumus.

Uskonto ja yksilö Spiritualiteetti Yksilöllinen lähestymistapa, jolla yritetään välttää edellisten ongelmat Englannin opetussuunnitelmien yksi ulottuvuus uskonnolliset kokemukset, herkkyys ym.

Uskonto yksityisasiana Uskonto yksityisasiana kuuluu protestanttiseen kristinuskoon (ja sekulaariin humanismiin): Tuomas Nevanlinna: ”Jumalan poissaolo julkiselta näyttämöltä läntisissä demokratioissa on nimenomaan protestanttisen Jumalan tapa olla siinä läsnä. … Eikö muslimi tai hindu, joka pitäisi uskontoa vapaaehtoisena, yksilöllisenä valintanaan ja rajaisi uskontonsa pelkästään privaattiin, olisi siis oikeastaan protestantti? Eikö perustava erimielisyys koske juuri tämän jaon mahdollisuutta tai mielekkyyttä?” Toisaalta Suvivirsi-päätöksessään (5.8.2013) EK:n apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja muistuttaa, että: Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on oikeuden uskonnonvapauteen turvaavaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössään muun muassa katsonut, että vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa sisältää myös oikeuden olla joutumatta tilanteisiin, joissa henkilöä vaaditaan paljastamaan uskonsa tai joissa hänen on toimittava jollain sellaisella tavalla, josta voidaan tehdä päätelmiä hänen vakaumuksestaan (esim.Sinan Isik v. Turkki –tuomio) … .

EIT:n päätökset Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on joitain vuosia sitten tehnyt päätöksiä, joilla voi olla merkittävä vaikutus suomalaisen koulun uskonnollisiin käytäntöihin. Päätöksissä linjataan ihmisoikeuksiin kuuluvaksi, että "vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa sisältää myös oikeuden olla joutumatta tilanteisiin, joissa vaaditaan paljastamaan uskonsa tai joissa hänen on toimittava jollain sellaisella tavalla, josta voidaan tehdä päätelmiä hänen vakaumuksestaan" (Alexandridis vastaan Kreikka 2008, Isik vastaan Turkki 2010, Grzelak vastaan Puola 2010).

EIT:n päätökset (jatkoa) Ensimmäisessä tapauksessa Kreikan valtio ei saanut vaatia ihmistä paljastamaan valan pohjatietona, antaako hän 'virkavalan' uskonnollisena vai uskonnottomana, kun henkilö pyrki toimimaan tuomioistuimessa asianajajana. Toisessa tapauksessa Turkin valtio ei saanut pitää mitään tietoa siitä, kuuluuko henkilö johonkin uskonnolliseen ryhmään vai onko kuulumatta mihinkään. Kolmannessa tapauksessa Puolan valtio ei saanut koulutodistuksessa välillisestikään paljastaa sitä tietoa, että tämä ei ole osallistunut uskonnonopetukseen. (Viime mainitusta asiasta on keskusteltu myös Suomessa.)

Spiritualiteetti ja uskonnon opetus Opetuksen tavoitteeksi uskonnollinen kompetenssi (kyvykkyys) monipuolinen tieto uskonnoista uskontojen lukutaito uskonnollinen herkkyys Suomalainen oman uskonnon opetus lähellä tätä (ainakin ev.-lut:ssa). Ongelmia: Muiden uskontojen kannalta: uskonto yksityisasiana Uskonnottomalta kannalta: spiritualiteetti liudentaa ontologisen ja kulttuuris-yhteisöllisen tason, mutta sisältää helposti tietyn uskonto-myönteisen piilonäkemyksen niistä.

Uskonnottomuus ja yksilö Voi olla rekisterin tila (väestörekisteri), vakaumus, uskonnollisen kokemuksen (hallusinaatioiden?) puutetta tai jopa välinpitämättömyyttä Uskonnottomuus puutteena on hyväksyttävä ja sivistynyt vaihtoehto! Entä välinpitämättömyytenä? Huom: Suomalaisissa katsomusaineissa ja oppilaan katsomuksellisessa kehityksessä 1. persoonan näkökulma Koskeeko tämä yhteistä katsomusainetta? uskontotieto -nimityksen yksi ongelma on ajatus tiedon jakamisesta (ET:llä toki on jo sama ongelma) uskonnon didaktiikan edustajat ovat korostaneet tätä, jotta kyse ei olisi käännytyksestä, mutta tiedon jakaminen ei sovi nykyaikaisiin oppijan aktiivisuutta korostaviin oppimiskäsityksen

Uskonnollisuus, Suomi ja koulu Uskonnonvapaus juridinen ja moraalinen → uskonnottomuus on hyväksyttävä suhtautumistapa kouluopetus ei voi tähdätä uskonnollisuuden lisäämiseen Muita ulottuvuuksia, joita koulun ei tule lisätä: sukupuolisuus kilpailullisuus →Eri ulottuvuuksien kyvykkyyden lisääntyminen ei voi olla oman suuntautumisen muuttamista vaan sen syvempää ymmärtämistä ja hyväksymistä

Katsomuksellinen kyvykkyys Ymmärtää oman katsomuksensa sitoumuksineen ja jännitteineen identiteetin rakentaminen pohdinnan herättäminen itsekritiikki Tuntee muita ajattelutapoja katsomuksellinen yleissivistys moninaisuuden hyväksyminen → Suvaitsevaisuus Ei uskonnolle (lähtökohtaisesti) ominainen asenne Suvaitsevaisuuden 2-jakoisuus: oma kanta + muiden kantojen hyväksyttävyys (vrt. demokratia: oma mielipide oikea, mutta myös enemmistön (omasta poikkeavakin) mielipide oikea).

Ulottuvuus, jossa uskonnollisuus ja uskonnottomuus kohtaavat Oppimístavoitteet saavuttanut oppilas Uskonnoton kyvykkyys (laaja yleissivistys, herkkyys uskon-nottomille kokemuksille/uskon-nollisten kokemusten kritiikille) Oppimaton oppilas Uskonnollinen kyvykkyys (laaja yleissivistys, herkkyys uskonnollisille kokemuksille) Ulottuvuus, jossa uskonnollisuus ja uskonnottomuus kohtaavat

Käytännössä laajan yleissivistyksen ja suvaitsevaisuuden lisäksi: Uskonnon opetuksessa ymmärretään, kunnioitetaan ja opetetaan sekulaarin humanismin ydinajatuksia, esim: Gliffordin uskomisen etiikka Ihmisyyden rajallisuuden ja epävarmuuden sieto Amsterdamin julistus (sek. humanismin eettisyys) Uskonnollisen elämänpiirin vähäinen rooli (!?) Tämä ei toteudu (ei ehkä edes ET:ssä!) ET:n opetuksessa ymmärretään, kunnioitetaan ja opetetaan uskonnollisuuden ydinajatuksia, esim: Uskonnollisen elämän piirin merkityksellisyys ja tärkeys Jamesin Glifford-kritiikki, evidentialismin vaihtoehdot (vaikeaa alakoulussa!!) Uskon antama toivo, turva, merkitys ja yhteisöllisyys Tämä tullee olemaan ET:ssä uusi korostus 2015 OPSeissa.