ET didaktiikkaa Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos

ET opetuksen ydintehtävä (POPS 2004) VUOSILUOKAT 1−5 Opetuksen ydintehtävänä on tukea oppilaan kasvua ja antaa hänelle välineitä tutkia ja rakentaa elämänkatsomustaan ja maailmankuvaansa. VUOSILUOKAT 6−9 Opetuksen ydintehtävänä on syventää oppilaan omaa elämänkatsomusta ja maailmankuvaa koskevaa ymmärrystä. Erilaisista katsomuksista ja uskonnoista opiskellaan perustiedot sekä oppilaan kasvua vastuulliseksi ja aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi tuetaan.

ET identiteettikasvatuksena Uskontokuntiin kuulumattomuus ei ole katsomus. → lähteminen kotien katsomuksesta ei ole mahdollista (ei ’oman uskonnon/katsomuksen opetusta’) ET:ssä oppilaille ei opeteta tiettyä katsomusta Epäsymmetria oman uskonnon opetukseen, jossa usein argumentoidaan, että opetus ei ole mahdollista, jos ei lähdetä omasta traditiosta. (→ ko. argumentti virheellinen, katsomusten ymmärtäminen ei edellytä omaa ’vastaavaa’ katsomusta).

Lähtökohtana lapsen maailma Lähdetään lapsen elämismaailmasta käsillä olevat asiat kokemukset, tapahtumat, tarinat…

Lapsen maailman luonne Lapsen kokemusmaailma konkreettinen ja ajatustapa usein deskriptiivinen kausaalisia vaikutussuhteita vähemmän kuin aikuisella modaalinen (mahdollisuuteen ja välttämättömyyteen liittyvä) ajattelu vähäisempää kuin aikuisella → opettaja voi tarjota vaihtoehtoja, mutta on tärkeä varoa omia ennakkoluuloja

Vaikeat asiat Vaikeiden asioiden käsittely myönteisten asioiden kautta, esim:  katastrofeissa pelastustoimet (usein sota, katastrofit ym. tuovat myös ihmisten sankarillisimmat piirteet esiin)  kuolemantapauksissa yhteiset muistot, kuollut ei kärsi jne. (ks. esim: Cicero Keskusteluja Tusculaneumissa)

ET ja opettajan oman ajattelun läpikäyminen ET:n opettamisen olennainen puoli on, että opettaja on selvittänyt itselleen omaa katsomuksellista orientaatiotaan ja sen suhdetta OPS perusteiden arvopohjaan. Mikä osa omista näkemyksistä on ongelmattomia? avainkäsitteiden erilaisia tulkintoja ja merkityksiä. Muutoin opettajan on vaikea viedä keskustelua eteenpäin oppilaiden lähtökohdista ja hän istuttaa heihin omia ennakkoluulojaan.

Apuna omassa katsomuksellisessa reflektiossa 1. Asioiden ja käsitteiden läpiajattelu, apuna esimerkiksi filosofian perinne. 2. Laaja-alainen perehtyminen ihmisten erilaisiin käyttäytymis- ja ajattelutapoihin, apuna esimerkiksi kulttuuriantropologia ja uskontotiede. (Vrt. ET:n arvosanakokonaisuus ja esim. matematiikan sivuainekokonaisuus.)

Katsomuksellisten käsitteiden opettaminen Itse käsite on vaikea käsite, koska se on abstrakti. Se ei kuulu 1.─6. OPSiin! Asia tulee kuitenkin väkisin esiin jollain lailla (kuten muissakin aineissa). Luontevia lähestymistapoja ovat 1. käsitteen kielellisen luonteen korostaminen ja 2. käsitteen alan (viittauksen kohteen) ja käsitteen merkityssisällön (”mitä tarkoittaa) ero.

Käsitteen kielellinen luonne Käsitteen voi ymmärtää sanan merkityssisältönä. Tarkoittaako sana ”dinosaurus” jotain, vaikka maailmassa ei ole dinosauruksia? Entä tarkoittaisiko sana ”tuoli”, jos maailmassa ei olisi tuoleja? Käsitteen ja sanan ero (”pulpetti” ja ”desk” viittaavat samaan käsitteeseen; ”sana” on nelikirjaiminen, sanassa voi olla eri määrä kirjaimia).

Käsitteen ala ja sisältö Käsitteen sisältö tarkoittaa niiden ominaisuuksien kokonaisuutta, joista käsite muodostuu. Esim: hevosuus = ominaisuudet, jotka on niillä olioilla, jotka ovat hevosia (nelijalkaisuus, hyvä liikuntakyky jne.) Käsitteen ala tarkoittaa niiden olioiden tai asioiden joukkoa, johon käsite viittaa. Esim. kaikki maailman hevoset.

Kootusti Oppilasta ohjataan tutkimaan ja jäsentämään käsitystään maailmasta  maailmankuvan jäsentyminen Oppilasta ohjataan tutkimaan ja jäsentämään suhdettaan itseensä, toisiin ihmisiin, luontoon ja ympäristöön sekä yhteiskuntaan  identiteetin rakentaminen ET on avoin oppilaiden itsensä kokemille ongelmille  niiden tutkimiseen varataan paljon aikaa! (Opitaan yhtä lailla yhdessä ajattelua ja keskustelua kuin kulloistakin sisältöä.)  oppilaat äänessä!