Äänielokuvan taide: realismi

Realismin nousu 1930-50 luvulla elokuvailmaisun keskeinen periaate REALISMI Äänen tulo —> elokuvan maailma konkreettisemmaksi; äänen ”materiaalisuus” Dialogi —> ”purkitettu teatteri” Marcel Pagnol : Marseille-trilogia (Marius, Fanny, César) Erilaiset ”realismit” 1930-40 –luvuilla ”runollinen realismi” (Ranska) ”sosialistinen realismi” (Neuvostoliitto) ”neorealismi” (Italia) Myös Hollywood-elokuva

Realistinen elokuvateoria Ranskassa 1940-50 -luvuilla Realistinen elokuvateoria Ranskassa: formatiivisuuden (todellisuuden muokkaamisen) sijaan elokuvan tuli olla realistista (todellisuuden mukaista) Siirtymä mykkäelokuvan ekspressiivisistä ilmaisukeinoista (kuva, montaasi) elokuvallisen ”näyttämön” (elokuvan ”maailman”) kontrolliin = ns. mise en scènen periaate Keskeinen realismin teoreetikko / määrittelijä: André Bazin Muita: Alexandre Astruc, Roger Leenhardt

Periaatteita Bazin: ”ohjaajat jotka uskovat kuvaan ja ohjaajat jotka uskovat todellisuuteen” : painopiste kameran ”edessä” ei ”takana”, ei miten näytetään vaan mitä näytetään Astruc: elokuva ”kirjoittamista todellisuuden aineksella” Bazin: ”epäpuhtaan elokuvan” ajatus: elokuva romaanin ja teatterin perillinen, ei niistä erillään découpage (tilallisen / ajallisen yhtenäisyyden säilyttävä näkymätön leikkaus tai ”kuvajako”) vs. ”montaasi” (tilan fragmentointi, kuvan ekspressiivisyys) PAINOPISTE ILMAISUKEINOISTA ELOKUVAN MAAILMAAN – REALISMIN PERIAATE

André Bazin (1918-1958)

Tilan ja ajan yhtenäisyys (André Bazin) Realistinen periaate fiktioelokuvassa: kuvatun fiktiivisen "todellisuuden" (tai "maailman") säilyttäminen mahdollisimman eheänä Keskeinen esteettinen periaate: tilan ja ajan yhtenäisyyden kunnioittaminen

Keskeiset aspektit Mise en scène (näyttämöllepano) +découpage (kuvajako)vs. montaasi Mise en scènen periaate: kuvatun todellisuuden hallinta leikkaus mahdollisimman huomaamatonta = découpage leikkaus pyrkii säilyttämään tilallisen ja ajallisen jatkuvuuden Syvätarkka kuva (Welles, Wyler) tapahtumien jakaminen kuvan eri syvyystasoille, jolloin näiden välille syntyy jännite ei riko ajan ja paikan yhtenäisyyttä Sekvenssiotos / otosjakso (Welles, Renoir) pitkä yhtenäinen otos mininarratiivi

Renoir: Pelin säännöt Syvätarkka kuvaus

Syvätarkkaa kuvausta Citizen Kanessa

Syvätarkkaa kuvausta Citizen Kanessa

William Wyler: The best years of our lives (1946)

Neorealismi 1942-54

Neorealismi Italialaisen elokuvan suuntaus II maailmansodan jälkeen; ”uusi realismi” Keskeisiä piirteitä: dokumentaarinen, ”tyylitön” tyyli Humanismi Koettiin ”suoraksi” todellisuuden kuvaamiseksi Vaikutti realistiseen elokuvateoriaan (André Bazin) ja avasi tietä 1950-60-luvun modernistiselle taide-elokuvalle

Neorealismin myytit neorealismi alkoi tyhjästä v. -45 Todellisuudessa neorealismin periaatteiden mukaisia elokuvia tehty jo aiemmin neorealismi on todellisuuden suoraa esittämistä ilman manipulointia Todellisuudessa neorealistiset elokuvat olivat usein hyvin tarkaan suunniteltuja kaikki sodanjälkeiset elokuvat Italiassa olivat neorealistisia todellisuudessa korkeintaan vain n. 10% . kansa suosi neorealistisia elokuvia neorealistiset elokuvat (vuoden 1945 Rooma - avoin kaupunkia lukuun ottamatta) eivät olleet erityisen suosittuja - eivät ainakaan kaikkein suosituimpia

Neorealismin tunnuspiirteitä Ideologisesti, periaatteellisesti: uusi demokraattisuus, tavallisten ihmisten kunnioittaminen myötäeläminen, yksinkertaisista moraaliarvosteluista pidättäytyminen sekoitus kristillistä ja marxilaista humanismia (Rossellini) tunteet ennen abstrakteja ideoita Tyylillisesti Ei tiukasti rakennettuja juonia vaan löyhiä, episodisia kertomuksia Dokumentaaristyylinen visuaalinen kerronta Kuvaaminen pääsääntöisesti paikan päällä, ei studiossa (myös studiokuvaa!) Amatöörinäyttelijöiden käyttö, myös pääosissa Keskusteleva, ei kirjallinen puhetapa “Tyylitön tyyli”; “keinotekoisuuden” välttäminen leikkauksessa, kuvauksessa ja valaistuksessa (kuitenkin varsin tietoisia konstruktioita!) Ts. “Ikään kuin sattumalta” kuvattua (vaikka mikään ei ole sattumalta kuvattua). Dubbaus

Mistä ”uuden” realismin vaikutelma syntyi? 1. Kontrasti aiempaan: italialaiset elokuvat tunnettuja upeista studiolavastuksista nyt Cinécittan studiot vaurioituneet pommituksissa : kuvaajat kaduille ja maaseudulle dubbaus- ja jälkiäänitysperinne: kuvattiin paikan päällä, äänitettiin myöhemmin; helpompi kuvata kadulla kun ääntä ei tarvinnut tallentaa samalla 2. Lähimenneisyyden/nykyisyyden uusi tulkinta “kansanrintamaperspektiivi” sodan tapahtumat (Rossellini: Roma, Paisà) nykyhetken sosiaaliset ongelmat De Sica: Sciuscià , Polkupyörävaras) - maaseudun ongelmat (Giuseppe DeSantis: Katkeraa riisiä, -47) 3. Kerronnalliset muutokset satunnaiset tekijät ohjaavat juonen kehitystä; syyt jäävät selittämättä episodinen rakenne: ei kehitystä, syy-seuraus-jatkumoa, vain joukko tapahtumia “epäoleelliset” tapahtumat, joista arki koostuu  vaikutelma ”todellisuudesta”

Neorealismin vaiheet 1942-43 ”esineorealistiset” elokuvat mm. Visconti: Ossessione (1942) 1945-48 ”varsinaisen” neorealismin vaihe 1949-54 Myöhäisvaihe Neorealismista teoreettisempaa Etääntyminen suorasta kuvauksesta mm. fantasia-aiheisiin (Milanon ihme, La Macchina ammazzacattivi)

Neorealismia ennakoineita elokuvia Eräissä fasismin loppuajan elokuvissa ennakoitiin neorealismin piirteitä ja rikottiin sallittuja rajoja siinä mitä sai esittää Alessandro Blasetti: Quatro passi Fra le nuvole (neljä askelta pilviin, 1942) Zavattinin käsikirjoitus realismi, köyhälistö kauppamatkustaja kohtaa maaseudulla raskaaksi tulleen tytön ja teeskentelee olevansa tämän aviomies Vittorio De Sica: I bambini ci guardano (”Lapset katsovat meitä”, 1943) Zavattini nainen uhkaa jättää miehensä ja poikansa rakastajan takia tarina kerrotaan pitkälti pojan näkökulmasta isä ajautuu itsemurhaan; poika hylkää äitinsä hyvinvoiva perhe, kuitenkin sos. Kritiikkiä

Viscontin Ossessione (1942) Perustuu James M. Cainin romaaniin The Postman always rings twice (Visconti oli saanut romaanin Jean Renoirilta) Renoir, runollinen realismi ihanteena Juoni: Kulkuri surmaa huoltoasemanomistajan yhdessä tämän vaimon kanssa saadakseen vakuutusrahat sensorit eivät pitäneet, Mussolini kuitenkin salli levityksen Vittorio Mussolini marssi ensi-illasta kesken ulos ja huusi: “Tämä ei ole Italia!” Kiellettyjä piirteitä (jotka eivät saaneet näkyä elokuvassa fasismin aikana): työttömyys perheen hajoaminen aviorikos, murha hahmojen korostettu yksinäisyys homoseksuaalisuus (Gino ja Spagnolo)

Luchino Visconti (1906-1976) Vasemmistolainen Toimi fasismin aikana Cinema –lehden toimittajana (päätoim. Vittorio Mussolini) 1930-luvulla Jean Renoirin apulaisena Ranskassa (runollinen realismi; elokuvat kiellettyjä Italiassa) 1943: Ossessione (Riivaajat) 1948: La Terra trema (Maa järisee) Myöhemmin näyttäviä historiallisia elokuvia ; mm. Senso, Il Gattopardo (Tiikerikissa)

Luchino Visconti: Ossessione (1942)

Ossessione

Ossessione

”Varsinainen” neorealismi 1945-1948 Karkeita, todellisilla paikoilla kuvattuja, tyyliltään usein dokumentaarisia elokuvia, joita pidetään ”puhtaana” neorealismina Avauselokuva: Rossellini: Rooma avoin kaupunki (1945), Muita tärkeitä elokuvia: De Sica: Polkupyörävaras (Ladri di biciclette, 1948) Visconti: Maa järisee (La terra trema,1948) Aldo Vergano: Il sole sorge ancora (Aurinko nousee vielä, 1946) Giuseppe de Santis: katkeraa riisiä (riso amero) (47)

Rossellini: Roma, cìtta aperta (1945) 1944 Rossellinille tarjoutui mahdollisuus tehdä elokuvaa sodan vielä jatkuessa Cinecittan studiot eivät käytössä (tuhoutuneet pommituksissa); elokuva oli pakko tehdä kadulla tammik. 44: natsit teloittivat keskeisen vastarintahahmon Don Morosinin; R. pyrki tekemään dokumentin aiheesta :käsikirjottaja, apul.ohj. Federico Fellini Pohja neorealismin myyteille: kehno filmimateriaali; eri osat erilaiselle materiaalille filmi mustasta pörssistä; ei työkopioiden katseluja ei juurikaan studiokuvauksia ei tal. tukea Teema: vastarintaa, jossa kommunistit ja katolilaiset toimivat yhteistyössä. Koomista ja traagista sekaisin. -- tyylien ja tunnelmien sekoittaminen Sabotoija Manfredi, hänen ystävänsä Francesco, morsian Pina (Anna Magnani) ja pappi Don Pietro (Aldo Fabrizi). Paha saksalainen Bergmann (homo); avustaja Ingrid (lesbo) -- ironia: Rossellini nai muutamaa vuotta myöhemin Ingrid Bergmanin Manfredi kuolee kidutettuna, Pina ammutaan kadulle; Don Pietro teloitetaan. Sattumanvaraiset tapahtumat: hätkähdyttivät selkeisiin syihin ja seuraksiin perustuviin juoniin tottuneita.

Rossellini: Roma, città aperta (Rooma, avoin kaupunki, 1945)

Don Pietro

Francesco

Pina

Bergmann ja Gestapon tilat

Lapset: lopun toivo

Roberto Rossellini (1906-1977) Katolinen Aloitti uransa jo fasismin aikana Neorealismin keskeinen ohjaaja ”Todellisuus on – miksi sorkkia sitä?” Elokuvan keinojen väistyttävä todellisuuden tieltä Neorealismin alkuvaiheen elokuvia Roma citta aperta (1945) Paisa (1946) Germania anno zero (1947) 1950 avioitui Ingrid Bergmanin kanssa. Yhteisiä elokuvia: Stromboli (1949) Europa 51 (1951) Viaggio a Italia (1954)

De Sica/Zavattini: Polkupyörävaras (Ladri di biciclette, 1948) Käsikirjoittaja Cesare Zavattini etsi draamaa, tarinaa arkipäivän tapahtumista; epädramatisointi etiikka ennen estetiikkaa kadun tragediat; yksilötason tarinat; aito sentimentalismi; tarinapainotteisuus (tosin ikään kuin tarinaa ei olisikaan. Polkupyörävaras näennäisen spontaani; kuitenkin kaikkein tarkimmin suuniteltuja kaikista neorealistisista elokuvista monet kohtaukset kuvattu studiossa; huolellinen kuvasuunnittelu (esim. pyörän varkauskohtauksessa useita kuvakulmia) jälkiäänitys  äänen kontrolli (esim. Polkupyörävarkaan päähenkilön repliikit puhuu toinen henkilö) De Sica suosi amatöörejä, mutta muissa elokuvissa “amalgaami” (sekoitus): ammattilaisia ja amatöörejä sekaisin

Vittorio De Sica (1901-1974) 1930-luvulla suosittu koominen näyttelijä (”Vittorio nazionale”; ”koko kansan Vittorio”) Ohjaajaksi 1940-luvun alkupuolella Neorealistisia elokuvia 1946-1952 (käsikirjoittajana Cesare Zavattini) Sciuscia-viattomat 1946 Polkupyörävaras 1948 Milanon ihme 1951 Umberto D 1952 Etääntyi neorealistisesta tyylistä 1950-luvun alun jälkeen

Cesare Zavattini (1902-1989) Käsikirjoittaja; monen neorealistisen elokuvan taustavaikuttaja Pohti neorealismia teoreettisesti Elokuvien tulisi seurata arkea ja löytää siitä tarina; Zavattinin ihanne: tarina, joka olisi mahdollismman luonnollinen, kuin suoraan todellisuudesta otettu; pyrkimyksenä tehdä 90 minuutin elokuva, joka olisi suora 90 minuutin kappale jonkun ihmisen elämää (kuitenkin tarinallisesti) Lähimpänä tätä Umberto D. (1952)

De Sica: Ladri di bicicletta (Polkupyörävaras, 1948)

Polkupyörävaras: Bruno

Polkupyörävaras

Visconti: La terra trema (Maa järisee, 1948) Aiheen sisilialaiskylän elämä lähtökohtana elokuvan tekeminen kommunistipuoluelle Visconti rahoitti omista varoistaan Täyttää kenties parhaiten neorealismin “kriteerit” ei studiokuvauksia kaikki esiintyjät amatöörejä Aci Tezzan kylästä kuvauksissa konsultoitiin esiintyjiä (miten käyttäytyisivät eri tilanteissa – käsikirjoitus sen mukaan) ei dubbausta; sisilialaisen kylän aidot äänet -- murre, ei yleiskieli italiankielinen selostajanääni: Visconti itse; italiankieliset tekstit Juoni: Päähenkilö, kalastaja ‘Ntoni yrittää päästä irti välittäjien kynsistä; ostaa oman veneen lainalla; pakko kalastaa pahalla säällä; vene hajoaa; Ntoni joutuu päivätyöläiseksi toisten veneisiin Erityispiirre: syväterävä kuva

La terra trema

La terra trema

Muita alkuvaiheen elokuvia Rossellini: Paisà (1946) Episodielokuva; 6 kertomusta sodan loppupuolelta kahden kulttuurin yhteentörmäys: italialaiset / amerikkalaiset (teema muissakin R:n elokuvissa) Saksa vuonna nolla (1947) Saksalaispojan itsemurha tuhoutuneessa Berliinissä De Sica: Sciuscia (Viattomat, 1946) Giuseppe de Santis: Katkeraa riisiä (Riso amaro, 1949) povitähti Silvana Mangano yhteiskuntakritiikkiä ja kaunottaria sensationalismi

Rossellini: Paisà (1946)

Paisà

Giuseppe De Santis: Riso amaro (Katkeraa riisiä, 1948)

De Sica: Umberto D. (1952)