Elämänkatsomustiedon historiaa ja tulevaisuuden näkymiä Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos

Kysymys: Miksi koulussa on oppiaine nimeltä elämänkatsomustieto (eli ET)? Vastaus: Historiallisen kehityksen tuloksena Muut vastaukset ovat mahdollisia, jos miksi kysymys ymmärretään ei-deskriptiivisesti. Esimerkiksi opetussuunnitelmissa oppiaineen olemassaolo perustellaan yleensä normatiivisesti.

Taustakysymyksiä: Miksi koulussa ylipäätään on oppiaineita? Miksi ylipäätään on koulu?

Historiallinen vastaus Kasvatuksessa nykyaikaa luonnehtii järjestelmällinen yleisen oppivelvollisuuden määrittämä koululaitos. Se välittää olemassa olevaa kulttuuria seuraaville sukupolville. Taas myös normatiiviset vastaukset ovat mahdollisia.

Kriittisiä vastauksia "Vaikka kulttuuri, jota koulu siirtää sukupolvelta toiselle, on valtaapitävän eliitin kulttuuria, arkikatsannossa se näyttää kuitenkin olevan vain kulttuuria ylipäätään. ‑ ‑ Koulutuksessa yhteiskunnallinen valta kätkeytyy pedagogisten muotojen neutraliteetin taakse.” J.-P. Liljander (P. Bordieun kasvatussosiologiaa käsittelevässä artikkelissa, 1999). ″Kypsien kapitalististen yhteiskuntamuodostumien hallitsevaksi ideologiseksi valtiokoneistoksi on, lopputulemana kiivaasta poliittisesta ja ideologisesta luokkataistelusta entistä hallitsevaa koneistoa [kirkkoa] vastaan, kohonnut koulutuksellinen ideologinen valtiokoneisto.″ L. Althusser: Ideologiset valtiokoneistot, suom Althusserin mukaan ideologiset valtiokoneistot palvelevat vallitsevien tuotantosuhteiden uusintamista.

Valistus On siis nykyaikaisen yhteiskuntamuodon syntyyn liittyvä historiallinen tosiseikka, että valtio peri monet kirkon tehtävät, myös koulutuksen. Tämä tapahtui pääasiassa 1800-luvulla (myös Suomessa). Aatehistoriallisesti valistuksella oli ratkaiseva rooli kehityksessä. Nykyaikainen koululaitos on pitkälle valistuksen lapsi Ja niin on ET:kin, sillä valistuksen suuret aatteet: ihmisoikeudet oikeus (ja rohkeus) ajatella itse suvaitsevaisuus (ja usein myös sekularismi) ovat ET:n ytimessä. Tässä siis jokaisen sivistämistä ja valistamista pidetään sinänsä arvokkaana ja tärkeänä.

Aatteellinen ja toiminnallinen käänne? Peruskoulun (tasokurssittoman) ja ET:n syntyä voi pitää yllä kuvatun valistusajattelun suurina voittoina luvun lopulta lähtien tällaista ajattelua on vastustettu kasvavassa määrin ajatuksella ”kaikkia ei kannata/ei ole varaa kouluttaa”. Valistusta ja sivistystä tärkeämmäksi arvoksi on noussut kansallinen kilpailukyky. HY:ssä järjestetyssä XV Education, Society, And Culture -seminaarissa OPH:n pääjohtaja Aulis Pitkälä esitti, että Suomessa on käynnissä valtava (ja pitkälle tahaton?) koulutuksen alasajo. Syynä on, että opetustoimen menoja ei ole juuri valtakunnallisesti säädelty ja kuntien rahantulo vähenee merkittävästi → kunnat käytännössä ajautuvat ilman hyvää onnea tai poikkeuksellista osaamista säästämään niin, että peruskoulutus saattaa romuttua.

Uskonnonvapaus Myös uskonnonvapaus sekä valtion ja kirkon ero on keskeinen valistuksen vaatimus. Jälkimmäinen on tapahtunut eri maissa eri aikaan ja eri määrässä, Suomessa kirkolla ja valtiolla muihin länsimaihin verrattuna poikkeuksellisen läheinen yhteys. → kirkon vaikutus katsomusopetukseen merkittävä → uskonto on ollut itsestään selvä oppiaine, Sekularisoituminen ja uskonnon luonteen muuttuminen ovat tosin muuttaneet tilannetta jossain määrin viimeistään peruskoulu-uudistuksen valmistelusta lähtien.

Uskonnonvapauden ajatus autonomisessa Suomessa Vuoden 1905 suurlakko → eduskuntauudistus → papiston suoran vaikutusvallan romahdus valtiopäiväsäätynä → uskonnonvapaus käsittelyyn. SDP:n Forssan ohjelma 1903 (“Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta … Uskonnonopetus on poistettava kouluista.”) Varsinainen uskonnonvapaus kaatui aina viimeistään tsaarin vastustukseen.

Uskonnonvapaus itsenäisessä Suomessa Sisällissota 1918, punaiset periaatteessa aatteellisesti uskonnottomia Uskonnonvapauslaki voimaan v alusta. 8 §:ssä säädettiin: Jos uskonnonopetusta valtion tai kunnan ylläpitämässä tai avustamassa kansakoulussa, oppikoulussa tai muussa oppilaitoksessa annetaan jonkun uskontokunnan opin mukaan, on oppilas, joka kuuluu toiseen uskontokuntaan tai joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, edusmiehen vaatimuksesta vapautettava sellaisesta uskonnonopetuksesta. Vuonna 1923 kuitenkin erosi kirkosta vähemmän väkeä kuin minään vuonna uuden (2003) uskonnonvapauslain jälkeen.

Suomen 1900-luvun malli Laki kansakoulun järjestysmuodon perusteista (1923): oppilaille annetaan enemmistön tunnustuksen mukaista uskonnon opetusta koulun uskonnonopetuksesta vapautetuille oppilaille Oman uskonnon tunnustuksen mukaista opetusta (lähinnä ortodoksit) tai uskonnonhistorian ja siveysopin opetusta.

Kysymys sekulaarista etiikasta Sekulaari = uskonnoton Alkuperäisessä ehdotuksessa oli uskonnon lisäksi kaikille pakollista siveysopin opetusta (etiikkaa/moraali- ja tapakasvatusta) Kirkolliset piirit halusivat kuitenkin tämän kuuluvan edelleen uskontoon. Tämä on yksi uskonnonopetusmallin tämän hetken kannalta kiinnostavampia kysymyksiä, ja kysymykseen on palattu myöhemmin (ja palataan myös näissä dioissa).

Uskontojen historia ja siveysoppi 1957 uskonnonhistoria muuttui uskontojen historiaksi uskonnonopetuksesta vapautettujen oppiaineena. Oppiaineen vahva uskonnollinen luonne säilyi (ei- uskontoisia elämänkatsomuksia ei ollut olemassa). Oppilaita oli vähän (huom. oppiainetta ei ollut lainkaan oppikouluissa). Siirryttäessä peruskouluun (1972 – 1977) kansakoulun tilanne säilyi. Poliittisesti kysymys oli kompromissista: jos oikeisto ei kamppaa peruskoulua, vasemmisto ei kamppaa uskonnonopetusta.

ET:n synty Vapaa-ajattelijoiden liiton pj. Erkki Hartikainen teki 1978 kantelun YK:n ihmisoikeuskomitealle uskontojen historian OPS:n kristillisyydestä (sisältö oli Uutta Testamenttia!) uusi työryhmä suunnittelemaan uutta uskonnotonta katsomusopetusta. Kantelu todettiin aiheelliseksi, mutta valtion todettiin ryhtyneen asianmukaisiin toimiin (vrt. esim. Norja ja Turkki 2007) työryhmä pohti uudelle oppiaineelle nimeä ’etiikka´, mutta esitti lopulta nimeä ’elämänkatsomustieto’ poliittisena kompromissina (nimitys löytyy OPS:ta jo v:lta 1952) koululainsäädännön ja OPS-uudistuksessa ET kouluihin uskonnon rinnalle (kerralla!).

ET ja uskonnonopetusmallin tulkinta Uskontojen historia ja siveysoppi oli oppiaine uskonnonopetuksesta vapautetuille (katsomuksesta riippumatta). Luterilaisen uskonnon opetettiin ohella lähinnä vain ortodoksista uskontoa. Muita uskontoja on opetettu niiden omissa kouluissa: Juutalaisuutta on opetettu Helsingin juutalaisessa koulussa: jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Tataarien koulussa Helsingissä opetettiin islamia 1948 – Kristillisistä ryhmistä omia kouluja on ollut lähinnä adventisteilla (alkaen Toivonlinna 1932).

Toisin kuin uskontojen historia ja siveysoppi, ET luotiin nimenomaan (aatteellisesti) uskonnottomien oppiaineeksi luvun puolivälissä myös ns. pienryhmäisten uskontojen (ei ev.-lut. eikä ort.) opetusta alkoi esiintyä. katolisille OPS-perusteet islamia Helsingissä Kristi-yhteisön uskontoa steinerkouluissa Vuoteen 2006 mennessä perusteet 11 ”muulle”/ pienryhmäiselle (tähän usein sis. myös ort.) uskonnolle. Mallin ongelmana ET:n kannalta on, että ET:llä on kaksi tehtävää: 1. Toimia aatteellisesti uskonnottomien oppiaineena. 2. Toimia oppiaineena kaikille niille, joilla e ole muuta katsomusainetta.

ET ja monikulttuuristuminen Katsomusopetusta säätelee uskontokuntaan kuuluminen eikä uskominen → useat muut paitsi (pohjoismaiset) luterilaiset eivät koe luontevaksi → paljon ns. pienryhmäisten (ei ev.-lut. eikä ortodoksi) uskontojen oppilaita et:ssä. Tämä oli laitonta vuosina 1985–2003, uusi uskonnonvapauslaki ja koululakien muutokset avasivat ET:n niille uskontokuntiin kuuluvilla, joille "omaa uskonnon opetusta ei järjestetä". Kysymystä siitä, onko tämä uskonnottomien opetusta, johon muut saavat halutessaan tulla (vrt. enemmistö = ev.-lut.) vai pitäisikö oppiaineen soveltua kaikille ei ole säädöstasolla ratkaistu, koska hallinnollinen rekisteröityyn uskontokuntaan kuulumattomuus ei ole katsomus. → Asia ratkaistava OPS:issa ja niiden tulkinnassa.

ET ja etiikka Sisällöllisesti ET oli alun perin ensisijassa etiikkaa (ihmisoikeusetiikkaa ja filosofista etiikkaa) ja 1990-lukujen taitteessa uusi keskustelu etiikan ja uskonnon opetuksesta. Tämä liittyi ’uuteen’ tiedon- ja oppimiskäsitykseen, monikulttuuristumiseen ja ’filosofia-buumiin’. Keskustelussa oli esillä elämänkatsomustiedon valinnaisuus ja/tai sekulaarin etiikan opetus kaikille oppilaille, seurauksena: 1. ET ei valinnaiseksi eikä pakolliseksi, mutta se on uskonnon kanssa valinnainen lukiolaisille, jotka aloittavat lukiokoulutuksen 18 täytettyään filosofiasta tuli pakollinen lukioaine katsomusaineiden aineryhmässä (sisältäen etiikan syventävän kurssin).

ET ja filosofia ET:n oppisisällöt olivat painottuneet vahvasti filosofiaan, erit. etiikkaan, mikä aiheutti päällekkäisyyksiä lukiokursseissa filosofian tultua lukioon ET:n didaktiikka myös perustuu pitkälle ns. filosofiaa lapsille -liikkeen ajatuksiin. 2003/4 uusissa OPS-perusteissa haettiin omaa identiteettiä ET:lle, esim. yhteiskunta- ja kulttuuritieteitä. Ongelmana päällekkäisyys (filosofian lisäksi esim. yk-oppi ja terveystieto) ja uskontojen oppilaiden ”osattomuus” yleisesti tarpeellisissa asioissa (esim. ihmisoikeudet).

ET ja sekulaari etiikka, taas!? Vuonna 2010 ensin opetusministeri Virkkunen ja Opetus- ja kulttuuriministeriön perusopetuksen tavoitteiden ja tuntijaon uudistamista pohtinut työryhmä ehdotti (taas) etiikkaa perusopetuksen oppiaineeksi. ” Työryhmä esittää, että perusopetuslakia muutetaan siten, että etiikka sisällytetään perusopetuksen oppimäärään ja siltä pohjalta etiikkaa voidaan tarkastella tuntijaossa perusopetuksessa opetettavana oppiaineena, joka kuuluisi Yksilö, yritys ja yhteiskunta -oppiainekokonaisuuteen. Työryhmälle tulleissa esityksissä on korostettu eettisten kysymysten tarkastelun ja toisaalta filosofisen ajattelun ja yhteiseen pohdintaan perustuvan vuorovaikutuksen tärkeyttä nyky-yhteiskunnassa ja myös perusopetuksessa. … Suomalaisen yhteiskunnan muuttuessa aiempaa monikulttuurisemmaksi tarvitaan mahdollisuus katsomusaineiden rajat ylittävään eettisten peruskysymysten ja suomalaisen yhteiskunnan arvojen ja asenteiden tarkasteluun ja yhteiseen pohdintaan. … Työryhmä esittää, että etiikkaa voidaan opettaa joko osana oman uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetusryhmien opetusta tai kaikille katsomusryhmille yhteisesti. 1. (Perusopetus 2020, OKM muistioita 2010:1, s. 146.)

Uskonnon edustajat etiikasta Silloinen arkkipiispa Jukka Paarma tuomitsi ajatuksen kirkolliskokouksen avajaispuheessaan (toukokuu 2010). ” Uskontotuntien määrä sen sijaan uhkaa vähetä. Arveluttavin syy siihen näyttää olevan ajatus uskontotuntien osittaisesta korvaamisesta kaikille yhteisellä etiikalla. … periaatteessa ajatus etiikan opetuksesta, joka on irrotettu uskonnoista ja niiden arvoista, herättää kysymyksiä. Pelkkä etiikka sinänsä olisi relativistista, kuvailevaa. Sellaisena se ehkä opettaisi määrittelemään, mutta ei kasvattaisi moraaliseen kannanottoon vaan helposti kyyniseksi relativistiksi. Katsomusaineiden painopiste siirtyisi uskonnottomaan tai ateistiseen suuntaan.” Samantapaista kantaa edusti Suomen uskonnonopettajien liitto (SUOL) kannanotossaan: ” Mielestämme kaikille yhteinen etiikan kurssi ei ole hyvä ratkaisu. Jos tähän suuntaan mennään, sen on oltava esim. ”suurten uskontojen ja katsomusten etiikka ja elämänkysymykset” –tyyppinen kokonaisuus. … se olisi parempi kuin pelkkä etiikka, joka on relativistista, määrittelevää ja kuvailevaa, mutta ei ohjaa itsessään eettiseen kannanmuodostukseen tai toimintaan. Etiikka myös avaisi oven uudelle perusopetuksen oppiaineelle, filosofialle. …Kyllä eettinen ajattelu pohjautuu aina arvoihin, ja uskonnot muodostavat sen pohjavirran, jolta arvot nousevat.”

ET ja filosofiaa lapsille ET:n didaktiikka perustuu pitkälle ns. filosofiaa lapsille -liikkeen ajatuksiin. Uskonnon edustajien vastustus etiikkaan liittyi osittain myös siihen, että 2010 tuntijakouudistuksen yhteydessä monet kasvatustieteilijät ja filosofit esittivät peruskouluun uudeksi oppiaineeksi ”filosofiaa lapsille”. Aloite ei kantanut hedelmää ja et:n taustavoimien suhtautuminen siihen ei ollut yksiselitteistä. Ongelman muodostaa uskonnottomien kotien tilanteen puolustaminen.

Uskonnottomat ET:stä Työtä ET:n puolesta ovat pääsääntöisesti tehneet uskonnottomat, joista monet ovat samalla pyrkineet ”uskonnonopetuksen lopettamiseen kouluista” (esim. vapaa-ajattelijat). Suhtautumisessa kaksi linjaa 1. Nykymalli on hyvä ja/koska siinä ET on uskonnottomien oma oppiaine. 2. ET on niin hyvä ja kasvatuksellisesti tärkeä oppiaine, että sen pitäisi kuulua kaikille. looginen yhdistelmä (ei kovin yleinen, mutta esim. Vasemmistoliiton kanta) → uskonnon korvaaminen ET:llä Huom. toisin kun etiikan tapauksessa, myös uskonnon opettajat/didaktikot jne. ovat yleensä suhtautuneet ET:hen myönteisesti (osana nykymallia ja/tai sinänsä hyvänä oppiaineena).

ET vapaasti valittavaksi? Merkittävä käänne 2010: Vapaa-ajattelijain liitto ry TIEDOTE Elämänkatsomustieto avattava kaikille Vapaa-ajattelijain mielestä on tullut aika avata uskonto ja elämänkatsomustieto toisilleen vaihtoehtoisiksi kaikille oppilaille. Liitto taisteli aikanaan menestyksellisesti elämänkatsomustiedon saamiseksi oppiaineeksi uskonnottomille. Nyt tilanne on muuttunut. Opetuksessa on moniin eri uskontoihin kuuluvia, ja kirkkoihin kuulumattomien määrä on lisääntynyt ja lisääntyy edelleen voimakkaasti. Myös perustuslaki edellyttää kansalaisten tasapuolista kohtelua. Niinpä myös ev.lut. kirkkoon kuuluville tulee sallia mahdollisuus valita uskonnon sijasta elämänkatsomustieto.

kamppanja Eduskuntavaaliteemaksi viime eduskuntavaaleissa → enemmistö suurimpien puolueiden ehdokkaista kannatti vapaata valintaa (tietyissä vaalikoneissa). Erityisen merkittävää on, että näin teki myös nykyisen hallituksen ensimmäinen opetusministeri _kaikille_elamankatsomustiedon_tunnit_ html

ET:n tulevaisuus ET:n ongelmana marginaalisuus suurten kaupunkien ulkopuolella, josta seuraa mm. huonot opetusjärjestelyt epätietoisuus OPS:sta opettajien epäpätevyys ja suuri vaihtuvuus yhdysryhmät tahallinen ja tahaton hallinnollinen sorto jne. → ET:n avaaminen varmasti oppiaineelle ratkaiseva edistysaskel, mutta …

Poliittinen todellisuus On hyvä huomata, että koko mutkikkaan nykymallin (”tunnustukseton” oman uskonnon opetus/14 OPS- perusteet samoihin rinnakkaisaineisiin/rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat yleissivistävän koulutuksen määritysperustana) logiikan ytimessä on, että ev.-lut. oppilaiden (”enemmistön”) on ollut pakko osallistua omaan opetukseensa. → Mitä koko mallille tapahtuu, jos ET avataan? Juuri nyt tämä mahdollisuus on teoriassa auki, koska OKM:ssa valmistellaan lukion uutta tuntijakoa, johon on julkisessa kekustelussa liittynyt mahdollisuus lukiolain avaamiseen (uskonnon ja terveystiedon erityisasema). (tuskin avataan…)

Lopputulos Niin kuin 1920-luvulla ja lähes aina sen jälkeenkin kirkollisten piirien vaikutusvalta osoittautui ratkaisevaksi eikä ehdotus et:n vapaasta valinnasta päätynyt perusopetuksessa edes työryhmän ehdotukseen. Lopullisessa ratkaisussa (VN asetus 422/2012, ) valtioneuvosto karsi perusopetuksesta yhden et:n/uskonnon tunnin. Tuntijaon mukaiset uudet opetussuunnitelman perusteet tulevat koulutasolla voimaan vuonna 2016.

Draaman seuraava näytös: uskontotieto Keväällä 2012 (vielä ennen VN:n päätöstä perusop. tuntijaosta), keskustelu ryöpsähti uudelleen käyntiin, kun HY:n uskonnon didaktiikan professori (teol. tri) Arto Kallioniemi ehdotti kaikille yhteistä uskonto- /katsomusainetta. VN:n kesäkuisesta päätöksestä huolimatta aiheesta keskusteltiin kiivaasti koko vuosi (kiivaasti SK:ssa, HS:ssa; Opettaja-lehdessä ja sitä on viimeksi koottu niin & näin -lehteen.).SK HSOpettaja- niin & näin

Draaman seuraava näytös: Kulosaari Professori Kallioniemen ehdotus synnytti laajan keskustelun, mutta ei ehkä loppujen lopuksi johda mihinkään. Samaan suuntaan vievä käytännön opetusjärjestely- kokeilu Kulosaaren yhteiskoulussa voi vaikuttaa paljon enemmän. Kulosaaressa kokeilu jossa osa uskontosidonnaisten ryhmien ja ETn opetuksesta suoritetaan 7. ja 8. luokalla yhteisillä tunneilla. Kokeilu on saanut paljon julkisuutta ja mm. pääministeri Katainen on pitänyt sitä esimerkkinä "erittäin hienosta sosiaalisesta innovaatiosta".

Kulosaaren kokeilun laillisuus isopetusta/a isopetusta/a en+yhteisopetuksesta+sai+varovaisen+my%C3%B6nteisen+vastaanoto n/a en+yhteisopetuksesta+sai+varovaisen+my%C3%B6nteisen+vastaanoto n/a a a ohtaa+ennen+n%C3%A4kem%C3%A4tt%C3%B6m%C3%A4%C3%A4 n+luovuuteen/a ohtaa+ennen+n%C3%A4kem%C3%A4tt%C3%B6m%C3%A4%C3%A4 n+luovuuteen/a ohtaa+ennen+n%C3%A4kem%C3%A4tt%C3%B6m%C3%A4%C3%A4 n+luovuuteen/a ohtaa+ennen+n%C3%A4kem%C3%A4tt%C3%B6m%C3%A4%C3%A4 n+luovuuteen/a AVIn päätös: laillista on (tosin…)

Ylioppilaskirjoitukset ja ET lukiossa (tiedoksi, ei enää käsitellä tällä kurssilla) Yo-kirjoituksiin on kohdistunut paljon huomiota hallitusohjelman ja työurien pidentämisen vuoksi. Yo-kirjoitusten rakenne on muuttunut merkittävästi v rakenneuudistuksen ja v ainereaaliuudistuksen vuoksi. Lukio ja yo-kirjoitukset murroksessa. ET:n tilanne on vaarallinen, koska pakollisia kursseja ollut paljon (3 vrt. esim. fysiikan ja psykologian 1). Uskonnon ja ET:n kirjoittajamäärät ovat romahtaneet terveystiedon rynnistyksen seurauksena: Uskonto 2006: 5946 ilmoittautunutta, ET: 396 Uskonto 2013: 2522 ilmoittautunutta, ET: 201 (k2013 UE 1522, ET 123; k2014 UE 1468 ET 129)

Ylioppilaskirjoitukset ja ET lukiossa 2 Joulukuussa 2013 jätetyssä tuntijako esityksessä ET:ssä ýksi pakollinen kurssi ja syventävät eivät toteudu (oppilasmäärä!). Miten tämä vaikuttaa uskonnon ja ET:n yhdistämiseen tai niputtamiseen?

ET yliopistossa Vokke työryhmän suositus ET-opintojen sisällöistä yliopistotasolla: Vokke työryhmän 1. Noin 1/3 filosofiaa 2. Noin 1/3 kulttuuri- ja uskontotieteitä 3. Noin 1/6 yhteiskuntatieteitä 4. Noin 1/6 kunkin yliopiston vapaasti valitsemia opintoja Helsingin yliopisto Filosofiaa Kultturiantropologiaa Uskontotiedettä ks.