Elämänkatsomustiedon historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuuden näkymiä Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos

Kysymys: Miksi koulussa on oppiaine nimeltä elämänkatsomustieto (eli ET)? Vastaus: Historiallisen kehityksen tuloksena Muut vastaukset ovat mahdollisia, jos miksi kysymys ymmärretään ei-deskriptiivisesti. Esimerkiksi opetussuunnitelmissa oppiaineen olemassaolo perustellaan yleensä normatiivisesti.

Taustakysymyksiä: Miksi koulussa ylipäätään on oppiaineita? Miksi ylipäätään on koulu?

Historiallinen vastaus Kasvatuksessa nykyaikaa luonnehtii järjestelmällinen yleisen oppivelvollisuuden määrittämä koululaitos. Se välittää olemassa olevaa kulttuuria seuraaville sukupolville. Taas myös normatiiviset vastaukset ovat mahdollisia.

Kriittisiä vastauksia "Vaikka kulttuuri, jota koulu siirtää sukupolvelta toiselle, on valtaapitävän eliitin kulttuuria, arkikatsannossa se näyttää kuitenkin olevan vain kulttuuria ylipäätään. ‑ ‑ Koulutuksessa yhteiskunnallinen valta kätkeytyy pedagogisten muotojen neutraliteetin taakse.” J.-P. Liljander (P. Bordieun kasvatussosiologiaa käsittelevässä artikkelissa, 1999). ″Kypsien kapitalististen yhteiskuntamuodostumien hallitsevaksi ideologiseksi valtiokoneistoksi on, lopputulemana kiivaasta poliittisesta ja ideologisesta luokkataistelusta entistä hallitsevaa koneistoa [kirkkoa] vastaan, kohonnut koulutuksellinen ideologinen valtiokoneisto.″  L. Althusser: Ideologiset valtiokoneistot, suom. 1984 Althusserin mukaan ideologiset valtiokoneistot palvelevat vallitsevien tuotantosuhteiden uusintamista.

Valistus On siis nykyaikaisen yhteiskuntamuodon syntyyn liittyvä historiallinen tosiseikka, että valtio peri monet kirkon tehtävät, myös koulutuksen. Tämä tapahtui pääasiassa 1800-luvulla (myös Suomessa). Aatehistoriallisesti valistuksella oli ratkaiseva rooli kehityksessä. Nykyaikainen koululaitos on pitkälle valistuksen lapsi (ja niin on ET:kin). Millainen on steinerpedagogiikan valistuksellinen painotus?

Uskonnonvapauden laajeneminen

Uskonnonvapaus Myös uskonnonvapaus sekä valtion ja kirkon ero on keskeinen valistuksen vaatimus. Jälkimmäinen on tapahtunut eri maissa eri aikaan ja eri määrässä, Suomessa kirkolla ja valtiolla länsimaihin verrattuna poikkeuksellisen läheinen yhteys. → kirkon vaikutus katsomusopetukseen merkittävä → uskonto on ollut itsestään selvä oppiaine, sekularisoituminen ja uskonnon luonteen muuttuminen ovat tosin muuttaneet tilannetta jossain määrin viimeistään peruskoulu-uudistuksen valmistelusta lähtien → huomattava kristinuskon rooli steinerkoulun ”jaksoaineessa” (VT:n & UT:n kertomukset)

ET:n historiaa Suomessa Vuoden 1905 suurlakko → eduskuntauudistus → papiston suoran vaikutusvallan romahdus valtiopäiväsäätynä → uskonnonvapaus käsittelyyn. Varsinainen uskonnonvapaus kaatui aina viimeistään tsaarin vastustukseen. Uskonnonvapauslaki voimaan v. 1923 alusta. 8 §:ssä säädettiin: Jos uskonnonopetusta valtion tai kunnan ylläpitämässä tai avustamassa kansakoulussa, oppikoulussa tai muussa oppilaitoksessa annetaan jonkun uskontokunnan opin mukaan, on oppilas, joka kuuluu toiseen uskontokuntaan tai joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, edusmiehen vaatimuksesta vapautettava sellaisesta uskonnonopetuksesta.

Suomen 1900-luvun malli Laki kansakoulun järjestysmuodon perusteista (1923): oppilaille annetaan enemmistön tunnustuksen mukaista uskonnon opetusta koulun uskonnonopetuksesta vapautetuille oppilaille Omaa uskonnon opetusta (lähinnä ortodoksit) tai uskonnonhistorian ja siveysopin opetusta.

Kysymys sekulaarista etiikasta Sekulaari = uskonnoton Alkuperäisessä ehdotuksessa oli uskonnon lisäksi kaikille pakollista siveysopin opetusta (etiikkaa/moraali- ja tapakasvatusta) Kirkolliset piirit halusivat kuitenkin tämän kuuluvan edelleen uskontoon. V. 2010 opetusministeri Virkkunen on taas ehdottanut etiikkaa. Arkkipiispa on (jälleen) tuominnut ajatuksen kirkolliskokouksen avajaispuheessaan (toukokuu 2010). Ks. erilliset slidet

Uskontojen historia ja siveysoppi 1957 uskonnonhistoria muuttui uskontojen historiaksi uskonnonopetuksesta vapautettujen oppiaineena. Oppiaineen vahva uskonnollinen luonne säilyi (ei-uskontoisia elämänkatsomuksia ei ollut olemassa). Oppilaita oli vähän (huom. oppiainetta ei ollut lainkaan oppikouluissa). Siirryttäessä peruskouluun (1972 – 1977) kansakoulun tilanne säilyi. Poliittisesti kysymys oli kompromissista, jos oikeisto ei kamppaa peruskoulua, vasemmisto ei kamppaa uskonnonopetusta.

ET:n synty Vapaa-ajattelijoiden liiton pj. Erkki Hartikainen teki 1978 kantelun YK:n ihmisoikeuskomitealle uskontojen historian OPS:n kristillisyydestä (sisältö oli UT:ta!). 1979 uusi työryhmä suunnittelemaan uutta uskonnotonta katsomusopetusta. Kantelu todettiin aiheelliseksi, mutta valtion todettiin ryhtyneen asianmukaisiin toimiin (vrt. esim. Norja ja Turkki 2007). 1982 työryhmä pohti uudelle oppiaineelle nimeä ’etiikka´, mutta esitti lopulta nimeä ’elämänkatsomustieto’ poliittisena kompromissina. 1985 koululainsäädännön ja OPS-uudistuksessa ET kouluihin uskonnon rinnalle (kerralla!).

ET ja uskonnonopetusmallin tulkinta Uskontojen historia ja siveysoppi oli oppiaine uskonnonopetuksesta vapautetuille (katsomuksesta riippumatta). Luterilaisen uskonnon opetettiin ohella lähinnä vain ortodoksista uskontoa. Muita uskontoja on opetettu niiden omissa kouluissa: Juutalaisuutta on opetettu Helsingin juutalaisessa koulussa: jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Tataarien koulussa Helsingissä opetettiin islamia 1948 – 1969. Kristillisistä ryhmistä omia kouluja on ollut lähinnä adventisteilla (alkaen Toivonlinna 1932).

Toisin kuin uskontojen historia ja siveysoppi, ET luotiin nimenomaan (aatteellisesti) uskonnottomien oppiaineeksi. 1980-luvun puolivälissä, myös ns. pienryhmäisten uskontojen (ei ev.-lut. eikä ort.) opetusta alkoi esiintyä. katolisille OPS-perusteet islamia Helsingissä Kristi-yhteisön uskontoa steinerkouluissa Vuoteen 2006 mennessä perusteet 11 pienryhmäiselle uskonnolle. Mallin ongelmana ET:n kannalta on, että ET:llä on kaksi tehtävää: Toimia aatteellisesti uskonnottomien oppiaineena. Toimia oppiaineena kaikille niille, joilla e ole muuta katsomusainetta.

ET ja monikulttuuristuminen Katsomusopetusta säätelee uskontokuntaan kuuluminen eikä uskominen → useat muut paitsi (pohjoismaiset) luterilaiset eivät koe luontevaksi → paljon ns. pienryhmäisten (ei ev.-lut. eikä ortodoksi) uskontojen oppilaita et:ssä. Tämä oli laitonta vuosina 1985–2003, 1.8.2003 uusi uskonnonvapauslaki ja koululakien muutokset avasivat ET:n niille uskontokuntiin kuuluvilla, joille "omaa uskonnon opetusta ei järjestetä". Kysymystä siitä, onko tämä uskonnottomien opetusta, johon muut saavat halutessaan tulla (vrt. enemmistö = ev.-lut.) vai pitäisikö oppiaineen soveltua kaikille ei ole säädöstasolla ratkaistu, koska hallinnollinen rekisteröityyn uskontokuntaan kuulumattomuus ei ole katsomus. → Asia ratkaistava OPS:issa ja niiden tulkinnassa.

ET ja etiikka Sisällöllisesti ET oli alun perin ensisijassa etiikkaa (ihmisoikeusetiikkaa ja filosofista etiikkaa). 1980- ja 1990-lukujen taitteessa uusi keskustelu etiikan ja uskonnon opetuksesta. Tämä liittyi ’uuteen’ tiedon- ja oppimiskäsitykseen, monikulttuuristumiseen ja ’filosofia-buumiin’. Keskustelussa oli esillä elämänkatsomustiedon valinnaisuus ja/tai sekulaarin etiikan opetus kaikille oppilaille, seurauksena: ET ei valinnaiseksi eikä pakolliseksi, mutta se on uskonnon kanssa valinnainen lukiolaisille, jotka aloittavat lukiokoulutuksen 18 täytettyään. 1994 filosofiasta tuli pakollinen lukioaine katsomusaineiden aineryhmässä (sisältäen etiikan syventävän kurssin).

ET ja filosofia ET:n oppisisällöt olivat painottuneet vahvasti filosofiaan, erit. etiikkaan, mikä aiheutti päällekkäisyyksiä lukiokursseissa filosofian tultua lukioon 1994. ET:n didaktiikka myös perustuu pitkälle ns. filosofiaa lapsille -liikkeen ajatuksiin. 2003/4 uusissa OPS-perusteissa haettiin omaa identiteettiä ET:lle, esim. yhteiskunta- ja kulttuuritieteitä. Ongelmana päällekkäisyys (filosofian lisäksi esim. yk-oppi ja terveystieto) ja uskontojen oppilaiden ”osattomuus” yleisesti tarpeellisissa asioissa (esim. ihmisoikeudet).

ET ja filosofiaa lapsille ET:n didaktiikka perustuu pitkälle ns. filosofiaa lapsille -liikkeen ajatuksiin. Uskonnon edustajien vastustus etiikkaan liittyi osittain myös siihen, että 2010 tuntijakouudistuksen yhteydessä monet kasvatustieteilijät ja filosofit esittivät peruskouluun uudeksi oppiaineeksi ”filosofiaa lapsille”. Aloite ei kantanut hedelmää ja ET:n taustavoimien suhtautuminen siihen ei ole ollut yksiselitteistä. Ongelman muodostaa uskonnottomien kotien tilanteen puolustaminen.

Uskonnottomat ET:stä Työtä ET:n puolesta ovat pääsääntöisesti tehneet uskonnottomat, joista monet ovat samalla pyrkineet ”uskonnonopetuksen lopettamiseen kouluista” (esim. vapaa-ajattelijat) . Suhtautumisessa kaksi linjaa Nykymalli on hyvä ja/koska siinä ET on uskonnottomien oma oppiaine. Se on tapa turvata, että uskonnottomat lapset eivät joudu yhteiseen katsomusopetukseen, joka tosiasiassa (ainakin joissain kouluissa) on selvästi evankelis–luterilaista. ET on niin hyvä ja kasvatuksellisesti tärkeä oppiaine, että sen pitäisi kuulua kaikille. looginen yhdistelmä (ei kovin yleinen, mutta esim. Vasemmistoliiton kanta) → uskonnon korvaaminen ET:llä Huom. toisin kun etiikan tapauksessa, myös uskonnon opettajat/didaktikot jne. ovat yleensä suhtautuneet ET:hen myönteisesti (osana nykymallia ja/tai sinänsä hyvänä oppiaineena).

ET:n tulevaisuus ET:n ongelmana marginaalisuus suurten kaupunkien ulkopuolella, josta seuraa mm. huonot opetusjärjestelyt epätietoisuus OPS:sta opettajien epäpätevyys ja suuri vaihtuvuus yhdysryhmät tahallinen ja tahaton hallinnollinen sorto jne. Miten EThen lisää oppilaita? → avataan ET:n kaikille?

ET vapaasti valittavaksi? Merkittävä käänne 2010: Vapaa-ajattelijain liitto ry TIEDOTE 6.9.2010 Elämänkatsomustieto avattava kaikille Vapaa-ajattelijain mielestä on tullut aika avata uskonto ja elämänkatsomustieto toisilleen vaihtoehtoisiksi kaikille oppilaille. Liitto taisteli aikanaan menestyksellisesti elämänkatsomustiedon saamiseksi oppiaineeksi uskonnottomille. Nyt tilanne on muuttunut. Opetuksessa on moniin eri uskontoihin kuuluvia, ja kirkkoihin kuulumattomien määrä on lisääntynyt ja lisääntyy edelleen voimakkaasti. Myös perustuslaki edellyttää kansalaisten tasapuolista kohtelua. Niinpä myös ev.lut. kirkkoon kuuluville tulee sallia mahdollisuus valita uskonnon sijasta elämänkatsomustieto.

www.et-opetus.fi:n kamppanja Eduskuntavaaliteemaksi → enemmistö suurimpien puolueiden ehdokkaista kannatti vapaata valintaa (tietyissä vaalikoneissa). Erityisen merkittävää on, että näin teki myös nykyinen opetusministeri http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/07/opetusministeri_sallisi_kaikille_elamankatsomustiedon_tunnit_2727304.html Ei tee enää!

Poliittinen todellisuus On hyvä huomata, että koko mutkikkaan nykymallin (”tunnustukseton” oman uskonnon opetus/14 OPS-perusteet samoihin rinnakkaisaineisiin/rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat yleissivistävän koulutuksen määritysperustana) logiikan ytimessä on, että ev.-lut. oppilaiden (”enemmistön”) on ollut pakko osallistua omaan opetukseensa. → Mitä koko mallille tapahtuu, jos ET avataan?

Lopputulos Niin kuin 1920-luvulla ja lähes aina sen jälkeenkin kirkollisten piirien vaikutusvalta osoittautui ratkaisevaksi eikä ehdotus et:n vapaasta valinnasta päätynyt perusopetuksessa edes työryhmän ehdotukseen. Lopullisessa ratkaisussa (VN asetus 422/2012, 28.6.12) valtioneuvosto karsi perusopetuksesta yhden et:n/uskonnon tunnin ja siirsi opetusta alimmille luokille.

Draaman seuraava näytös: uskontotieto Keväällä 2012 (vielä ennen VN:n päätöstä), keskustelu ryöpsähti uudelleen käyntiin, kun HY:n uskonnon didaktiikan professori Arto Kallioniemi ehdotti kaikille yhteistä uskonto-/katsomusainetta. VN:n kesäkuisesta päätöksestä huolimatta aiheesta on keskusteltu kiivaasti koko kesän ja alkusyksyn ajan. Ks. oheinen ppt Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien FETO ryn lausunnosta 2010.

Lukio? Ev.-lut. uskonnossa vallitsee ainakin jossain määrin ns. ”suppilo-malli” (mitä pienemmät oppilaat, sitä tunnustuksellisempaa) ja monet uskonnon didaktiikan edustajat ovatkin jo (epävirallisesti) esittäneet lukioon yhteistä katsomusainetta. Juridis-hallinnollisesti malli voi olla eri lukiossa ja perusopetuksessa, mutta entä käytännössä?