MONIOSAAJA DIAKONISSA -Vanhustyön johtajien käsityksiä diakonissan osaamisesta moniammatillisessa yhteistyössä Ahola Eija, Pulkkinen Päivi Pro-gradu tutkielma Hallintotieteen maisterin tutkinto Joulukuu 2011

LÄHTÖKOHDAT TUTKIMUKSELLE Tulevaisuuden haaste on se, miten määritellään kirkon ja sen diakoniatyön rooli palveluiden kokonaisuudessa Miten diakonissan osaaminen/diakoniatyö jäsentyy ensisijaisesti yhteistyökumppanin näkökulmasta vanhustyössä? Diakonissan osaamisen tiedostaminen on avainasemassa, kun jäsennetään diakoniatyön paikkaa, tehtävää ja erityisyyttä yhteiskunnallisen ja seurakunnallisen työn konteksteissa (Juntunen 2010). Jokelan (2011) mukaan diakoniatyön kasvava rooli ja merkitys hyvinvointiyhteiskunnan toimijana on alkanut kiinnostaa uudelleen hyvinvointiyhteiskunnan resurssien heikentyessä koska diakoniatyön vahvuus on ihmisen kokonaisvaltaisessa kohtaamisessa, mihin muilla toimijoilla enää harvoin on resursseja (Helin ym. 2010).

Tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnan haasteet ovat väestön ikääntyminen ja sen myötä palveluiden tarpeiden kasvu kilpailu koulutetusta henkilöstä kasvaa, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle kuntalaiset odottavat ja vaativat entistä yksilöllisempiä ja joustavampia palveluja Seurakunnan diakoniatyö on usein viimeinen turvaverkko väliinputoajille ja turvaverkon ulkopuolelle joutuneille ikäihmisille.

Moniammatillinen yhteistyö tunnistetaan keskeiseksi kehittämisvälineeksi hyvinvoinnin edistämisessä (Niiranen 2011, Virtanen & Stenvall 2010, Honkanen 2010, Pietilä & Halkoaho & Matveinen 2010) Kunnan ja seurakunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yhteistyön tiivistymisen edellytyksenä on se, että yhteistyötahoilla on oikea kuva diakonissa-sairaanhoitajan osaamisesta (Kinnunen 2009). Aikaisempien tutkimusten (Heikkilä 2011, Aitasalo 2010, Gothoni & Jantunen 2010, Kinnunen 2009, Rättyä 2009) mukaan terveydenhuollon sektorilla ei tiedetä tarpeeksi diakonissan osaamisesta ja ammattitaidosta. Asiakkaan kannalta on merkittävää, että yhteistyökumppanit suhtautuvat diakoniatyöhön ammatillisena toimintana eikä puuhasteluna (Jokela 2011).

Tämän perusteella ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen yhteistyössä seurakunnan ja kunnan kanssa on yhteiskunnallisesti ajankohtainen aihe.

TUTKIMUSTEHTÄVÄ 1. Miten kunnan vanhustyön johtajat kuvaavat diakonissan osaamista? 2. Miten diakonissan osaamista käytetään moniammatillisessa yhteistyössä? 

TUTKIMUKSEN TAVOITTEET Tutkimus haki tietoa siitä, mitä vanhustyön johtajat ymmärtävät diakonissan osaamisen olevan Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa, miten diakonissan osaamista käytetään ikäihmisten hyvinvoinnin edistämistyössä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa diakonissan osaamisesta ajankohtaiseen keskusteluun, jossa kansanterveyslaki ja kansallinen informaatio-ohjaus edellyttävät yhteistyön tiivistymistä terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi kuntalaisille.

Tutkimuksen tavoitteena oli tehdä seurakunnan diakonissan työ tunnistettavaksi ja näkyväksi sekä edistää tietoisuutta diakonissan osaamisesta ja sen myötä vaikuttaa myönteisesti tutkittavaa asiaa koskeviin ajattelu- ja toimintatapoihin. Tavoitteena oli myös lisätä tutkittavien ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä.

TUTKIMUKSEN KOHDERYHMÄ JA AINEISTONKERUU Uuden Oulun vanhustyön esimiehet (noin 50), koska nimenomaan johtajat ovat avainasemassa osaamisen käyttöön liittyvien linjausten suhteen Aineiston keruumetodi oli teemahaastattelu Teimme haastattelut kolmessa eri vaiheessa: Ensimmäisessä vaiheessa toteutettiin kyselylomakehaastattelu, jonka avasi 31 ja johon vastasi 15 henkilöä. Toinen vaihe sisälsi täydennyskyselyn, jonka avasi 15 henkilöä ja johon vastasi 6. Kolmannessa vaiheessa toteutimme kaksi parihaastattelua. Tutkimushaastatteluja oli yhteensä 25.

TUTKIMUSTULOKSET 1. Diakonissan osaaminen vanhustyön johtajien kuvaamana

DIAKONISSAN OSAAMINEN YHTEISÖLLINEN OSAAMINEN ASIAKASTYÖN OSAAMINEN

ASIAKASTYÖOSAAMINEN Hengellisen työn osaaminen -sielunhoito -asiakaslähtöisyys - kohtaamisen taito ja läsnäolo Elämäntilanteen tunnistaminen ja voimavaro-jen tukeminen kokonaisvaltaisuus -terveyteen ja sairauteen liittyvä ohjaus -keskustelu, kuuntelu -palveluohjaus ASIAKASTYÖOSAAMINEN

YHTEISÖLLINEN OSAAMINEN Yhteistyö-taidot viranomaisyhteis-työ -vaikuttaminen asiakkaan palvelun saantiin Yhtei-sölli-syyden tukeminen erilaisten tapahtuminen ja ryhmien järjestely - ryhmien vetäminen YHTEISÖLLINEN OSAAMINEN

2. Diakonissan osaaminen moniammatillisessa yhteistyössä

MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ YHTEISTYÖN EDELLYTYKSET TUNNISTETTU DIAKONISSAN OSAAMISEN KÄYTTÖ

TUNNISTETTU DIAKO-NISSAN OSAA-MISEN KÄYTTÖ Lähtökohdat diakonissan osaamisen käytölle - ikääntyneiden hyvinvointi yhteinen tehtävä -resurssit -asiakaskunnan kirjavuus -asiakkaan etu Tilanteet diakonissan osaamisen käytölle - kuolema ja saattohoito -kriisitilanteet -haasteelliset asiakkaat -kotona asumisen edistäminen -yhteisöllisyyden tukeminen TUNNISTETTU DIAKO-NISSAN OSAA-MISEN KÄYTTÖ

YHTEISTYÖN EDELLYTYKSET Toimiva yhteistyö Yhteiset toimintakäytännöt/yhteistyövalmius Avoin vuorovaikutus Toisen työn tuntemus Yhteistyön esteet Asenteet ja pelko Diakonissan osaamisen näkymättömyys Reviiriajattelu Ajan puute Yhteistyötä edistävä johtaminen Motivointi ja tuki Yhteistyön mahdollistaminen Tieto diakonissan osaamisesta Diakonissan osaamisen tunnetuksi tekeminen Yhteistyön kehittäminen asiakastyössä

TUTKIMUKSEN JOHTOPÄÄTÖKSET 1. Yksilön kohtaamisen syvällinen asiantuntijuus on diakonissan vahvaa osaamisen aluetta. Diakonissan osaaminen on ennen kaikkea hengellisen työn osaamista, joka ilmenee sielunhoitona, asiakkaan kohtaamisen taitona ja läsnäolona sekä asiakaslähtöisyytenä. 2. Ikäihmisen elämäntilanteen tunnistaminen ja voimavarojen tukeminen ilmenee diakonissan osaamisessa asiakkaan kokonaisvaltaisena kohtaamisena, keskusteluna ja kuunteluna, terveyteen ja sairauteen liittyvänä ohjauksena ja palveluohjauksena. 3. Tunnistetut tilanteet, joissa diakonissan osaamista tarvitaan, ovat haasteelliset asiakastilanteet. Tällaisia tilanteita ovat ikäihmisen lähestyvä kuolema ja saattohoito sekä kotona asumisen edistäminen ja ikäihmisen yhteisöllisyyden tukeminen. Erityisenä asiakasryhmänä diakonissan osaamisen käytölle nousi esiin yksinäiset ja syrjäytyneet vanhukset.

4. Diakonissan osaamisen käyttö moniammatillisessa yhteistyössä edellyttää yhteistyötä edistävää johtamista, missä keskeistä on yhteistyön mahdollistaminen ja tieto diakonissan osaamisesta. 5. Diakonissan osaamista ei hyödynnetä ikäihmisten palveluprosessissa hyvinvoinnin edistämisessä. Diakonissan osaamisen käyttö on jäänyt satunnaisiin, yksittäisiin tilanteisiin ja tapahtumien järjestämiseen. 6. Diakonissan monipuolinen osaaminen tunnistetaan ja tarve osaamisen hyödyntämiselle tiedostetaan. Kuitenkin tämän osaamisresurssin hyödyntäminen ikäihmisten hyvinvoinnin edistämisessä on vielä vähäistä, suunnittelematonta ja jäsentymätöntä. Moniammatillisen yhteistyön näkökulmasta yhteiselle työskentelylle ei ole vielä selkeää työorientaatiota eikä sitä tehdä. Saumattoman ja toisiaan tukevan yhteistyön saavuttamiseksi on vielä paljon tehtävää ja haastetta.

KIITOS!