Instituutiot, normit ja rakenteet Yhteiskuntatieteiden filosofia

Sosiaalista ontologiaa Sosiaalinen kollektiivinen toiminta yhteistoimintaa: toiminta yhteisten päämäärien saavuttamiseksi Kollektiivit toimijoina Sosiaalinen todellisuus Sosiaaliset tosiasiat Instituutiot Rakenteet Sosiaaliset normit

Kollektiivinen toiminta Toiminta kollektiivisesti hyväksyttyjen / tahdottujen päämäärien saavuttamiseksi Vrt. toiminnan yhteiset seuraukset ja toiminta yhdessä esim. talon rakentaminen, boikotti… Edellyttää jaettuja intentionaalisia tiloja (jaetut päämäärät , halut, uskomukset) (1) siitä, mitä ollaan tekemässä (jaetut päämäärät) (2) keinoista päämäärän saavuttamiseksi (koordinaatio) (3) siitä, että muut jakavat oleellisesti samat päämäärät (4) siitä, että muut jakavat oleellisesti samat uskomukset Reduktiivinen analyysi (esim. Michael Bratman) analyysi yksilöiden toimintana: jokainen yksilö toimii omien uskomustensa ja halujensa ohjaamana edellyttää koordinoitua suunnitelmallisuutta, toimintamallien yhteensovittamista muiden kanssa

Kollektiivinen intentionaalisuus Reduktiivisen analyysin kritiikkiä Margaret Gilbert: yhteistoiminnalle on oleellista sitoutuminen muihin toimijoihin, kyse ei ole vain yhteensopivista päämääristä ja toisten toiminnan huomioimisesta jaettujen uskomusten analyysi yksilöuskomuksina johtaa regressioon (”minä uskon että sinä uskot että…”) Tarvitaanko kollektiivisen toiminnan analyysiin yksilöintentioihin palautumattomia intentionaalisia tiloja? (Gilbert, Tuomela, Searle) yliyksilöllisten intentionaalisten tilojen ongelma: ontologinen arveluttavuus Me-muotoiset intentionaaliset tilat: (Tuomela, Searle) ”me uskomme” (”tähän uskotaan”), ”me haluamme” (”tähän pyritään”) ontologisesti yksilöiden tiloja, mutta sisällöllisesti koskevat koko kollektiivia

Kollektiiviset toimijat? Philip Pettit: Kollektiivit voivat olla autonomisia toimijoita Edellyttää tavallisesti jäsenten kollektiivista toimintaa kollektiivin kannalta rationaalinen ei ole välttämättä yksilön näkökulmasta rationaalista epäjatkuvuus kollektiivin ja yksilön välillä: kollektiivit yksilöistä itsenäisiä, rationaalisia, intentionaalisia toimijoita esim. yrityksen toiminta vs. sen työntekijöiden toiminta Selityksellinen kysymys Ryhmävastuu ongelma: Missä olosuhteissa kollektiivisella ”toimijalla” on oikeanlaista kontrollia tekemisiinsä?

Ryhmätoimijoiden autonomia Miksi kollektiivin int. tilat eivät palaudu jäsenten tiloihin: diskursiiviset dilemmat (Pettit ja Christian List) Pettit ja List: hyvin yleisillä oletuksilla, enemmistösääntöä noudattavan kollektiivin toiminta ei (hyvin todennäköisesti) ole konsistenttia yli ajan. Pettit ja List (2002): konsistentti kollektiivinen toimija ei voi noudattaa mitään päätössääntöä, joka on jäsentensä päätösten funktio P? Q? R? P&Q&R? A ei kyllä Ei B C Kyllä A&B&C

Isoa ja pientä Miten yksilön ja yhteisön suhde pitäisi käsitteellistää? Individualismi vs. holismi Ontologinen, episteeminen, selityksellinen vai poliittinen teesi? Kuka oikeastaan on atomisti tai holisti? Mikro vs. makro Tasopuheen epäselvyys, epäonnistuneet mielenfilosofia-analogiat, ”emergenssi” (kts. Kuorikoski ja Ylikoski: ”Emergenssi – mysteeristä tutkimusongelmaksi”, Tiede & Edistys 4/2007.) ”Reduktionisti” loukkauksena Toimija vs. rakenne Sosiologisen determinismin mörkö Barry Barnes: koko kysymyksenasettelu seurausta metafyysisistä intuitiosta vapaasta tahdosta

Yhteiskunta konstitutiivisten sääntöjen ja roolien järjestelmänä Regulatiiviset säännöt säätelevät toimintaa (esim. sosiaaliset normit) Konstitutiiviset säännöt määrittelevät toimintaa (konstituoivat merkityksen) Konstitutiiviset säännöt mahdollistavat merkityksellisen sosiaalisen toiminnan sääntöjen noudattaminen mahdollistaa tulkinnan ja sosiaalisesti merkityksellisten tekojen tekemisen (esim. viittaaminen, lahjan antaminen, äänestäminen) Kysymys säännön seuraamisesta säännöt useimmiten implisiittisiä ja tiedostamattomia performatiiviset aktit: lapsen nimeäminen, avioliiton solmiminen, tuomitseminen jne.

Instituutiot Searle: Construction of Social Reality (1995) hahmotelma sosiaalisten instituutioiden (raha, avioliitto, omaisuuden vaihto, valtio, rasismi, sukupuoliroolit) ontologiseksi analyysiksi huom. ei teoria todellisuuden sosiaalisesta kontruktiosta Perusidea: sosiaaliset instituutiot ovat sitä mitä ne ovat, koska me kollektiivisesti uskomme niin esim. seteli on rahaa eikä vain pala paperia, koska meillä on me-muotoinen uskomus, että tietyillä paperipaloilla on tietty vaihtoarvo fyysisellä olomuodolla ei ole väliä, vaan asetetulla funktiolla kyseessä on silti objektiivinen seikka

Instituutiot Funktion asettaminen objektille: käyttötarkoituksen antaminen teolle, esineelle tms. konstitutiivinen sääntö muotoa ”X toimii Y:nä kontekstissa C” Statusfunktiot kollektiivisesti asetettuja funktioita: me-muotoinen uskomus siitä, että jokin toimii jonakin Esim. raha: tietyille ilmenemismuodoille kollektiivisesti asetettu konstitutiivinen funktio toimia vaihdon välineenä, arvon ylläpitäjänä jne. Statusfunktioita voidaan kasata päällekkäin Instituutioiden objektiivisuus: eivät riipu yksittäisistä toimijoista yhteys toisiinsa ja keskeisyys arkielämässä ylläpitävät instituutioita luotettavasti silti: jos kollektiivinen ylläpito lakkaa, ne lakkaavat olemasta olemassa

Sosiaalinen rakenne Yksittäisestä toimijasta (suhteellisen) riippumattomia laajempia sosiaalisia kokonaisuuksia Esim. Asioiden ja ihmisten jakautuminen Ikärakenne, sukupuolirakenne, luokkarakenne… Verkostorakenteet ja niiden ominaisuudet Relaatiot usein roolien ja rooleihin liittyvien resurssien välillä Esim. Valta resurssiasymmetriana Informaatio Sos. status Rakenteen selittäminen vs. rakenteella selittäminen

Normit Konventiot, sosiaaliset normit ja moraalinormit (Cristina Bicchieri 2006: The Grammar of Society) Sääntö on sosiaalinen normi ryhmässä kun riittävän suuri osa sen jäsenistä: (1) tietää, että sääntö on olemassa ja soveltuu kyseisiin tilanteisiin; (2) (ehdollinen preferenssi) haluaa toimia säännön mukaisesti tilanteessa jos: (a) uskoo, että riittävän suuri osa ryhmän jäsenistä toimii säännön mukaisesti tilanteessa (empiirinen odotus); ja joko (b) uskoo, että riittävän suuri osa ryhmän jäsenistä uskoo hänen toimivan säännön mukaisesti tilanteessa (normatiivinen odotus); tai (b’) uskoo, että riittävän suuri osa ryhmän jäsenistä uskoo hänen toimivan säännön mukaisesti tilanteessa, haluaa hänen toimivan säännön mukaisesti ja on valmis käyttämään sanktioita (sanktioiden tukema normatiivinen odotus).

Verkostorakenne ja normit: epäsuositun normin leviäminen Centola, Willer ja Macy 2005: ”The Emperor’s Dilemma: A Computational Model of Self‐Enforcing Norms”, AJS 110(4) Yksityisten asenteiden ja toiminnan ristiriita: valtaosa jäsenistä valmis hylkäämään jonkin toimintatavan, mutta uskovat muiden hyväksyvän sen Homofobia, snobismi, älyllisen hölynpölyn ihailu, ontto patriotismi, noitavainot, kiusaajan ihailu… Vrt. useat teoriat olettavat, että vallitsevat normit ovat hyödyllisiä yhteisölle (funktionaalinen selitys) Epäsuositun normin ylläpito on helppo ymmärtää, mutta miten sellainen voi päätyä vallitsevaksi? Itseään vahvistava ketjureaktio (vyöry, cascade)

Verkostorakenne ja normit: epäsuositun normin leviäminen Aktiivinen normin rikkojien sanktiointi signaalina normin vilpittömästä kannattamisesta Opportunistit vs. tosiuskovat Vilpittömyyden vaikutelmaa on vaikea tuottaa (kognitiivinen vinouma: läpinäkyvyyden illuusio). Vakuuttamisen kilpavarustelu Kuinka pieni määrä tosiuskovia tuuliviirien (ehdollisten noudattajien) joukossa riittää normin leviämiseen johtavaan vyöryn aloittamiseen? Riippuu sosiaalisten verkostojen rakenteesta: täysin kytketyssä maailmassa pieni joukko fanaatikkoja ei saa aikaan vyöryä; vain osittain kytketyssä maailmassa vyöry todennäköisempi Epäsuosittu normi tarvitsee tuuliviirejä, sillä muutoin normin mukaisen käytöksen yleistyminen vähentää painostuksen määrää, mikä puolestaan romahduttaa normin. Vyöry todennäköisempää kun tosiuskovia alkutilanteessa suhteellisen vähän.