Opettajankoulutuksen kehittämisohjelman seuranta ja arviointi 2005 Täydennyskoulutus Ellen Piesanen & Ulla Kiviniemi

Täydennyskoulutus Vastanneet kieliryhmittäin KIELIRYHMÄOtosVastanneita n Vastanneita otoksesta % Vastanneita koko aineistosta % Suomenkieliset opettajat ,871,2 Ruotsinkieliset opettajat ,3 13,7 Suomenkieliset rehtorit ,312,4 Ruotsinkieliset rehtorit ,22,7 Yhteensä ,9100,0

Täydennyskoulutus Täydennyskoulutuspäivät jälkeen; opettajat & rehtorit

Täydennyskoulutus Täydennyskoulutuspäivät 1998 – 2005; opettajat & rehtorit

Täydennyskoulutus Kokonaiskustannukset 1998 – 2005 ; opettajat & rehtorit

Täydennyskoulutus Opettajien ja rehtoreiden täydennyskoulutustarpeet 2005; Summamuuttujat (Asteikko: 1=Ei lainkaan tärkeä, 5=Erittäin tärkeä)

Täydennyskoulutus Opettajien ja rehtoreiden täydennyskoulutustarpeet ; (Asteikko: 1=Ei lainkaan tärkeä, 5=Erittäin tärkeä)

Täydennyskoulutus Suositeltavat koulutusmuodot 1998 – 2005; opettajat & rehtorit

Täydennyskoulutus Kuntien alueelliset yhteistyömahdollisuudet 2005 (Asteikko: 1=huonot, 2=kohtalaiset, 3=hyvät, 4=erittäin hyvät)

Täydennyskoulutus Täydennyskoulutusta koskevien suositusten toteutuminen 2005; Hyvin toteutuneet: Opettajat ja rehtorit kokeneet tarpeen päivittää ammatillista osaamistaan. Opettajat ja rehtorit katsoivat voivansa täydennyskoulutuksella parantaa työssä jaksamista. Katsottiin, että yliopistojen ja ammatillisten opettajakorkeakoulujen tulee osaltaan huolehtia myös opetushenkilöstön täydennyskoulutuksesta. Opettajien peruskoulutuksen sisältöjen nähtiin kattavan hyvin ne tarpeet, jotka opetustyötään aloittava opettaja kohtaa.

Täydennyskoulutus Täydennyskoulutusta koskevien suositusten toteutuminen 2005; Heikommin toteutuneet: Opettajien ja rehtoreiden täydennyskoulutustarpeita ei ole huomioitu riittävän hyvin Täydennyskoulutuksella ei ole tuettu riittävästi opettajan ja rehtorin työtä sen eri vaiheissa. Niin opettajat kuin rehtoritkin katsoivat henkilökohtaisten kehittymis- ja täydennyskoulutussuunnitelmien toteutuneen heikohkosti. Täydennyskoulutus ei liittynyt kovin hyvin omaan täydennyskoulutussuunnitelmaan. Opettajien tasa-arvoisuus täydennyskoulutustarjonnan osalta ei toteudu kovin hyvin. Täydennyskoulutuksen järjestäminen yhteistyössä alueen koulutusorganisaatioiden ja ylläpitäjätahojen kesken on heikohkoa.

Täydennyskoulutus Täydennyskoulutusta koskevien suositusten toteutuminen 2005; opettajan työtä koskevat suositukset Rehtoreiden ja opettajien näkemyseroja: Rehtoreiden näkemyksen mukaan täydennyskoulutus liittyi kiinteästi oppilaitoksen kehittämistyöhön melko hyvin; opettajat olivat tästä jokseenkin eri mieltä. Rehtoreiden mielestä täydennyskoulutuksen painopiste on siirtynyt yksilön kehittämisestä työyhteisön kehittämiseen; opettajat eivät nähneet tämän toteutuneen yhtä hyvin. Valtakunnallisten uudistusten huomioiminen täydennyskoulutustarjonnassa on toteutunut rehtoreiden mielestä jossain määrin, opettajien mielestä ei juurikaan.

Täydennyskoulutus Yhteenvetoa Täydennyskoulutuksen merkitys opetushenkilöstön ammatillisen identiteetin kehittymisen samoin kuin laadukkaan opetustyön kannalta on kiistaton. Täydennyskoulutukseen osallistuminen on määrällisesti vähentynyt, vaikka lyhyiden koulutusjaksojen määrä onkin lisääntynyt. Vähennystä tapahtunut erityisesti naisten sekä peruskoulun ja lukion opetushenkilöstön osallistumisessa. Rehtorit olivat saaneet opettajia enemmän pitkäkestoisempaa koulutusta. Rehtoreista 14 % ei ollut saanut lainkaan johtamiskoulutusta. Vuoden 2003 alun jälkeen opettajista 11,3 % ja rehtoreista 0,9 % ei ollut saanut lainkaan täydennyskoulutusta. Myös vapaa-ajan käyttö täydennyskoulutukseen on vähentynyt.

Täydennyskoulutus Yhteenvetoa Täydennyskoulutuksen esteitä: Resurssit vaihtelevat, myös käyttö osin suunnittelematonta – henkilökohtaiset ja oppilaitoskohtaiset koulutussuunnitelmat! Sijaisten palkkaaminen – osin jopa kiellettyä! Koulutustarpeet vaihtelevat – koulutustarvekartoitukset! Motivaatio vaihtelee – koulujen lakkauttaminen, luokkakoon suureneminen, ikä! Asenteet vaikuttavat – kunnan ja oppilaitoksen asenteet ja ilmapiiri! Koulutustilaisuuksien saatavuus vaihtelee, maan eri osissa erilaiset mahdollisuudet hakeutua koulutukseen – alueellinen ja seurudullinen yhteistyö! Koulutuksen puitteet – huomio myös järjestelyihin!

Täydennyskoulutus Yhteenvetoa Koulutustarpeista: Ympäröivä yhteiskunta muuttuu nopeasti – niin myös opettajien täydennyskoulutustarpeet. Valtionhallinnon opetushenkilöstölle tarjoaman koulutuksen painoalueet ovat kattaneet suhteellisen hyvin kentän tarpeet, mutta eivät juurikaan kata akuutteja tarpeita. Kokonaisvaltaisten koulutustarvekartoitusten tarve on ilmeinen. Eniten kasvaneiden täydennyskoulutuksen osa-alueiden tulisi olla mukana myös lähivuosien koulutustarjonnassa: Opetettavaan aineeseen ja alaan liittyvä koulutus, erityisopetus, ohjaukseen liittyvä koulutus, monikulttuurisuuskoulutus, itsearviointeihin liittyvä koulutus; rehtoreiden kohdalla erityisesti pedagogiseen ja henkilöstöjohtamiseen liittyvä koulutus.

Täydennyskoulutus Yhteenvetoa Tulevaisuudessa tärkeää: Henkilökohtaisten ja oppilaitoskohtaisten kehittämis- ja täydennyskoulutussuunnitelmien laatiminen Alueellinen ja seudullinen yhteistyö koulutuksen järjestämisessä Koulutuksen tarjoajien keskinäinen yhteistyö, profiloituminen Koulutustarjonnan (ml. EU-rahoitus) koordinointi Valtakunnallinen koulutustarvekartoitus; muuttuvien koulutustarpeiden aistiminen Huolehdittava opettajien koulutuksellisesta tasa-arvoisuudesta (alueellinen, opettajaryhmäkohtainen jne.)