LÄHEISVERKOSTON KARTOITTAMINEN JA SUKULAISSIJOITUS 16.12.2008 Mirva Makkonen Tuula Kivistö-Pyhtilä

Osallistujat Liisa Häikiö, ohjaaja, Sanginsuun lastenkoti Sam Kalliopohja, sosiaalityöntekijä, Rajakylä Saija Kivilompolo, sosiaalityöntekijä, Rajakylä Riitta Kotila, sosiaalityöntekijä, Liminka Tarja Kulju, sosiaalityöntekijä, Pelastakaa Lapset ry Pirjo Parkkinen, sosiaalityöntekijä, perhehoito Pipsa Sammalmaa-Latvala, sosiaalityöntekijä, perhehoito Matti Savolainen, aluejohtaja, Nuorten Ystävät ry Raili Wiander, sosiaalityöntekijä, perhehoito Johanna Väisänen, sosiaalityöntekijä, Keskusta Mirva Makkonen, kehittäjä-sosiaalityöntekijä Tuula Kivistö-Pyhtilä, kehittäjä-sosiaalityöntekijä

Mistä teemaryhmässä on ollut kyse? Läheisverkoston kartoittaminen osana lastensuojelun työskentelyä Arvio sukulaissijoituksesta - työnjako Valmennus ja sijoitus sukulaisperheeseen/lapselle läheiseen perheeseen - seudullinen työskentelymalli Pilotointi - kehittäjä-sosiaalityöntekijöiden työparius

Työskentelytavat 17.6.2008 alkaen, 6 tapaamista 16.12. mennessä tapaamiset 2,5 tuntia kerrallaan Rakenne Alustukset ja orientaatiot teemaan Läheisverkoston rooli työskentelyssä Case-pohjalta hahmoteltu sukulaissijoituksen kulkua Yhteistyö asiakkuusprosessissa: lastenkoti-avohuolto-sijaishuolto Yhteinen keskustelu Työparius Avohuollon ja perhehoidon sosiaalityöntekijä työparina Kehittäjä-sosiaalityöntekijä yhteistyössä seudun sosiaalityöntekijöiden kanssa Pelastakaa Lapset ry:n palvelut Sukulaissijaisvanhemmuus – perhekohtainen työskentelymalli (SUPE) koulutus, kouluttajana Pesäpuu ry:n kouluttajat 25.-26.2.2009 Ryhmä 1 18.-19.3.2009 Ryhmä 2 Seudullinen seurantatapaaminen 15.9.2009 klo 8.30-11.30

Työskentely läheisverkoston kanssa Lapselle läheiset ihmiset Työskentelytavan ja asenteiden muutos Miten läheisverkosto on tukena lapselle? Ei erillinen työvaihe Lastensuojelutarpeen selvitys Asiakassuunnitelman laatiminen ja tarkistus Suunnitelmallinen työskentely Kodin ulkopuolelle sijoittaminen Menettelytapoja Asiakkaan asiassa pidettävä neuvottelu (LsL 31§) Läheisneuvonpito Läheisverkoston kartoittaminen sijoitustilanteessa

Lapsen läheisverkoston kartoittaminen LsL 32§ Ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä lapsen vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti asu, sukulaisten tai muiden lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua lapsen tukemiseen. Selvittäminen voidaan jättää tekemättä, jos sitä ei asian kiireellisyyden tai muun perustellun syyn vuoksi ole tarpeen tehdä. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tulee ryhtyä toimenpiteisiin lapsen huollon järjestämiseksi vanhempien välisellä sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, jos tätä on lapsen edun kannalta pidettävä aiheellisena. Henkilölle, jolle on uskottu lapsen huolto lapsen vanhempien ohella tai sijasta ja jonka luona lapsi asuu, tulee tarvittaessa turvata perhehoitajalain ( 312/1992) 4§:n 1 ja 2 mom. mainitut edellytykset lapsen hoitamiseksi ja kasvattamiseksi. Mitä ajatuksia herättää Tuki Asuminen Yhteydenpito

Läheisverkosto kiireellisissä toimenpiteissä Vanhempien vastuu; ”Mikä on/olisi vanhemman ratkaisu lapsen hoidon järjestämiseksi?” Avohuollon sijoitus Kiireellinen sijoitus Lapsen sijoitus sukulais-/läheisverkostoon Lyhytaikainen perhehoito

Läheisverkosto suunnitelmallisessa sijoituksessa Huollon siirto Toiselle vanhemmalle ja/tai oheishuolto läheiselle henkilölle Lapsen asuminen Yksityinen sijoitus Huostaanoton valmistelussa: Lapsen näkemys hänelle läheisistä henkilöistä Vanhempien näkemys lapselle läheisistä henkilöistä Työntekijän arvio läheisten mahdollisuuksista tukea lasta - Miten arvioidaan, keitä arvioidaan ”syvemmin”

Käsitteistä Perhekoti Vieras perhekoti Läheiskoti Ammatillinen perhekoti Perhekoti / sijaiskoti Sukukoti Muu läheiskoti

Tutkimustietoa sukulaissijoituksista: Läheisneuvonpito ja sukulaiskodit lasten sijoituspaikkoina (Heino 2001) uusiseelantilainen tutkimus (Warroll) tapauskohtainen seurantatutkimus ( 5 perhettä, 14 lasta) sosiaalityöntekijät turhautuneita siihen, että sukulaisperheille maksettavat korvaukset ovat alhaisemmat kuin sijaisperheille maksettavat korvaukset sukulaisperheet elävät usein heikommissa sosioekonomisissa olosuhteissa kuin sijaisperheet, sukulaisperheillä on jo enemmän erilaisia huolenpitopaineita ennestään sukulaisperheet ovat kokeneet, että heille on kerrottu liian vähän sijoitettujen lasten erityistarpeista, jotta he olisivat kyenneet auttamaan lasta riittävästi sukulaisperheet eivät ole saaneet riittävästi todellista tukea sijoituksen jälkeen

erityisen tärkeää selvittää sukulaissuhteet, suvun sisäiset keskinäiset suhteet (Warroll) tältä osin sukulaissijoituksen valmistelu eroaa sijaisperheen valmistelusta on kyettävä ennakoimaan, mitä tapahtuu kun kaltoin kohdeltu lapsi sijoitetaan yhdestä sukuhaarasta toiseen, millainen uusjako sukulaissuhteissa tapahtuu arvioitava suvun kasvatusasenteet, niiden suopeus esimerkiksi pahoinpitelylle ja hyväksikäytölle sukulaisperheet tarvitsevat oman koulutuksen, joka ottaa huomioon suvussa kasvamisen erityiskysymykset pulmat siinä, miten sukulaiset pysyvät päätöstensä ja sitoumustensa takana

Warrolin aineistosta (n= 14) seitsemän lasta sijoitettiin uudelleen 6-7 vuoden kuluessa. Neljän lapsen sijoitus sukulaisperheeseen lopetettiin tulleiden ls-ilmoitusten vuoksi sukulaissijoitus saattoi muodostua taakaksi ja paineeksi, joka johti avioeroon naisten hoivasidos ja velvoite sukulaissijoituksissa sukulaisperheiden sietokyky osoittautui korkeaksi, samoin lasten vaikeuksien ymmärrys lasten suhteet biologisiin vanhempiinsa olivat huonommat kuin tavallisiin sijaisperheisiin sijoitettujen lasten suhteet

Keskeisiä teemoja ja havaintoja huomiota sukulaissuhteen erityisyyteen sukulaishoitajan rooli on erilainen, hoitosuhteeseen tulee mukaan henkilösuhteet ja historiat sukupolvien mitalla kun lapsi asuu jo sukulaiskodissa ja tässä tilanteessa asia tulee vireille sijoitusasiana, joudutaan perhehoitotoiminnan kannalta erityistilanteeseen perhekodin hyväksymiskriteerien suhteen, esim. iäkkäät isovanhemmat ”aikalisätilanne” selvityksen tekemiseksi havainnot siitä, että kestää usein pitkään, ennen kuin luottamus sellaiseen sukulaisperheeseen syntyy, jossa sosiaalityöntekijä on koettu uhkaavana valintakriteerit esim. ikääntyneet isovanhemmat sijoituspaikkana kuntien väliset erot kriteereissä

Lapsen tarpeet ja sijaisperheen valinta sijoitettujen lasten selviytymisen tukeminen: pysyvyys, jatkuvuus, yhteys biologisiin vanhempiin voidaanko lapsen paras turvata parhaiten sijoittamalla hänet sukulaisperheeseen ja onko käytettävissä olevalla sukulaisperheellä riittävästi valmiuksia vastata niihin tarpeisiin, joita lapsella on LAPSEN TARPEET – PERHEEN TOIVEET – VALMIUKSIEN ARIVOINTI

Suomalaista tutkimustietoa sukulaissijaisperheiden profiilista (Koisti-Auer 2008) Ikä % (n) Enintään 40-vuotiaita 14 (37) 41-50 29 (76) 50-60 38 (100) 61- 19 (49) yht. 100 (262) Isovanhempien suuri osuus selittää osin sukulaissijaisvanhempien korkeaa ikää

Sukulaisuus lapseen

Sukulaisuus sijaisvanhemmuudessa Sijaisvanhemmaksi ryhtyminen Tutkimusperheistä 43% itse aloitteentekijöinä 19% aloitteentekijänä lapsen vanhempi 15% sosiaalitoimi Taustalla Kiintymys lapseen: lapsen ja sukulaisen välinen suhde Ulkopuoliset tekijät: sijaishuoltopaikkojen puute, kielteinen suhtautuminen ulkopuoliseen sijoituspaikkaan, eri tahoilta tuleva painostus ryhtyä sijaisvanhemmaksi Suvun koossapysyminen: velvollisuuden tunteet, kun sukuun kuuluva lapsi tarvitsee apua, suvun jäsenistä kiinnipitäminen Vanhempien auttaminen: lasten vanhempien taholta tulevat toiveet, halu auttaa vaikeuksiin joutuneita vanhempia Sukulaissijaisvanhemmaksi tulemisen prosessi: ei tehtävä, jota tavoitellaan ja toivotaan, vaan siihen joudutaan. Kuitenkin se, miten sijoitusta on suunniteltu ja valmisteltu on suhteessa siihen, miten vastuu lapsesta koetaan: - jos lapsi on ajautunut isovanhempien luokse suunnittelemattomasti, vastuu saattoi tuntua enemmän taakalta kuin isovanhemmuuteen kuuluvalta asialta - silloin kun sijaisvanhemmuutta on mahdollista harkita ja siihen päädytään prosessin kautta, muutoksia on helpompi kohdata.

Missä lapsi voisi saada eniten rakkautta? Lapsen ja sijaisperheen kiintymys toisiinsa, lapsen osittain pysyvät ihmissuhteet luovat pohjan sukulaisperheisiin sijoitettujen lasten itsetunnon ja identiteetin kehitykselle Lapsen ja hänen vanhempansa elämänhistorian tunteminen auttaa sukulaissijaisvanhempaa heidän tehtävässään Perheet kokivat tarvitsevansa vähän sosiaalityöntekijöiden tukea ja apua esim. sijoitukseen liittyvien asioiden selvittämisessä lapselle Sukulaissijoitus ei takaa lapsen oikeutta pitää yhteyttä kaikkiin hänelle läheisiin ihmisiin: katkenneet tai puuttuvat suhteet toisen vanhemman sukulaisiin Ennakkovalmennuksessa arvioitava Millaiset perheen ja suvun sisäiset ja sukujen väliset ihmissuhteet ovat? Mitä vaikutuksia lapsen sijoittamisella voi olla sukulaisten keskinäisiin suhteisiin?

Tutkimustietoa sukulaissijoituksista Kipeät tunteet ja mutkikkaat suhteet: Kelley & Damato 1995; Minkler et al 1997 osoittaneet, että isovanhemmat tuntevat nöyryytystä ja kokevat joutuneensa ansaan. Kokemus häpeän, syyllisyyden ja huolen tunteista, Isovanhempien eristäytyminen omista viiteryhmistä. Samalla kuitenkin sosiaalinen tuki vaimentaa hätäännystä ja ehkäisee sen kasautumista.

Kontaktien luonne ja yhteydenpito Sukulaiskoteihin sijoitetuilla lapsilla on enemmän yhteyttä vanhempiinsa kuin muihin perhekoteihin sijoitetuilla lapsilla Uudelleensijoitus on huomattavasti harvinaisempaa sukulaiskodeissa kuin muissa perhekodeissa (Vinnerljung 1996 ja Skerfving; Jönsson 1995; Knutsson ja Hansson 1985) Ruotsin Barn i Kris – projekti 1970-80 luvuilla Tilanteet, joissa lapsi joutuu kahden suvun kofliktien keskelle Lapsen perheyhteyden säilyminen edelleen: vaikka lapsi kehittäisi ristiriitaisen identiteetin, tämä voi olla parempi kuin kysymykset siitä, kuka minä olen, joihin lapsi ei mahdollisesti saa koskaan vastausta Suvun ristiriidat ja piilossa olevat viestit ( Vinterhes & Börjeson) sukulaisperheet eivät piilota tai salaa asioita, koska lapsen vanhempien ongelmat ovat olleet pitkään kaikkien tiedossa (Granhagen)

Einemäki (1995): vertailu sukulaiskoteihin sijoitettujen lasten ja ulkopuolisiin perhekoteihin sijoitettujen lasten verkostoista Sukulaisperheisiin sijoitettujen lasten verkostossa suku oli paremmin edustettuna, mutta lasten verkostot olivat kapeammat kuin muihin perhekoteihin sijoitettujen lasten Sukulaisperheen ja heidän luonaan asuvien lasten sosiaalinen kanssakäyminen ”ulkomaailman” kanssa oli vähäisempää kuin muissa perhekodeissa (harrastukset, vierailut) Tampereen perhehoitoselvitys (1996): niillä lapsilla, jotka oli sijoitettu sukulaiskotiin, oli kuitenkin muita enemmän kontakteja sukulaisiinsa ja suhtautuminen yhteydenpitoon oli hyvin myönteistä. tutkimusten mukaan sukulaiskodeilla näyttää olevan vähemmän yhteyttä sosiaaliviranomaisiin kuin muilla perhekodeilla.

Onnistuminen ja vaikuttavuus Sundell ja Thunell (1997) tutkimus sukulaissijoituksessa olleista lapsista aikuisiässä: mikään ei viittaa siihen, että sukulaisperheet pärjäisivät muita perhekoteja heikommin tehtävästään, vaikka heillä useimmiten on heikommat edellytykset Vantaan perhehoidon selvitys (1996): viitteet siitä, että parhaiten onnistuivat ne sijoitukset, jotka eivät olleet lapsille vieraita, eivätkä myöskään sukulaisia, vaan jotka olivat suvun ulkopuolelta, mutta heillä oli ennestään kontakti lapsiin olemassa Laurila (2000): sijoitettu lapsi voi keskimäärin paremmin sukulaiskodissa kuin muualla kodin ulkopuolella, sillä hänen verkostosuhteensa säilyvät sijoituksesta huolimatta -> sukulaissijoitukset ovat riskialttiita, mutta onnistuessaan ne antavat muita paremman tuloksen usein ristiriitaisia tutkimustuloksia on siitä, miten kasvattajien omat elämänkokemukset vaikuttavat. Joidenkin tulosten mukaan oma vaikea lapsuus tarjoaa hyviä kiinnekohtia ja ymmärrystä lapsen hoitamiseen, ja toiset tulokset korostavat hyvän oman lapsuuden merkitystä hyvää kasvattajuutta ennustavana tekijänä. Tärkeintä lienee se, miten on työstänyt omat kokemuksensa lapsuudessaan ja niiden heijastumista kasvattajan tehtäviin.

Seudullinen malli arviointiin ja valmennukseen Teemaryhmässä casen pohjalta mallinnettu Pesäpuun malli Käytännön kokemukset

Case-sukulaissijaisperhearvio ja valmennus Ennen arviointi- ja valmennusprosessin aloittamista avohuollon sosiaalityöntekijä tapasivat isovanhempia. Tapaamisella valmisteltiin isovanhemmat arviointi- ja valmennusprosessiin. Samalle heille annettiin tietoa prosessista ja pyrittiin rauhoittamaan lasten tilannetta. Sukulaissijaisperhearvio sisälsi 7 tapaamista. Työskentelyprosessi pohjautuu Pesäpuu ry:n sukulaissijaisvanhemmuus valmennusmalliin. Ennen sukulaissijaisperhearviointiprosessin aloittamista työpari oli suunnitellut prosessia ja ennen jokaista tapaamista oli varattu aikaa suunnitellulle. Tapaamiset olivat teemoitettu etukäteen ja tapaamisten välillä isovanhemmilla oli kotitehtäviä, joita työstettiin tapaamisilla. Kotitehtävät palautettiin työparille ennen seuraava tapaamista, jotta työpari ehti tutustumaan niihin. Seuraavan tapaamisen sisältö suunniteltiin kotitehtävien pohjalta.

Teema: Aloitus ja arki. Tapaaminen kotikäynnillä Teema: Aloitus ja arki. Tapaaminen kotikäynnillä. Paikalla työpari ja isovanhemmat. mitä selvitykseen kuuluu; tiedon antaminen isovanhemmille, aikataulutus arviointiprosessi; soveltuvatko isovanhemmat sijaisperheeksi Kotitehtävät: Perustietolomake ja lääkärintodistus, ajankäyttöympyrä Teema: Kiintymys ja vanhemman valmiudet. Tapaaminen toimistolla. Paikalla työpari ja isovanhemmat. kuvata ja kertoa lapsista: mitä lapset saaneet kokea kertoa suhteestaan lapsiin kertoa perheestään ja suhteesta tyttäreensä: (Iso)vanhemmuus ja sijaisvanhemmuus suhteessa lapsiinsa (lastenlasten äitiin ja vielä kotona asuviin lapsiin) ja lapsenlapsiin  roolin muutos. verkostokartta (omat) sukupuu

Teema: Perheen kotona asuvien omien lasten tapaaminen, kotikäynti Teema: Perheen kotona asuvien omien lasten tapaaminen, kotikäynti. Paikalla työpari, isovanhemmat ja heidän kotona asuvat lapset. Heillä oli myös kotitehtävä kotikäynnin jälkeen (ajankäyttöympyrä). lasten näkemys muutoksesta tieto lapsille perhesuhteet ja perheen vuorovaikutussysteemi näkyväksi Teema: Elämäntapahtumat. Toimistotapaaminen. Paikalla työpari ja isovanhemmat. työvälineenä menetysten taulukko, muutoksen vaikutus perheeseen. Työparin välinen dialogi. Isovanhemmat saivat kuunnella. Lisätehtävät perheen kyvystä muutokseen.

Teema: Jo käsittelyssä olleiden teemojen työstäminen edelleen, kehitystehtävät/lisätehtävät. Toimistotapaaminen. Paikalla isovanhemmat ja sosiaalityöntekijät. Teema: Lasten kuuleminen. Tapaaminen lastenkodilla. Paikalla työpari, lapset ja lastenkodin työntekijä. Avohuollon sosiaalityöntekijä oli tavannut lapsia jo aiemmin. Lapsille kerrottu huostaanotosta ja että heille yritetään hakea (maailman parasta) perhettä. Kumpaakin lasta kuultu erikseen. Kummankin lapsen kuulemisessa ollut mukana lastenkodin työntekijä sekä työpari Isovanhemmille kerrottiin vasta lasten tapaamisten jälkeen, että lapsia on kuultu asian tiimoilta.

Teema: Palaute isovanhemmille. Työpari antanut palautteen ja sijaisperheeksi hyväksymisen suullisesti. Isovanhemmat hyväksytty sijaisperheeksi ja suunniteltu tukitoimet (mm. lasten päivähoito, isoäiti jää pois työelämästä). Arvioinnin lopetus ja lapsille kertominen. Tapaaminen lastenkodilla. Paikalla työpari, lapset, isovanhemmat ja lastenkodin johtaja. Puhelinyhteys lasten äitiin, joka ei ollut paikkakunnalla. Lapsille kertominen suunniteltu yhdessä isovanhempien kanssa. Lapset saaneet itse kertoa muille lapsille ja lastenkodin henkilökunnalle. Seuranta, kotikäynti. Paikalla isovanhemmat, perheen omat ja sijoitetut lapset (muuttaneet lastenkodista) sekä työparin. Puhelinyhteys myös äitiin.