Argumentaatioteorian perusteet kasvatustieteilijöille dos. Rauno Huttunen KEVÄT 2010

Mitä on argumentaatio Argumentaatio on sosiaalista toimintaa intellektuaalista toimintaa kielellistä toimintaa Siinä on kyse mielipiteiden puolustamisesta tai kiistämisestä. Se koostuu väitteistä, jotka voivat olla puolto- tai vasta-argumentteja. Argumentointi on suunnattu saavuttamaan yleisön tai opponentin hyväksymisen. Argumentoinnin voidaan ajatella koostuvan väitteestä, perustelusta (premissi), tuesta ja varauksesta. Argumentoinnissa yleensä otetaan huomioon kohdeyleisö, diskurssin eli keskustelun laji (poliittinen, oikeudellinen, lääketieteellinen, moraalinen, filosofinen, matemaattinen…), konteksti ja puheen päämäärä (kehottaminen, varottaminen, syyttäminen, ylistys, tieteellinen todistus…).

Mitä on argumentaatio ”Väitteen tekijän pitää pystyä esittämään, mitä perusteita hänellä on väitteelleen ja mitä takeita hänellä on sille, että hänen perustelunsa on relevantti hänen tekemänsä väitteen kannalta — ainakin muissa kuin varauksen poissulkemissa tapauksissa.” Seppo Sajama, Oikeudellinen argumentaatio VÄITE: Kylmällä ilmalla ei kannata mennä uimaan, PERUSTE: koska silloin voi helposti vilustua TAE: ja vilustumisen välttäminen on tärkeä ansiomenetyksen välttämiseksi VARAUKSET: ellei sitten ole niin rikas ettei ansiomenetys tunnu missään tai omaa niin hyvää terveyttä, että ei tarvitse pelätä vilustumista.

Gekkon puhe Oliver Stonen elokuvassa Wall Street http://www.americanrhetoric.com/mp3clips/newmoviespeeches/moviespeechwallstreet1144.mp3 http://www.americanrhetoric.com/mp3clips/newmoviespeeches/moviespeechwallstreet1144.mp3

Gekkon puhe Oliver Stonen elokuvassa Wall Street The point is, ladies and gentleman, that greed for lack of a better word -- is good. Greed is right. Greed works. Greed clarifies, cuts through, and captures the essence of the evolutionary spirit. Greed, in all of its forms -- greed for life, for money, for love, knowledge -- has marked the upward surge of mankind. And greed -- you mark my words -- will not only save Teldar Paper, but that other malfunctioning corporation called the USA

Gekkon puhe Oliver Stonen elokuvassa Wall Street VÄITE: Ahneus on hyvästä. Argumentteja: Ahneus on oikein. Ahneus toimii. Ahneus pelastaa… Konteksti: 1980-luvun USA Kohdeyleisö: Osakkeenomistajat Taustaoletuksia: Uusliberalistinen ihmiskäsitys, raha tuo onnen, ihminen on oman onnensa seppä…

Argumentaatioteorian perusta antiikin retoriikassa Plato:  [Rhetoric] is the "art of enchanting the soul." (The art of winning the soul by discourse.) Aristotle: Rhetoric is "the faculty of discovering in any particular case all of the available means of persuasion." Cicero:  "Rhetoric is one great art comprised of five lesser arts: inventio, dispositio, elocutio, memoria, and pronunciatio."  Rhetoric is "speech designed to persuade." Quintilian:  "Rhetoric is the art of speaking well" or "...good man speaking well.“ http://www.americanrhetoric.com/rhetoricdefinitions.htm/

ARISTOTELES (Ἀριστοτέλης 384 ekr – 322 ekr) Puhuja voi vedota LOGOKSEEN (järkiperusteet) ETHOKSEEN (uskottavuuteen, henkeen) tai PATHOKSEEN (tunteisiin)

ARISTOTELES (Ἀριστοτέλης 384 ekr – 322 ekr) Logiikka eli analytiikka oli Aristoteleelle oppi todistamisesta ja päättelemisestä. Ja päättelyssä käytetään arvostelmia, jotka voivat olla tosia tai epätosia. Arvostelmissa subjekti yhdistetään predikaattiin tai erotetaan subjekti predikaatista (Huom! Kyseessä eivät ole kieliopilliset subjekti ja predikaatti): ”Kissalla on pitkät kynnet” SUBJEKTI KOPULA PREDIKAATTI

ARISTOTELES (Ἀριστοτέλης 384 ekr – 322 ekr) Tietäminen esiintyy arvostelmissa, muttei kaikissa vaan ainoastaan tosissa eli ARGUMENTOIDUISSA arvostelmissa. Oppia perustelemisesta eli päättelystä Aristoteles kutsuu syllogismiksi. Päätelmä on puhetta tai ajatusta, jossa tietyin edellytyksin johdetaan jotain uutta. On olemassa päätelmiä, joissa on vai yksi premissi eli argumentti: premissi: Kaikki kissat ovat karvaisia olioita. johtopäätös: Jotkut karvaiset oliot ovat kissoja.

ARISTOTELES (Ἀριστοτέλης 384 ekr – 322 ekr) Sitten on kaksi premissiä sisältäviä päätelmiä, joissa on kolme termiä. premissi I: Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia. premissi II: Sokrates on ihminen. johtopäätös: Sokrates on kuolevainen.

ARISTOTELES (Ἀριστοτέλης 384 ekr – 322 ekr) Päätelmät muodostavat yleensä pitkiä ketjuja, joissa toisen päätelmän johtopäätöstä käytetään seuraavan premissinä. Mutta premissejä ei voi loputtomiin perustella toisilla päätelmillä, vaan jossain vaiheessa premisseille löytyy kiinteä alkua. Tällaisia alkupremissejä ovat sekä välittömään kokemukseen perustuvat lauseet ja tieteen aksioomat eli perusperiaatteet, jotka perustuvat järkeen. Kun alkupremissinä on välitön kokemus, silloin kysymyksessä on induktiivinen päättely. Siinä johdetaan yksilöllisestä yleinen. Kun alkupremissinä on yleisesti hyväksytty yleinen lause ("Ihmiset ovat kuolevaisia") ja sen perusteella väitetään jotain yksityisoliosta, on kyseessä deduktio. Aristoteleen mielestä induktiivinen päätelmä on välttämättömästi tosi silloin, kun se ottaa huomioon kaikki yksityistapaukset. Esimerkiksi johtopäätös "Kaikki miehet ovat kauniita", on tosi kun premisseinä on lueteltu nimeltä kaikki miehet ja väitetty niiden olevan kauniita.

ARISTOTELES Päätelmien muodollista pätevyyttä Aristoteles arvioi a) ristiriidan lain ja b) kolmannen poissulkemisen lain perusteella: a) Lause "Jumala on kaikkivaltias ja ei ole kaikkivaltias" on epätosi. b) Kahdesta lauseesta "Jumala on kaikkivaltias" ja "Jumala ei ole kaikkivaltias" vain toinen on tosi. Myöhemmin näitä täydennettiin identiteetin lailla (A=A), joka otettiin Aristoteleen Metafysiikan VII kirjasta. Päätelmien yhteydessä ko. laki tarkoittaa vain, että ei saa käyttää samaa käsitettä eri merkityksessä. Petri Ylikoski käyttää seuraavaa esimerkkiä: ”Kaikilla laeilla on säätäjänsä, joten myös luonnonlaeilla on säätäjänsä”.

Virhepäätelmät Päätelmiä voidaan pitää virheellisinä, jos niissä rikotaan edellisessä diassa mainittuja kolmea muodollisesti pätevän päättelyn periaatetta. Näin päätelmä on muodollisesti virheellinen jos joku premisseistä rikkoo ristiriidan lain, identiteetin lain tai premissit keskenään rikkovat kolmannen poissulkevan lain. Kuitenkin tavan takaa tieteellisessä kirjoituksissa käytetään samaa käsitettä useassa eri merkityksessä ja joissakin esim. luonnontieteellisissä teorioissa tarkoituksella rikotaan kolmannen poissulkevaa lakia (de Broglien aalto-aine-synteesi).

Virhepäätelmät Niinikään Aristoteleen työt toimivat virhepäätelmäteorian perustana. Kattavaa luetteloa virhepäätelmistä ei ole. Niitä tulee lisää ja toisaalta entisiä kyseenalaistetaan. Virhepäätelmät eivät välttämättä päde kaikilla tieteenaloilla. Kvanttifysiikassa saatetaan tehdä deduktioita, jotka täyttävät jonkun formaalin virhepäätelmän kriteerit. Ihmistieteissä virhepäätelmäteoria kannattaa ottaa vakavasti muttei dogmaattisesti.

Virhepäätelmät Virhepäätelmät voidaan jakaa formaaleihin ja informaaleihin (muodollisiin ja ei-muodollisiin). Muodollisten virhepäätelmien perustan muodostaa aristoteelisten kolmen päätelmien muodollista pätevyyttä koskevien periaatteiden loukkaaminen. Sittemmin niitä on keksitty monta lisää. Seuraavassa keskitytään informaaleihin virhepäätelmiin, koska ne ovat kasvatustieteiden kannalta merkittävimpiä. Annetaan kuitenkin yksi esimerkki formaalista virhepäätelmästä.

Formaali virhepäätelmä premissi: Kun käyttää pieniä kenkiä, niin jalkoja särkee. premissi: Sokrateen jalkoja särki. ======================================= Sokrates käytti pieniä kenkiä Tämä ei ole muodollisesti pätevä päättely, koska seuraava kaava ei ole muodollisesti pätevää päättelyä: P => Q Q ------ P

Formaalisesti pätevä päätelmä premissi: Kun käyttää pieniä kenkiä, niin jalkoja särkee. premissi: Sokrates käytti pieniä kenkiä ======================================= Sokrateen jalkoja särki. P => Q Tämä sen sijaan on formaalisti pätevä päätelmä, koska P se edustaa keskiajalla nimettyä päätelmän muotoa --------- modus ponens Q P => Q Ja sen pari modus tolles edustaa myös pätevää päättelyä. ei-Q ----------- ei-P

INFORMAALEJA VIRHEPÄÄTELMIÄ ”Asia on näin, koska sanon niin!”

argumentum ad baculum eli voimaan vetoaminen Tässä argumentoija epäeettisesti käyttää voimaa (uhkailua tai lahjontaa) tavalla tai toisella argumenttinsa vahvikkeena. Esimerkiksi opettaja voisi sanoa näin ja tällaisenaan se edustaisi indoktrinaatiota: ”Sinun kannattaa uskoa konstruktivistiseen oppimisteoriaan tällä kurssilla, koska muutoin et tule saamaan kovin hyvää arvosanaa.”

dicto simpliciter ad dictum secundum quid eli virheellinen poikkeustapauksen ehdoton kielto Esimerkiksi konventionaalisella moraalisen päättelyn tasolla olevat lapset ottavat säännöt ehdottomina ilman poikkeuksia: ”Jos kerta on sovittu, että karkkipäivä on lauantai, minkään asian ei pidä estää tätä.”

dicto secundum quid ad dictum simpliciter eli virheellinen yleistys yksityistapauksesta Tämä on edellisen vastakohta ja niinikään edustaa eräänlaista lapsenomaista päättelyä. Näistä kummastikin käytetään nimistystä Dicto simpliciter -virhepäätelmät: ”Sellon kauppakeskuksen murhaaja oli syntyperältään ulkomaalainen. Siksi pitää kaikkiin ulkomaalaisiin suhtautua epäluuloisesti ja pienemmästäkin rikkeestä palauttaa ne synnyinmaahansa.”

ignoratio elenchi eli irrelevantti tai asiaton johtopäätös Tämä virhepäätelmä liittyy siihen, että premissit eivät ole relevantteja eli merkityksellisiä tehtyyn johtopäätökseen nähden. Ne voisivat olla hyviä perusteita toiselle johtopäätökselle. Tähän viitaten Kaakkuri-Knuuttila puhuu premissien ja johtopäätöksien huonosta linkityksestä. Ajankohtainen esimerkki voisi olla vaikka seuraava: ”Pienten lapset tarvitsevat vanhempiensa täyden huomion. Siksi kansanedustaja Paula Lehtomäen ei tule pyrkiä puolueensa puheenjohtajaksi.”

Tunteisiin vetoamisen virhepäätelmät Jo Aristoteles korosti tunteisiin vetoamista retoriikassaan, mutta tieteellisessä keskustelussa pitää vedota vain logokseen. Pääsääntöisesti tieteellisessä keskustelussa ei nykyäänkään saa vedota tunteisiin, mutta moraalista keskustellessa sen välttäminen voi olla vaikeaa. Tunteisiin vetoamisen virhepäätelmät voidaan jakaa alaluokkiin sen perusteella vedotaanko kateuteen (Argumentum ad Invidiam), pelkoon (Argumentum ad Metum), vihaan (argumentum ad Odium), sääliin (Argumentum ad Misericordiam) vai ylpeyteen (Argumentum ad Superbiam).

argumentum ad populum eli yleiseen mielipiteeseen vetoaminen Pääsääntöisesti tieteellisessä keskustelussa ei voida vedota yleiseen mielipiteeseen. Yleinen mielipide ei monestikaan kestä tieteellistä tarkastelua. Tosin tieteellisessä keskustelussa on oma tieteellinen ”yleisyys” eli tieteessä yleisesti hyväksytty käsitys, johon monesti vedotaan.

argumentum ad verecundiam eli väärään auktoriteettiin vetoaminen Julkisuudessa monesti kysytään urheilijoilta ja taiteilijoilta poliittisia näkemyksiä. Joku saattaa vedota tällaiseen tukeen. Näin hän syyllistyy väärään auktoriteettiin vetoamiseen. Akateemisessa maailmassa joku syyllistyisi tähän, jos hän esimerkiksi puolustaisi PISA-tutkimuksen pätevyyttä vetoamalla biologian professorin käsitykseen asiasta. Tavan takaa tieteellisessä kirjallisuudessa vedotaan asiantuntijan auktoriteettiin, mutta kirjoittajan täytyy varmistaa asiantuntijan pätevyysalan ja väitteen alan välinen revelanssi (asianmukaisuussuhde).

Argumentum ad hominem eli henkilöön vetoamien Tässä virhepäätelmässä väitettä oikeutetaan tai kumotaan vetoamalla esittäjän persoonaan: ”Makarenkovin yhteisökasvatuksen teoria on väärä, koska Makarenkov oli tyhmä kommunisti.” Tämän muunnelma on ad hominem tu quoque –argumentti, jossa kyseenalaistetaan väite, koska se on ristiriidassa esittäjän muiden näkemysten tai toiminnan kanssa: ”Isä on väärässä tupakoinnin haittojen suhteen, koska hän polttaa itsekin tupakkaa.”

Argumentum ad ignorantiam eli todistustaakan siirtäminen opponentille Tässä virhepäätelmässä väitteen esittäjä ei anna mitään perusteita väitteelleen, vaan sanoo, että vastakkaiselta kannalta puuttuu todistusaineisto. Näin negatiivisen todistusaineiston puute luetaan oman kannan tueksi: ”Koska ei ole esitetty todisteita yksisarvisten olemassaolon kieltämiseksi, yksi sarvisia on olemassa.”

Petitio principii eli kehäpäätelmä Kehäpäätelmässä johtopäätös ei juuri eroa premissistä tai pitkä päättely ketju päättyy johtopäätöksenään alkupremissiin. Jos esimerkiksi Jumalan olemassaoloa perustellaan Jumalan olemassaololla, ollaan periaatteessa syyllistytty kehäpäätelmään. Teologiassa kuitenkin ns. causa sui –argumentti perustuu juuri tähän eli Jumala on itsensä olemassaolon syy. Selkeitä kehäpäätelmiä tulee tieteellisessä argumentoinnissa välttää, mutta niitä kuitenkin paljon esiintyy.

Lähteet: AmericanRhetoric.com 2010. Scholarly Definitions of Rhetoric. Internet: http://www.americanrhetoric.com/rhetoricdefinitions.htm van Eemeren, F., Grootendorst, R. & Kruiger, T. 1987. Handbook of Argumentation Theory. Dordrect:Foris. Kaakkuri-Knuuttila, M. (toim.) 2004. Argumentti ja kritiikki. Helsinki: Gaudeamus Aristoteles 1997. Retoriikka ja Runousoppi. Helsinki: Gaudeamus Aristoteles 1994. Kategoriat, Tulkinnasta, Ensimmäinen analytiikka ja Toinen analytiikka. Helsinki: Gaudeamus. Aristoteles 2002. Topiikka ja Sofistiset kumoamiset. Helsinki: Gaudeamus. Sajama, S. 2003. Oikeudellinen argumentaatio. Internet: http://www.joensuu.fi/oikeustieteet/filo/ARGU-OIK.pdf