Johdatus elokuva- ja media-analyysiin Sodankylä 12.3.2009 Juha Oravala Elävää Kuvaa -projekti

Elokuvallinen mediakasvatus mediakasvatus ja kriittinen medialukutaidon tärkeys Sodankylässä perinteisellä elokuvalla vahva asema Elävää Kuvaa –projekti ja elokuvallinen mediakasvatus: - nykymedian audiovisuaalista luku- ja kirjoitustaitoa kehitetään perinteisen elokuvan ja elokuvallisen ajattelun lähtökohdista

1970- ja 1980-luvuilla elokuvakasvatus laajaa, kytkeytyi elokuvakerhojen verkostoon ja kansansivistystyöhön Elokuvakerholiikkeen hiipuminen johti myös perinteisen elokuvakasvatuksen vähenemiseen (muita syitä: akateemisen elokuvatutkimuksen käänne mediatutkimukseksi, kerhoelokuvien levityksen tyrehtyminen, uudet tekniset innovaatiot ja vapaa-ajan viettotavat kuten VHS-nauhuri ja kotikatselun lisääntyminen)

Miksi enää puhua perinteisestä elokuvasta digitaalisen nykymedian aikana? Yhtäältä perinteisen elokuvakulttuurin suojeleminen, toisaalta kysymys elokuvan merkityksestä kansallisen ja yksilöllisen identiteetin rakentajana sekä historiallisen ajan esittäjänä - elokuva yhdistää yksityisen yleiseen ja ylittää kulttuurien väliset rajat - elokuva on peili ei-kielellisten tunteiden ilmaisemiseen - elokuva muodostaa oman todellisuuden tasonsa, jolla on oma historiansa

Nykypäivän liikkuvan kuvan mediat perustuvat pitkälti elokuvassa kehitettyihin esittämisen konventioihin Elokuvia katsomalla, analysoimalla ja niistä keskustelemalla voidaan oppia lukemaan audiovisuaalisen kerronnan konventioita ja koodeja, joista on tullut yleisiä esittämisen ja ymmärtämisen malleja Kokonaisvaltaisen elokuva- ja mediasuhteen kehittämisessä on tärkeää 1) kokeminen, 2) analyysi, 3) tekeminen

Oman elokuvallisen ajattelun kehittäminen kokijan, tutkijan ja tekijän näkökulmasta - Uuden aallon tekijänpolitiikka

Klassinen elokuvakerronta Elämäkertaelokuva: pyrkimys todenkaltaisuuden tunteen luomiseen tiettyä aikakautta heijastavan tyylin keinoin Nykypäivän elokuvassa korostuu estetismi, kuinka asiat näytetään ja nähdään - lavastuksen ja puvustuksen merkitys on korostunut - päänäyttelijän samaistuminen esitettävän hahmon koko olemukseen - avaintapahtumien dramatisointi

Elokuvarealismin ominaispiirteitä: Todenkaltaisuuden vaikutelma – elokuva representoi kerrottavana olevan elämismaailman mahdollisimman uskottavasti - elokuvat ovat yhdenmukaisia yleisten käsitysten ja mallien kanssa - juonirakenne ja esitettyjen kuvausten dramaturgia tukevat meidän normaalia käsitystämme siitä kuinka asiat ovat ja tapahtuvat

- Realistinen elokuva esittää uudelleen meille sen symbolisen maailman, johon olemme kasvaneet ja jota ymmärrämme - Katsoja testaa elokuvaa katsoessaan omia tulkinnallisia hypoteeseja suhteessa elokuvassa esitettyihin kuvastoihin Elokuvantekijä voi tietoisesti hyödyntää tätä mallia elokuvan teon prosessissa - Mitkä teemat ovat niin merkittäviä, että niistä kannattaa tehdä elokuva? - Nykyisten tuotantojen markkinoilla tehdään elokuvia, joiden tarinat ovat meille tuttuja

2) Realistisen elokuvan ilmaisukielen läpinäkyvyys minimoidaan kaikki elokuvailmaisuun ja elokuvan kielellisyyteen viittaavan aineksen itseisarvo katsojan ei haluta kiinnittävän huomiota siihen kuinka elokuva on luotu ja mitä valitulla ilmaisutyylillä halutaan viestittää katsojan halutaan imautuvan osaksi juonirakenteessa tapahtuvaa tarinan etenemistä

elokuvan kielellisyys ei ole verrattavissa luonnolliseen kieleen - elokuvassa ei voida määritellä koodien käyttösääntöjä yhtenäiseksi järjestelmäksi - Christian Metz: elokuvan suuri syntagmatiikka elokuvan koodit ovat hyvin moninaisia ja vaihtelevia, käytännön elokuvanteossa vakiintuneita tekemisen muotoja elokuvan kielessä merkitysten luominen ei ole vain semanttinen asia - äänen ja kuvan hahmottumista jäsentävät ymmärryksen lisäksi myös muut aistit

elokuvallisen kielen käsite on peilin kaltainen merkki, imaginaarinen signifioija (Metz) - yhdistää ja välittää symbolisessa muodossa katsojan mielen alitajuisia tasoja

3) Juonirakenteen looginen jatkuvuus katsojan ja elokuvan välinen tiivis sensomotoorinen yhteys juonirakenteen kaava rakentuu loogisille syy/seuraus-suhteille - yhtenäinen kokonaisuus, jossa sitovat ajalliset ja tilalliset siirtymät jaksojen, kohtausten ja otosten välillä kausaalisen juonirakenteen ja realistisen todenvaikutelman luomisessa on olennaista tiivis yhteys kameran rajaaman kuvakentän, eri otoksissa käytettävien kuvakokojen ja leikkauksen välillä

jatkuvuusleikkauksen periaate - siirtymät otoksesta toiseen ovat mahdollisimman huomaamattomia - leikkaus kuljettaa tapahtumia mahdollisimman sujuvasti eteenpäin 4) Selkeästi toisistaan erotetut vastakohtaparit - kuvitteellinen / todellinen, sisäinen / ulkoinen, hyvä / paha, tosi / epätosi - mahdolliset moraaliset painotukset - retoriset keinot - pyrkimys löytää selityksiä, etsiä ja tarjota totuudenmukainen tulkinta esitettävästä tarinasta

ADAPTAATIO kuinka elokuvan keinoin voidaan representoida ja tulkita uudelleen usein kirjallista alkuperäteosta Kerronnallisessa elämäkertaelokuvassa sovittaminen perustuu usein yhteneväisyyden tavoitteluun - alkuperäislähdettä lainataan tai risteytetään maltillisesti uuteen versioon millä tavoin elokuva tulkitsee alkuperäisteosta ja väittääkö se kertovansa kohteestaan todenmukaisen tulkinnan ja tekevänsä eron toden ja epätoden välillä

Olennaista on ymmärtää, että kerrotut tarinat ovat aina konstruktioita Elokuvassa näkökulma aiheeseen kootaan yhteen ja käsikirjoitetaan tarinaksi useista lähteistä peräisin olevia tiedon jyväsiä hyödyntäen Minkälaista kuvaa meistä (ja muista) elokuvan kautta vahvistetaan

Tukeeko elokuva meidän kokemustamme ranskalaisesta kulttuurista, tietystä eksistentialismista ja siitä kokemuspiiristä, jossa Piaf eli elämäänsä Pariisissa? Kuinka eurooppalainen tai länsimainen on elokuvan tarjoama tulkinta Piafin taiteilijamyytistä? Milloin elokuva kertoma tarina on siinä määrin merkittävä ja esitetty elokuvallisesti vahvalla tavalla, että se nousee pelkän viihteen yläpuolelle?

Kuinka kertoa tarina taiteilijasta, jonka elämä on meille välittynyt pitkälti musiikin kautta? Kykeneekö elokuva tavoittamaan sen universaalin kokemuksen tason, jonka Piafin laulut ovat mielessämme luoneet Hallitseeko sana ja kertomus liikaa suhteessa ääneen ja kuvaan? Voisiko elämäkertaelokuvan tehdä jollain muulla tavalla kuin klassisen elokuvakerronnan perinteisiä konventioita noudattamalla?

HARJOITUKSIA kiinnitä huomiota kerronnallisen tilan luomisessa seuraaviin seikkoihin: 1) kameran olemukseen – liikkeessä vai paikallaan; minkä arvelet olevan syynä valintaan 2) kuvakokoihin ja rajaukseen; liittyykö tähän mielestäsi joitain erityisiä merkityksiä, joita kuvan rajauksella halutaan välittää?

3) leikkaukseen - tilallisen jatkuvuuden luominen: kuinka yhdessä tilassa tapahtuva kohtaus kuvataan ja leikataan? - leikkaus henkilön katseen linjan mukaisesti - leikkaus liikkeessä: toiminnassa olevan henkilön kulkusuunnan mukaisesti siirrytään otoksesta (ja mahdollisesti kuvakoosta ja -kulmasta) toiseen

- kuinka luodaan vuorovaikutus kuvakehyksen ja kehyksen ulkopuolisen tilan välillä leikkausta hyödyntämällä? Onko joitain tärkeitä merkityselementtejä, jotka välittävät siirtymää otoksesta toiseen? Jotain elementtejä, joihin meidän huomiomme halutaan kiinnittää ja joiden kautta halutaan korostaa esim. jotain selittävää syytä tiettyyn kysymykseen - useista päällekkäisistä kuvista muodostuvat kollaasit ja kuinka ne on yhdistetty kohtaukseen dramaturgisesti ja tyylillisesti?

4) Klassisen kerronnan vakiintuneet koodit: - kuva/vastakuva -asetelma, esim. pöytäkeskustelussa - kameran paikka ja 180 asteen sääntö: kuvassa ei milloinkaan ylitetä kuvakentän horisontaalista linjaa sen vastakkaiselle puolelle - ajallisten takautumien käyttö: eri aikakaudet ovat kronologisesti ja temaattisesti kytköksissä toisiinsa

- rytmi ja tasapaino eri kuvakokojen käytössä: laajemmasta rajatumpaan; - kiinnitä huomiota elokuvan tekijöiden valitsemaan tyyliin siinä minkälaisia kuvia käytetään ja kuinka leikataan. Onko havaittavissa joitain tunnusomaisia elementtejä, jotka kuvaavat tekijänsä ilmaisullista käsialaa?