kielten keskus Säädösten määritelmäpykälistä Vesa Heikkinen Säädöskielihankkeen työseminaarissa Kotuksessa

Laatijan näkökulma, 1 ■ Säädöstekstin jäntevöittäminen ja tiivistäminen. Määritelmien avulla pitkät, monisanaiset ilmaukset tai kuvaukset voidaan korvata yhdellä lyhyehköllä termillä. ■ Yleiskieleen kuulumattomien ja muuten vaikeasti ymmärrettävien ilmaisujen käyttämistä säädöksissä on vältettävä. Jos niitä joudutaan käyttämään, ne on määriteltävä. (LO 2010.)

Laatijan näkökulma, 2 ■ Pykälää käytetään, jos määritelmiä on paljon. Muutoin määrittely tekstin sisällä. ■ Määritellään vaikeasti ymmärrettävät ja yleiskielelle vieraat termit, joita säädöksessä tarpeen käyttää. ■ Yleiskielen sanoja ei tarvitse määritellä. Yleiskielen sanoille ei tavallisuudesta poikkeavaa sisältöä. Termi voitava korvata määritelmällä merkityksen muuttumatta. (Honkanen 2013.)

Tutkijan näkökulma, 1 ■ Juridinen kieli määritelmäpitoista. ■ Yleisenä tavoitteena se, että sanojen ja termien merkityksestä ei synny lain soveltamistilanteessa väärinkäsityksiä. ■ Tarkoituksena tulkinnanvaraisuuden vähentäminen. Erityisen seikkaperäinen määritelmä voi lisätä tulkinnanvaraisuutta. (Mattila 2002.)

Tutkijan näkökulma, 2 ■ Määritelmät luovat (toisinaan harhaanjohtavaa) vaikutelmaa oikeuskielen tarkkuudesta ja yksiselitteisyydestä. ■ Oikeuskäytäntö laajentaa tai supistaa laissa esitettyä määritelmää. Todellinen määritelmä ei siis käykään ilmi pelkästään kyseisestä säädöspykälästä. (Mattila 2002.)

Tutkijan näkökulma, 3 ■ Määritelmät olennaisia lakidiskurssissa. Perustehtävät: 1) estää monitulkintaisuutta, 2) taata lain soveltaminen tapaukseen. ■ Määritelmän on ajateltu viittaavan asian ”olemukseen” (Aristoteles). Nykyään ajatellaan pikemminkin, että määritelmä on suhteellinen käsite. Kyse vallasta ja valinnoista. Määritelmistä keskustellaan, esitetään argumentteja. (Macagno 2010.)

Tutkimuskysymyksiä säädöskielihankkeessa ■ Millaisissa säädöksissä määritelmiä ja määritelmäpykäliä käytetään? Millaisissa ei käytetä? ■ Kuinka usein määritelmiä käytetään? Mitä määritellään? Mitä ei? ■ Millaisia määritelmät ovat kielellisesti? Mikä on niiden suhde ymmärrettävyyteen? ■ Miten määriteltyjä sanoja ja termejä käytetään tekstissä?

Kysymyksiä tekstilajista ja funktionaalisista jaksoista ■ Erillinen määritelmäpykälä vs. määritelmät tekstissä – sama vai eri tehtävä? ■ Määritelmäpykälien sisäinen rakenne: eivät yhtenäisiä? ■ Määritelmäpykälien sisäviittaukset ja viittaukset ulos: hajottavat? ■ Määritelmäpykälien oletetut tehtävät ja todelliset tehtävät: ristiriita?

Kuinka monessa säädöksessä on määritelmäpykälä? VuosiMääritelmiä /100 (36 %) /65 (35 %) /112 (29 %) /82 (35 %) /97 (29 %)

Montako määriteltävää sanaa tai termiä pykälässä keskimäärin on? VuosiMääriteltäviä sanoja/termejä keskimäärin (kpl)

Mitä määritellään? Mitä ei? Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta /38 ■ yleiskielisiä ja erikoiskielisiä sanoja ■ säädöksen olennaiseen topiikkiin eri tavoin liittyviä asioita ■ säädöksissä mainittuja muita tekstejä ■ säädökseen liittyviä viranomaisia, organisaatioita tms. ■ jne.

Miten määritellään? ■ X:llä Y:tä ■ X:llä Y:tä, joka… (ja joka…) jne. ■ ilmalla ■ ilmanlaadun seurannalla, pitkän ajan tavoitteella ■ kriittisellä tasolla, kansallisella altistumisen pitoisuuskatolla ■ hengitettävillä hiukkasilla

Miten määriteltyjä termejä käytetään säädöksessä? ■ Käytetään toisten termien määritelmissä: syntyykö kehiä? ■ Käytetään muualla kuin määritelmäpykälässä: Oletetaanko tutuiksi vai ei? Käytetäänkö määritelmän mukaisesti? Tuoko käyttö määritelmään lisämerkityksiä? Jne.

Alustavia tuloksia kootusti, 1 ■ Säädöksissä on selviä muodollisia osia (nimike, johtolause, pykälät, voimaantulosäännös; osat > luvut > pykälät > momentit > kohdat > alakohdat), mutta tekstien funktionaalinen jaksottuminen ei ole yhtä selvää. ■ Määritelmäpykälä ei ole säädöksen pakollinen jakso. Läheskään kaikissa säädöksissä ei siis ole määritelmäpykäliä. Toisaalta määritelmiä on muissakin pykälissä kuin määritelmäpykälissä.

Alustavia tuloksia kootusti, 2 ■ Määritelmäpykäliä on monenlaisia. Ne poikkeavat toisistaan siinä, mitä määritellään ja miten määritellään. ■ Määriteltävänä on sekä yleiskielisiä sanoja että erikoiskielisiä termejä. ■ Määritelmissä viitataan toisiin määritelmiin ja muihin teksteihin.

Mitä voisi tehdä tosin? ■ Kohti yleiskielistä määrittelyä? Sanaston ja rakenteiden yksinkertaistaminen. ■ Määriteltävien asioiden ryhmittely pykälän sisällä > ryhmittelylogiikka ja -perusteet? ■ Määritelmäpykälien ”itseriittoisuus”? Ei (avaamattomia) viittauksia toisiin pykäliin eikä teksteihin? ■ Genren systemaattisuus: Pykälä pakolliseksi jaksoksi? Suhde oikeustieteen termitietokantaan tms.? Verkon keinot?

Lähteitä ■ Heikkinen, Vesa (2012). Ymmärrettävyystutkimuksen kysymyksiä. Kielikuvia 2: 40–44. ■ Heikkinen, Vesa & Hanna Hämäläinen (2011). Onko laki sama kaikille? Lakitekstien viittaukset. Kielikello 4: 4–7. ■ Honkanen, Tiina (2013). Säädöstekniikka. Luento Joensuussa OM. Haettu ■ LO (2010) = Lainlaatijan opas. Osa 2. Lakitekniikka. OM. s-osa2.lakitekniikka/Files/43_2010_Lainlaatijan_opas.pdf. Haettu ■ Macago, Fabrizio (2010). Definitions in Law. Bulletin Suisse de Linguistique Appliquée. Vol. 2, pp. 199–217. Available at SSRN: Haettu ■ Mattila, Heikki (2002). Vertaileva oikeuslingvistiikka. Helsinki: Kauppakaari. Lakimiesliiton Kustannus. ■ Mattila, Heikki (2012). Oikeustieteen termityö. termityo/. Haettu

kielten keskus Kiitos!