Luuk. 7:1-5 Luukkaan evankeliumin 7. luvun alkupuolella Jeesus tekee ihmeitä, jotka hämmästyttävät kansaa ja todistavat hänen messiaanisuudestaan. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen pastori@tunti.com. Kun Jeesus oli puhunut kaiken tämän heille kansan kuunnellessa, hän lähti Kapernaumiin. Erään sadanpäällikön palvelija oli kuolemansairaana. Sadanpäällikkö piti palvelijaa suuressa arvossa, ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia pyytämään, että Jeesus tulisi ja pelastaisi palvelijan hengen. He tulivat Jeesuksen luo ja vetosivat häneen sanoen: "Se mies ansaitsee apusi. Hän rakastaa meidän kansaamme, ja meidän synagogammekin on hänen rakennuttamansa." (Luuk. 7:1-5) Galileassa oli roomalaista sotaväkeä, ja yleisesti juutalaiset halveksivat ja vihasivat pakanasotilaita. Kapernaumin sadanpäällikkö näyttää kuitenkin olleen pidetty. Ehkä hän oli niin sanottu jumalaapelkäävä, eli pakana, joka oli kiinnostunut juutalaisesta uskosta ja noudatti ainakin joitakin juutalaisuuden sääntöjäkin (vertaa Ap.t. 10:1-2).

Luuk. 7:6-10 Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän jo oli lähellä taloa, sadanpäällikkö lähetti ystäviään tuomaan hänelle sanaa: "Herra, älä vaivaa itseäsi. Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. En pitänyt itseäni senkään arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Käske, niin palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: 'Mene', niin hän menee, tai toiselle: 'Tule', niin hän tulee, tai palvelijalleni: 'Tee tämä', niin hän tekee." (Luuk. 7:6-8) Juutalaiset eivät halunneet mennä pakanoitten kotiin, koska se saastutti. Monia pakanoita tämä varmaankin loukkasi, mutta sadanpäällikkö ymmärsi tilanteen ja torjui itse Jeesuksen tulon kotiinsa. Olisiko Jeesus mennyt pakanan kotiin - luultavasti – ja siten toimimalla hän olisi herättänyt närkästystä hurskaissa juutalaisissa. Sadanpäällikkö oli ammatissaan oppinut, että alaiset noudattavat kauempaakin annettuja käskyjä, ja siksi hän luotti Jeesuksenkin voivan auttaa matkan päästä ja käskeä sairautta läh- temään palvelijasta. Jeesus hämmästyi näistä sanoista. Hän kääntyi perässään tulevan ihmisjoukon puoleen ja sanoi: "Kuulkaa, mitä sanon: tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa." Kun Jeesusta vastaan lähetetyt miehet palasivat taloon, he tapasivat palvelijan terveenä. (Luuk. 7:9-10) Sadanpäällikön sanoissa Jeesus tunnistaa vahvan uskon. Usko on luottamista Jeesuksen mahdollisuuksiin ja haluun auttaa, ja tällainen usko miehellä oli. Merkillistä oli – jopa niin merkillistä, että Jeesuskin hämmästyi – se, että uskoa osoitti pakanamies. Evankeliumeissa on muutamia välähdyksiä, jotka ennakoivat sitä, miten pääsiäisen jälkeen evankeliumi kuuluu kaikille kansoille, niin juutalaisille kuin pakanoillekin.

Luuk. 7:11-15 Pian tämän jälkeen Jeesus lähti Nainin kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat opetuslapset ja suuri joukko ihmisiä. Kun hän jo oli lähellä kaupungin porttia, sieltä kannettiin kuollutta, leskiäidin ainoaa poikaa, ja äidin mukana oli runsaasti kaupungin väkeä. Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: "Älä itke." Hän meni paarien viereen ja kosketti niitä, ja kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: "Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!" Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet takaisin äidille.(Luuk. 7:11-15) Nainin kaupunki oli runsaan kymmenen kilometrin päässä Kaperanaumista lähellä Jeesuksen lapsuuskapunkia Nasaretia. Vastaantullut hautajaissaatto oli erityisen koskettava, koska kuollut oli leskiäidin ainoa poika. Niinpä äiti ei ollut menettänyt ainoastaan poikaa vaan samalla myös koko elämisensä, koska hänellä ei ollut enää ketään pitämässä huolta. Ei ihme, että Jeesus sääli surevaa äitiä ja halusi auttaa. Kuollut ruumis oli juutalaisen käsityksen mukaan saastainen, ja jokainen joka koski ruumiiseen tai vaikkapa ruumispaareihin, tuli myös määräajaksi saastaiseksi. Niinpä juutalaiset välttivät ruumiin koskettamista, jos se ei ollut aivan välttämätöntä. Jeesus ei kuitenkaan välitä puhtaussäännöstä vaan koskee ruumispaareja ja osoittaa valtansa kuoleman yli. Hän ei saastu, vaan hänen puhtautensa puhdistaa myös kuolleen ja herättää hänet.

Luuk. 7:16-20 Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi." Tähän tapaan Jeesuksesta puhuttiin kohta joka puolella Juudeaa ja kaikkialla sen ympäristössä. (Luuk. 7:16-17) Jeesuksen ihmeteot herättivät ymmärrettävää ihmetystä ja pelkoakin. Vanhasta testamentista muistettiin suuret profeetat Elia ja Elisa, joiden rukoukset olivat herättäneet kuolleita, mutta sen jälkeen ei vastaavaa oltu nähty tai kuultu. Nyt tämän galilealaisen opettajan toiminnasa kuolleetkin heräsivät – hän on suuri profeetta! Johanneksen opetuslapset kertoivat kaikesta tästä opettajalleen. Silloin hän kutsui kaksi heistä luokseen ja lähetti heidät kysymään Herralta: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?" Miehet tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: "Johannes Kastaja lähetti meidät kysymään sinulta: 'Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?'" (Luuk. 7:18-20) Johannes tiesi tehtäväkseen tien valmistamisen Messiaalle. Nyt hän haluaa varmuuden siitä, että Jeesus on juuri se, jonka edeltäjänä hänen tuli toimia. Matteuksen evankeliumin mukaan Johannes oli jo vangittu, kun hän lähetti opetuslapsensa Jeesuksen luo kysymään (Matt. 11:2-3).

Luuk. 7:21-23 Opetus: Ville Auvinen Jeesus oli silloin juuri parantanut monien taudit ja vaivat, karkottanut pahoja henkiä ja antanut monelle sokealle näön. Niinpä hän vastasi: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju." (Luuk. 7:21-23) Jeesus ei vastaa suoraan ”kyllä”, vaan hän viittaa Vanhan testamentin ennustuksiin Messiaasta. Helppohan kenen tahansa olisi väittää olevansa messias, mutta kuka tahansa ei tee niitä tekoja, joita Jeesus teki. Jeeusken teot olivatkin nimenomaan tunnustekoja, jotka todistivat hänen olevan kauan odotettu Messias.