Olut- ja virvoitusjuomapakkauksen vaiheita 10.9.2007

Alussa oli ohra Oluen olemassaolosta on löydetty varmoja todisteita Kaksoisvirranmaasta, nykyisen Irakin alueelta, noin 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Kaksoisvirranmaata kansoittaneet sumerilaiset valmistivat 16 erilaista olutta, niin tummaa kuin vaaleatakin. Olut oli tasa-arvoista rahan kanssa, sillä maksettiin palkkoja ja veroja. Minimipalkkaisen kansalaisen vuotuinen olutannos oli reilut 700 litraa. Kaikkea ei kaadettu omasta kurkusta alas, vaan osa uhrattiin lukuisille jumalille. Copyright © Sinebrychoff 2007 10.9.2007

Tynnyristä lasipulloon Tehdasmaisessa oluenvalmistuksessa käytettiin aluksi tammitynnyreitä, jotka oli ensin huolellisesti puhdistettava ja hartsattava. Tynnyristä olut valutettiin kannuihin tai suoraan tuoppiin. Oluen ostajilla oli yleensä omat astiat mukanaan. 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla valmistettu olut oli ns. pintahiivaolutta. Se ei kestänyt säilyttämistä ja siksi pullotuotantokin oli vaatimatonta. Vasta pohjahiivaoluen yleistyessä, oluen pullotus lisääntyi. Pohjahiivaolut, jota kutsuttiin nimellä Baijerilainen olut, oli nimittäin hyvin säilyvää ja sopi siten varastoitavaksi. Copyright © Sinebrychoff 2007 10.9.2007

Nuutajärvi valmisti vuonna 1843 vain noin 30 000 olutpulloa, mutta jo vuonna 1857 pelkästään joulukuussa 14 000 olut- ja portteripulloa. Olutpullo oli 1800-luvun puolivälissä lasitehtaille tärkeä tuote. Lasitehtaat eivät edes pystyneet tyydyttämään tarvetta, vaan pulloja oli lisäksi tuotava ulkomailta. Myöhemmin 1800-luvun loppupuolella olutpulloja myös vietiin, mm. Venäjälle. Pullot olivat 1800-luvun puolivälissä englantilaisen portteripullon kopioita. Ne valmistettiin muottiin puhaltamalla. Kokoja oli kaksi: 0,18 ja 0,33 litraa. Vanhemmissa pulloissa pohja oli painettu sisään, uudemmissa se oli tasainen. Säiliö oli niissä lieriömäinen ja leveämpi kuin viini- pulloissa. Pullon suurengas oli paksu, jotta luonnonkorkista valmistetun korkin yli kulkeva lanka/rautalanka pysyisi tukevasti paikoillaan. Pullon kaulan keskiosassa oli tavallisesti pullistuma. Pullot puhallettiin yleensä ruskeasta kuplivasta massasta. Sinebrychoffin Ruunu-Porteria 1910-luvulta. Copyright © Sinebrychoff 2007 10.9.2007

Maailman ensimmäinen standardisoitu pullo on ruotsalainen olutpullo vuodelta 1884 (koot 2/3, 1/3 ja 1/6 l). Tämä keilamallinen olutpullo tuli meillä käyttöön 1800-luvun lopussa ja yleistyi 1900-luvun alussa. Keilanmallinen olutpullo standardisoitiin Suomessa puolen litran vetoisena vuonna 1938. Tämä olutpullo oli meillä ensimmäinen standardoitu olutpullo. Näihin aikoihin tulivat suosituiksi erilaiset miedot oluet kuten ’Vaarinkalja’. Kahdenlitran pullokoko oli yleinen, mutta isompiakin kaljapulloja, kuten 5 l ja 10 l tehtiin, ensin puhaltamalla, sitten koneellisesti. Isojen kaljapullojen kaulaan tuli reikä, joka suljettiin kumitiivisteellä. Kun elettiin kieltolain vaikeuttamaa aikaa pullomarkkinoilla, suurimmat suomalaiset lasitehtaat perustivat yhteistyöorganisaation, Suomen pulloasioimiston, joka toimi vuosina 1920-1930. Pullon kylkeen tuli kohokuviona kolmio, jossa oli kolme pulloa suut vastakkain. Valmistajatehdas merkittiin pisteellä. Piste kolmiomerkin yläkärjessä oli Riihimäki, alaoikealla Karhula ja alavasemmalla Wiiala. Sinebrychoffin Ruunu Portteria ja Varasto Olutta 1910-1920-luvuilta. Varasto Olut –pullon kyljessä näkyy kohokuvio, jonka pisteiden sijainnista voi nähdä pullon valmistuspaikan. Copyright © Sinebrychoff 2007 10.9.2007

Olutpullon seuraava malli suunniteltiin ja otettiin käyttöön vuonna 1948. Pullo oli 0,5-litrainen, lyhytkaulainen, kruunukorkilla suljettava. Pulloon pakattiin myöhemmin ykkösveroluokan olutta, jolloin kansan-kielessä kehittyi ’pilsneripullo’-nimitys. Pullo oli sukua vuonna 1949 käyttöön otetulle virvoitusjuomapullolle, jonka muoto oli periaatteessa sama, mutta tilavuus 0,33 litraa. Nykyisen olutpullomme (0,33 l) perusmalli vahvistettiin vuonna 1953. Jokaiselle tuttu 0,33 litran ruskea lasipullo syrjäytti vähitellen kokonaan 0,5 litran pilsneripullon. Viimeinen 0,5 litran pullotus tehtiin vuonna 1974. Ruskean 33 cl olutpullon malli on säilynyt samana, mutta valmistus- ja pakkaustekninen kehitys ovat tuoneet pulloon pieniä muutoksia, mm. painoon ja tunnusmerkkeihin. Keskellä vuonna 1948 käyttöön otettu puolen litran ’pilsneripullo’. Tämä Presidentti Pilsneri –pullo on 1950-luvulta. Copyright © Sinebrychoff 2007 10.9.2007

Tapio Wirkkalan vuonna 1965 suunnittelema, nykyistä 0,33 litran olutpulloa ”harteikkaampi” vientiolutpullo valmistettiin Karhulassa 1968. Keskioluen pullottaminen litran palautuspulloihin aloitettiin vuonna 1994. Pullo oli väriltään vihreä. Uudenmalliset puolen litran lasiset olutpullot tulivat markkinoille 1996. Samana vuonna KOFF Jouluolut III lanseerattiin litran ruskeassa muovipullossa. Vuoden 2008 alussa KOFFia aletaan pullottaa 0,45 litran ja Perhekaljaa 0,5 litran muoviseen, pantilliseen polyetyleenitereftalaatista (PET) valmistettuun monikerrospulloon. Copyright © Sinebrychoff 2007 10.9.2007

Tölkki Oluttölkki tuli markkinoille vuonna 1962. Porin Oluttehdas tölkitti Special Yhdys Olut I:tä 0,45 litran tölkkiin ja otti vuotta myöhemmin käyttöön 0,35 litran tölkin. Michael Berner (vas.), Olof Damstén ja Tapio Lahkela juhlistamassa Sinebrychoffin ensimmäisen tölkityslinjan avaamista helmikuussa 1971. Tölkitettävä olut on Musta Hevonen. Koff 3 III ensimmäistä kertaa tölkissä. Kolmostölkki lanseerattiin helmikuussa, A-tölkki maaliskuun 1. päivänä 1971.   Copyright © Sinebrychoff 2007 10.9.2007

Puolen litran pakkauskoko tuli markkinoille kesän alussa 1995. 0,33 litran tölkki otettiin käyttöön vuonna 1983. Tuote oli KOFF Premium IV A. Puolen litran pakkauskoko tuli markkinoille kesän alussa 1995. Tölkit valmistettiin aluksi teräksestä. Alumiinitölkit otettiin käyttöön vuonna 1987. Musta Hevonen -olut oli Porin Oluen tuote 1970-luvulla. Kuvan Musta Hevonen III –tölkki veti 0,45 litraa.. Karhu-pintti tuli markkinoille vuonna 2002. Sen tilavuus oli brittiläisittäin pintti eli 0,568 litraa. Copyright © Sinebrychoff 2007 10.9.2007

Vesi- ja virvoitusjuomapullot Kivennäisvesien valmistus opittiin 1700-luvun puolivälissä. Menekkiä lisäsi vilkas kylpyläelämän harrastus. Limonadin suurtuotanto aloitettiin 1860-luvulla, jolloin siitä tuli suosittu seurustelu ja raittiusjuoma. 1885 säädettiin kivennäisvesien valmistusta ja pullotusta koskeva asetus, jolla mm. määrättiin pullot varustettavaksi etiketeillä. Kieltolaki lisäsi alkoholittomien juomien kysyntää. Esimerkiksi vuonna 1930 valmistettiin 40 miljoonaa pulloa virvoitusjuomia ja kivennäisvesiä. Ensimmäiset vesipullot tuotiin Saksasta ja ne olivat samalla ensimmäiset teollisesti käytetyt kivennäisvesipullot maassamme. Pullot olivat tummanruskeita, sukkulamaisia, ja niitä pidettiin vaaka-asennossa olkisuojuksessa ja pärekorissa. Porin Oluttehtaan kivennäisvesipulloja – Vichyä ja Englantilaista Sooda Vettä - 1930-luvulta. Copyright © Sinebrychoff 2007 10.9.2007

Litran kierrekorkillisesta vesipullosta on juotu vuodesta 1975 alkaen. Kotimaiset lasitehtaat valmistivat vihreitä ja vihertäviä kivennäisvesipulloja. Asiakkaat halusivat lasitehtailta usein nimensä näkyviin kohokuviona pullon kylkeen. Ensimmäinen standardisoitu vesipullo korkattiin v. 1949, mutta virvoitusjuomatehtaat käyttivät vielä pitkään standardipullojen ohessa omia pullojaan. Vuoden 1949 virvoitusjuomapullo oli loivaharteinen ja patenttikorkkinen standardivesipullo. Coca-Cola-profiilipulloa alettiin puhaltaa Karhulassa vuonna 1957. Litran kierrekorkillisesta vesipullosta on juotu vuodesta 1975 alkaen. Kevytlasiset litran ja 1/3 litran pullot ilmestyivät kauppaan vuonna 1983. Porin Oluttehtaan virvoitusjuomapulloja: Sitruuna Sooda, Pommac ja Porin Appelsiinijuoma, todennäköisesti 1940-luvulta. Copyright © Sinebrychoff 2007 10.9.2007

Virvoitusjuomille suunnitellut litran ja puolentoista litran muovipullot tulivat käyttöön vuoden 1991 lopulla. Virvoitusjuomia alettiin Sinebrychoffilla pullottaa puolen litran muovipulloon vuoden 1999 alussa. Copyright © Sinebrychoff 2007 10.9.2007

Vuoden 2008 alussa Sinebrychoff alkaa pullottaa virvoitusjuomia, siidereitä ja long drink -juomia pantillisiin polyetyleenitereftalaatista (PET) valmistettuihin kierrätysmuovipulloihin. Copyright © Sinebrychoff 2007 10.9.2007

Etiketti Etiketti yleistyi maassamme 1800-luvun puolenvälin seutuvilla. Etiketeistä on ollut erilaisia määräyksiä. Esimerkiksi kivennäisvesien valmistusta ja pullotusta koskeva asetus vuodelta 1885 määräsi pullot varustettavaksi etiketein. EAN-viivakoodi etiketin yhteydessä tai sen läheisyydessä yleistyi 1980-luvun alussa. Sinebrychoffin olutetikettejä 1880-luvulta. Copyright © Sinebrychoff 2007 10.9.2007

Korkki Luonnonkorkin käyttöön tulo 1600-luvun alussa vaati aiemmin epämääräisen pullon suualueen vahventamista. Suupuhalletut pullot suljettiin lähinnä puutulpalla, korkilla, lasitulpalla ja myöhemmin patenttikorkilla. 1800-luvulla olutpullot suljettiin luonnonkorkilla ja sidottiin rautalangalla. 1800-luvun loppuvuosina patentoitu patenttikorkki muodostui posliinitulpasta, kumitiivisteestä ja teräslangasta valmistetusta viputoimisesta lukitusmekanismista. Viimeisimmät patenttikorkin käyttäjät olivat Pyynikin virvoitusjuomatehdas ja Osuusliike Elanto, jotka pullottivat vielä 1960-luvulla vichyä patenttikorkilliseen pulloon. Yksi Sonkajärven kansainvälisen pullomuseon mielenkiintoisimmista esineistä on yli 100 vuotta vanha vichy-kori. Vihreissä pulloissa oli puukorkit, jotka oli sidottu narulla kiinni. Muutamat pulloista ovat avaamattomia, mutta ajan kuluessa vesi on haihtunut, koska korkit eivät tuohon aikaan olleet kovin tiiviitä. Copyright © Sinebrychoff 2007 10.9.2007

Amerikkalainen keksijä William Painter antoi vuonna 1892 patentoimalleen korkille nimeksi kruunukorkki, koska korkki hiukan muistutti kruunua. Kruunukorkki muodostuu metallihatusta ja tiivisteestä. Patenttikorkin lähes täysin syrjäyttänyttä kruunukorkkia mainostettiin ”täydellisimpänä pullon sulkijana, mitä koskaan on keksitty”. Ensimmäiset kruunukorkit tulivat Suomeen ennen toista maailmansotaa. Sortavalan Panimo käytti kruunukapselia jo vuonna 1932. Kruunukorkin kulta-aika Suomessa alkoi kuitenkin vasta vuoden 1977 alussa, kun panimot alkoivat yhteisellä päätöksellä käyttää sitä keskioluen sulkimena. Sota-aikana 1939-1944 materiaalipulan vallitessa pahviset ”korvikekorkit” lyötiin puunuijalla pulloihin. Kuva Sinebrychoffin panimolta Helsingin Hietalahdesta. Copyright © Sinebrychoff 2007 10.9.2007

Edellä mainituista ainoastaan kruunukorkki on käytössä edelleen. Kruunukorkki, alumiininen repäisykorkki ja patenttikorkki olivat käytössä samanaikaisesti. Takuukorkki tuli markkinoille vuonna 1973 ja syrjäytti repäisykorkin, joka vuoden 1973 mainoksen mukaan ”… paukkui, hyppi silmille ja haavoitti helposti sormia”. Edellä mainituista ainoastaan kruunukorkki on käytössä edelleen. Copyright © Sinebrychoff 2007 10.9.2007

Kori Päreestä valmistettuja olutkoreja oli käytössä vielä 1920-luvulla, jolloin ne korvattiin puukoreilla. Puinen olutlaatikko teki tilaa muovikorille 1960-luvun lopussa. Ylimenokausi puisista muovisiin koreihin kesti vuoteen 1972. Sinebrychoffin puinen olutkori pulloineen 1910-1920-luvulta. Punaiset KOFF-muovikorit otettiin käyttöön 1960-luvun lopussa. Copyright © Sinebrychoff 2007 10.9.2007

Pantit Palautettavat lasi- ja muovipullot muuttuivat pantillisiksi 1950-luvulla ja tölkit 1.3.1996. Kevyet kierrätysmuovipullot tulevat pantillisiksi 1.1.2008. Lasipullojen ja uudelleen täytettävien muovipullojen palautusaste on 98 %, pantillisten ja pantittomien tölkkien lähes 90 %. Myös pullokorit, kennolevyt, juomakorilavat ja pyörälliset dollyt kiertävät ja ovat uudelleenkäytettäviä. Käytöstä poistetuista muovikoreista valmistetaan joko uusia koreja tai esimerkiksi salaoja- ja kaapeliputkia. LÄHTEET: Markku Annila: Vanhat lasini, Karisto 2005 Olutpulloja, s. 95  Terveysvesi- ja virvoitusjuomapulloista, s. 111  Risto Aalto: Lasitutkimuksia, Suomen lasimuseon tutkimusjulkaisu, Riihimäen Kirjapaino 1995 Olutpullo, s. 97  Virvoitusjuomapullo, s. 102  Suu, sulkemistapoja, s. 119  Etiketti, s. 135  Matti Turunen: Jos täytätte mun lasini, Suomalaisen panimo- ja virvoitusjuomateollisuuden historia, Libris 2002 Virvoitusjuomapulloja vuosilta 1870-1939, s. 103 Mikko Salmi: Pieni olutopas Oluen historia, s. 5  Kjell Nyberg, Igor Smirnoff: Suomen Oluttölkit 1962-1996, Sveriges Ölburkssamlares Förening 1997 www.sonkajarvi.fi  Palvelut  Matkailu  Kansainvälinen pullomuseo Seppo Bonsdorffin etikettiarkisto Sinebrychoffin aineistopalvelu Copyright © Sinebrychoff 2007 10.9.2007