Etiikka MORAALI ETIIKKA (lat. mores, ’tavat’) käsityksemme hyvästä ja pahasta sekä oikeasta ja väärästä MITÄ pitää tai ei pidä tehdä ETIIKKA (kr. ethos, ’tapa, asenne’) moraalin tutkiminen MIKSI pitää tehdä niin kuin pitää

etiikan lajit: NORMATIIVINEN etiikka: miten kussakin tilanteessa on toimittava ? METAETIIKKA: mitä etiikan käsitteet (”hyvä, oikea, pitäisi” jne.) oikeastaan tarkoittavat, miten ne ovat olemassa, voimmeko saada niistä tietoa ? KUVAILEVA etiikka: millaisia tosiasiallisia moraalikäsityksiä on olemassa ?

peruskäsitteitä ALTRUISMI (epäitsekkyys) ja EGOISMI (itsekkyys) kaksi egoismin merkitystä: PSYKOLOGINEN EGOISMI: ihmisluontoa koskeva näkemys, jonka mukaan ihminen tosiasiallisesti toimii itsekkäästi MORAALINEN EGOISMI: oppi, jonka mukaan ihmisen pitäisi toimia itsekkäästi

tapoja jaotella eri arvoja: A KOHTEEN mukaan ARVO: ominaisuus tai tila, jonka tavoitteellinen toimintamme pyrkii toteuttamaan tapoja jaotella eri arvoja: A KOHTEEN mukaan esim. esteettiset, älylliset, sosiaaliset ja moraaliset arvot B PRIORITEETIN mukaan ITSEISARVOT: tärkeitä itsessään (esim. onnellisuus) VÄLINEARVOT: keinoja johonkin muuhun (esim. rahalla saattaa saada onnea)

NORMI: sääntö, jota seuraamalla voi edistää jonkin arvon toteutumista C moraaliset arvot voidaan vielä jaotella niiden herättämän ASENTEEN mukaan VAHVAT arvot: niiden rikkominen on tuomittavaa, mutta noudattamisesta ei yleensä erikseen kiitetä (esim. rehellisyys) KORKEAT arvot: niiden noudattaminen on ihailtavaa, mutta rikkomista ei yleensä tuomita (esim. avuliaisuus) NORMI: sääntö, jota seuraamalla voi edistää jonkin arvon toteutumista ARVOT Mikä on hyvää? Mitä tavoitella? NORMIT Mikä on oikein? Miten toimia?

HUMEN GILJOTIINI on näkemys, jonka mukaan arvoja tai normeja ei voi johtaa suoraan tosiasioista siitä, mitä on, ei voi päätellä, miten pitäisi olla (”No ought from is.”) TOSIASIAT ARVOT JA NORMIT GILJOTIINI LEIKKAA YHTEYDEN POIKKI

metaetiikan ääripäät EETTINEN REALISMI on olemassa objektiivi-sia (yleispäteviä) arvoja arvokiistoja voidaan ar-vioida puolueettomasti EETTINEN RELATIVISMI kaikki arvot ovat suh-teellisia (relatiivisia) eli päteviä vain esittämis-kulttuurissaan ei ole olemassa puolu-eetonta keinoa arvioida arvokiistoja

normatiivinen etiikka MITÄ KAIKKEA ETIIKAN ALAAN KUULUU LAAJA NÄKEMYS: koko ihmiselämä SUPPEA NÄKEMYS: yhteiset pelisäännöt HYVE-ETIIKKA toimi niin, että edistät itsessäsi hyvää ihmiselä-mää SEURAUSETIIK-KA toimi niin, että teoillasi on mah-dollisimman suo-tuisa seuraus VELVOLLISUUS-ETIIKKA toimi niin, että tekosi ei riko eh-dottomia moraali-normeja PÄÄMÄÄRÄ: millaista tulosta toiminnalla tavoitellaan MUOTO: mitä nor-meja noudatetaan MIKÄ ON ARVIOINTIKRITEERI

HYVE-ETIIKKA usein hyveiden ajatellaan noudattavan ”KULTAISTA KESKITIETÄ”: esim. rohkeus on pelkuruuden ja huimapäisyyden välissä HYVEIDEN ELI TOI-VOTTUJEN LUON-TEENPIIRTEIDEN KEHITTÄMINEN PYRKIMYKSENÄ TO-TEUTTAA IHMISELÄ-MÄN TELOSTA ELI PÄÄMÄÄRÄÄ SAAVUTETAAN EU-DAIMONIA ELI KO-KONAISVALTAINEN ONNELLISUUS

VELVOLLISUUSETIIKKA moraalin luonteeseen kuuluu, että se sisältää EHDOT-TOMASTI velvoittavia normeja (”Älä tapa”, ”Älä valehtele” jne.) seurausetiikan ja hyve-etiikan antamat ohjeet ovat vain hypoteettisia: ne riippuvat olosuhteista ja onnellisuuden tai mielihyvän määritelmistä KATEGORISET IMPERA-TIIVIT ehdottomia tee aina X HYPOTEETTISET IMPE-RATIIVIT ehdollisia (ulkoisista ehdoista riippuvaisia) tee X jos haluat Y:n

järkiolentona ihminen saa ehdottomat normit selville YLEISTETTÄVYYDEN testin avulla: toimi aina sellaisen periaatteen mukaan, jonka voisit toivoa tulevan yleiseksi laiksi