Riistametsänhoito Tausta ja työohjeet

Riistametsänhoito www.riistametsa.fi Metsänhoitoa metsäkanalintuja suosien Sopii tavallisen talousmetsään Voi toteuttaa missä metsän kehitysvaiheessa tahansa www.riistametsa.fi

Metsäkanalinnut Metso, teeri, riekko, pyy Talousmetsien lajeja  talousmetsien käsittelyllä ratkaistaan kanalintujen tulevaisuus Kuva: Mirja Rantala

Elinympäristövaatimukset Metsäkanalinnut tarvitsevat ravintoa ja suojaa Linnut menestyvät monimuotoisessa sekametsässä, jossa puuston koko ja tiheys vaihtelevat Kuva: Mirja Rantala

Mustikka Mustikka on kanalintujen tärkein ravintokasvi Yhtenäiset varvikot ovat tärkeitä poikueille Luovat suojaa ja tarjoavat lehdillä elävää hyönteisravintoa Kuva: Mirja Rantala

Kolmiolaskentatuloksista. 60-luvulta laskevatrendi. Riekko: Pohjois-Suomi kannattelee. E-Suomi tilanne huono!

Muut riistalajit Metsähanhi Ruokaa ja suojaa! Metsäjänis Sorkkaeläimet Kuva: Mirja Rantala

Metsätalouden vaikutukset elinympäristöihin Soiden ojitukset  riekko Metsien rakenteen muutos Pirstoutuminen Laadulliset muutokset (yhden puulajin tasaikäiset metsät, maanmuokkaus) Saalistuspaineen kasvu Kuva: Mirja Rantala

Kanalinnut sietävät monia metsätaloustoimia Metso käyttää jopa nuoria kasvatusmetsiä. Metsämaiseman riittävä peitteisyys on tärkeää! (Miettinen 2009, Sirkiä 2010) Metsän rakenteella on suuri merkitys: Metso-, teeri- ja pyypoikueet alueilla, joissa runsaasti aluskasvillisuutta ja latvuskerros on peitteinen. (Melin ym. 2016) Kuva: Janne Miettinen

Taustalla tutkittua tietoa Metsäkanalintujen hoitosuunnitelmaan on koottu kirjallisuutta Työohje tiivistää tutkimuksen käytännön ohjeiksi Työohjeet on koottu Askel riistametsään –hankkeessa yhteistyössä metsäammattilaisten kanssa.

Metsäammattilaisen asenne ratkaisee Riista osa maan tuottoa Monimuotoisuus Maisema Virkistyskäyttö Varautumista ilmastonmuutokseen tuhoihin puunhinnan muutoksiin  Alan toimintaedellytykset! Kuusamon yhteismetsän tuloksesta 25% metsästysvuokrista Kuva: Mirja Rantala

Ohjeet työlajeittain

Taimikonhoito Tavoitteena monipuolisen rakenteen mahdollistaminen tulevaisuudessa Keinot Riistatiheiköt Sekametsä, jossa pääpuulajin osuus > 80 % Havupuulajien sekoitus Sekä taimikon varhaishoidossa että taimikonharvennuksessa Kuvassa: tiheikkö mäntyvaltaisessa metsässä. Tiheikössä kuusta ja lehtipuuta Lehtipuuosuuden säilyttäminen aina 5 % tai 10 % saakka (PEFC/FSC) Ensin aukkopaikkoihin täydennykseksi Sitten riistatiheiköihin Vasta lopuksi muualle Kuva: Marko Svensberg

Riistatiheiköt Luovat puustoon koko- ja tiheysvaihtelua  suojaa Hyvän tiheikön puusto on vaihtelevankokoista ja monilajista Kuusen läsnäolo on tärkeää! Sopiva kohta kostea painanne kuvion reuna mustikkavarvikon vierus Sopiva koko on muutaman puun ryhmästä kahteen aariin

Hehtaarille sopii 4-5 tiheikköä Eivät vaikuta Kemera-tukikelpoisuuteen jos alle 10% kokonaisalasta Kuva: Mirja Rantala

Harvennushakkuut Tavoitteena suojapaikkojen ja ravinnon turvaaminen sekä metsäpeitteisyys Ennakkoraivaus vain ainespuuston tyville alikasvospuiden ja pensaiden säästäminen aukkopaikoissa tavoitteena 20-70 metrin vaakanäkyvyys Vähintään kolmen puulajin sekametsä mänty, kuusi, lehtipuu kutakin > 5 % Ennen kaikkea männyn ja kuusen sekoitus tärkeää. Kuva: Mikko Alhainen

Ennakkoraivaus Usein ratkaiseva toimenpide koko kiertoajan jatkon kannalta Heikko toteutus tuhoaa riistametsän laadun vuosikymmeniksi Riistan kannalta hyvin toteutettu taimikonhoito antaa liikkumavaraa ennakkoraivaukseen ja harvennushakkuisiin Totaaliraivaus vs. näkemäraivaus

Uudistaminen Tavoitteena tärkeiden rakennepiirteiden siirtäminen kiertoajasta toiseen ja monipuolisen rakenteen mahdollisuuksien turvaaminen Vaihtoehdot: Riistatiheiköt ja säästöpuuryhmät Olemassa olevan taimiaineksen hyödyntäminen (kustannussäästöt!) Raivauksen välttäminen (varhaisperkausvaiheeseen) Kullekin kasvupaikalle soveltuvia mahdollisimman keveitä maanmuokkaustapoja  Kääntömätästys Kiertoajan pidentäminen yläharvennuksella, mikäli jäävä puusto on riittävän hyvälaatuista Kuva: Mirja Rantala

Uudistusalan käsittely Luontaisesti syntyneen taimiaineksen hyödyntäminen Maanmuokkaus vain taimettomille alueille Kääntömätästys minimoi maanpinnan rikkoutumisen ja säästää varvustoa Muokkauksen ja hakkuutähteiden korjuun välttäminen kanalintujen haudonta-aikana (touko-kesäkuu) Kuva: Mirja Rantala

Tasaikäis- ja eri-ikäisrakenteinen kasvatus Riistan voi ottaa huomioon tasaikäis- ja eri-ikäisrakenteisessa metsänkasvatuksessa Kumpikaan tapa ei itsessään takaa metsäkanalintujen elinympäristövaatimusten täyttymistä Kuva: Mirja Rantala

Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus Pienaukko- ja poimintahakkuut säilyttävät metsän peitteisenä ja luovat vaihtelua Aluskasvillisuutta ja varvustoa on mahdollista säästää On tärkeää huolehtia lehtipuiden uudistumisesta Sopivia kohteita korpi kostea painanne vaihettumisvyöhyke puronvarsi  Alle 0,3 eivät vaadi uudistamistoimenpiteitä jne. Kuva: Mirja Rantala

Pienaukkohakkuut Pieniä (0,05 – 0,3 ha) luontaisesti uudistuvia uudistusaloja Kasvatuskelpoisen taimiaineksen hyödyntäminen  sinne missä tai taimettumiselle parhaat edellytykset Pienaukkohakkuiden toteuttaminen siten, että metsä säilyy peitteisenä …eli pienaukkojen välialueet tulee säilyttää riittävän metsäsinä Kuva: Mirja Rantala

Poimintahakkuut Poimintahakkuilla alikasvokselle kasvutilaa ja valoa  sopii alueille joissa olemassa olevaa alikasvosta Kuva: Mirja Rantala

Poikue-elinympäristöt Metsäkanalintujen poikueympäristöt ovat riistametsänhoidon erityiskohteita Vaihettumisvyöhykkeet Korvet video? Kuva: Mirja Rantala

Vaihettumisvyöhykkeet Vaihettumisvyöhykkeet ovat kahden ekosysteemin välisiä vyöhykkeitä Riista viihtyy erityisesti metsän ja suon välisillä vaihettumisvyöhykkeillä puusto monilajista ja kerroksellista varvusto elinvoimaista maaperässä kosteutta hyönteisille Tärkeää peitteisyyden ja luontaisen vesitalouden säilyttäminen! Kuva: Marko Svensberg Kuva: Marko Svensberg

Vaihettumisvyöhykkeiden hoito Hoitotoimet suunnitellaan sulan maan aikana Hakkuiden toteutus routakaudella tai käyttämällä maanpintaa rikkomatonta kalustoa Vältetään ennakkoraivausta Rakenteellista vaihtelua lisätään jättämällä tiheikköjä ja poistamalla puuryhmiä Hakkuutavaksi sopii yläharvennus tai poimintahakkuu Korkeintaan pistouria Kuva: Marko Svensberg

Vaihettumisvyöhykkeiden hoito-ohjeet sopivat pienialaisiin kohteisiin, kuten luhdat kausikosteikot rantametsät peltojen reunametsiä Kuva : Mirja Rantala

Kustannustehokkuus Riistatiheikköjen ja varvuston huomioon ottaminen: rakenteellista monimuotoisuutta – edullisesti Sekametsäisyys: rakenteellista monimuotoisuutta – edullista ja järkevää (ilmastonmuutos, tuhot, havusekoitus lehtipuusekoituksen rinnalle) Vaihettumisvyöhykkeiden hoito: lisää metsäpeitteisyyttä, rakenteellista monimuotoisuutta ja mustikkaa –tärkeimmät poikueympäristöt Yläharvennus: lisää metsäpeitteisyyttä Kuva: Janne Miettinen