Verkko-ohjaus asiantuntijoiden näkökulmasta Arja Heikelä-Välimäki opinnäytetyön tekijä VTM (viestintä) kouluttaja

OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää asiantuntijoiden kokemuksia verkko-ohjaamisesta verrattuna kasvokkaiseen ohjaukseen Viestinnän näkökulma Tarkoituksena myös selvittää asiantuntijoiden näkemyksiä verkko-ohjaamisessa tarvittavista taidoista ja verkko-ohjauksen kehittämismahdollisuuksista

OPINNÄYTETYÖN TOTEUTTAMISESTA Haastattelukutsu lähetettiin kaikille niille, jotka olivat osallistuneet sopeutumisvalmennuksen asiantuntijaohjaajina sekä kasvokkaisiin että verkkotapaamisiin Haastattelut toteutettiin sähköpostihaastatteluina Teoreettinen viitekehys rakentui verkko-ohjauksen, verkko-oppimisen ja erityisesti verkkoviestinnän alueilta

TULOKSIA Ohjausmuotojen välillä on eroja erityisesti: - verbaalisen ja non-verbaalisen viestinnän määrässä - keskustelun dynamiikassa - havainnollistamisessa Eroista huolimatta ohjaaminen toimii molemmissa samojen periaatteiden mukaan eikä ohjaajan ja osallistujan rooleissa näy eroja Tuloksista käy ilmi konkreettisia asioita, joita verkko-ohjaajan on otettava huomioon Tulokset eivät osoita kummankaan muodon paremmuutta

SANALLINEN VS SANATON VIESTINTÄ Kameran välittämänä ilmeitä ja eleitä on vaikeaa huomata ja tulkita – viestintä painottuu sanalliseen viestintään Sanattoman viestinnän vähäisyys vaatii ohjaajaa panostamaan sanalliseen ilmaisuunsa - kiinnittämään huomiota artikulointiin, äänenpainoihin sekä puheen tauottamiseen Kasvokontakti yksittäiseen osallistujaan ei ole mahdollista - ohjaajan on muilla keinoilla osoitettava huomioivansa osallistujat Kaikkien osallistujien huomiointi vaatii myös erityistä keskittymistä

KESKUSTELUN DYNAMIIKKA Osallistujien on vaikeaa huomata toisten osallistujien nyökkäyksiä, pään puristuksia tai hyväksyviä/ paheksuvia katseita – keskustelun dynamiikka ei toimi samoin kuin kasvokkain Puheenvuorojen jakamisesta ja keskustelun etenemisestä tulee ohjaajan tehtäviä Myös osallistujat joutuvat panostamaan sanalliseen viestintään – ohjaajan tehtävä on neuvoa tässä

OHJAUKSEN YMPÄRISTÖ, HAVAINNOLLISTAMINEN Kameran rajaama tila rajoittaa ohjaajan toimintaa Tausta, äänentoisto, liikkuminen – poikkeaa kasvokkaisesta Havainnollistaminen on haastavampaa kuin kasvokkaisessa ohjauksessa – esim. liikkeiden näyttäminen Osallistujia ei voi ”sijoittaa” ohjaajan haluamiin paikkoihin – vaikutus ryhmädynamiikkaan Osallistujat yleensä kotonaan – miten eliminoida häiriöt ja taustaäänet

OHJAAJAN TAIDOT Verkko-ohjaajalta vaaditaan tietoa verkko-ohjaamisen erityispiirteistä sekä taitoa sopeuttaa ohjaustyötään verkon ominaispiirteiden mukaisesti Ohjaajan tulee suunnitella ohjaustilanteet nämä erityispiirteet huomioiden (sanallinen, sanaton, keskustelun ohjaaminen, havainnollistaminen) Osallistujien valmentaminen ennen verkkoyhteyttä – sanallinen viestintä, puheenvuorojen pyytäminen, häiriötön ympäristö (luottamuksellisuus kärsii, jos taustalta kuuluu muiden ääniä) Tietotekniset taidot eivät erityisesti nousseet esiin vastauksissa

KEHITTÄMISEHDOTUKSIA kasvokkaisten tapaamisten ja verkkokeskustelun yhdistäminen toteutustavat tulisi voida yhdistää toimivaksi kokonaisuudeksi yhteydenpidon aktivointi verkkotapaamisten välillä osallistujien ennakkokysymyksiin panostaminen useampien henkilöiden perehdyttäminen verkko-ohjaukseen ohjaukseen käytettävän tilan muunneltavuus ja rauhallisuus

TULEVAISUUDESTA Vastaajien mielestä verkko-ohjaus on: hyvä lisä perinteisten tapaamisten rinnalle taloudellinen/kustannustehokas ohjauksen muoto joustava, lisää osallistujien tasa-arvoa Vastaajat miettivät: säilyykö vertaistuki keskeisenä osana sopeutumisvalmennusta myös verkkototeutuksissa miten ryhmän yhteydenpito jatkuu kurssin jälkeen

KIITOS MIELENKIINNOSTANNE!