Sadun piirteiden erottaminen tekstitaidonkokeessa Katri Sarmavuori Turku nd Baltic Sea/15th Nordic Reading Conference

Kirjoittaminen Ajatusten ilmaisemista kirjallisesti

Kirjoittaminen Tekstit, taidot, prosessit, kirjoittajat, lukijat, välineet Kehityksellinen ilmiö Persoonallinen ilmiö Konstruktiivinen ja sosiokonstruktiivinen ilmiö Välineiden hallinta Tekstitaidot (Sarmavuori 2010, Opi ja ohjaa kirjoittamista, s. 189)

Aineisto Tekstitaitokokeen kevät 2008 Mist ä piirteist ä tunnistaa, ett ä Punahilkka on tekstilajiltaan satu? 41 vastausta 0 pistettä1 1 pistettä1 2 pistettä6 3 pistettä9 4 pistettä10 5 pistettä14 6 pistettä0

Mikä on satu? mielikuvitukseen, kansan uskomuksiin ja myytteihin perustuva, aika- ja paikkasuhteista, samoin kuin arkitodellisuuden rajoista piittaamaton opettava tai huvittava kertomus (Kuivasmäki & Heiskanen-Mäkelä 1990, 83). * kertomataidetta, jossa on useita episodeja ja jossa on normaalitajunnan ylittäviä kokemuksia. Siinä on ainakin yksi todellisuudessa mahdoton asia, esim. ihmisen ja eläimen keskustelu. Siinä voi olla taikasanojen käyttöä. Ovi avautuu taikasanan avulla. (Ylönen 2000a, 9.)

Sadun rakenne Sadun alkupuolella esitetään yleensä ongelma. Se voi olla mahdottomalta tuntuva tehtävä tai odottamaton tapahtuma. Joskus sadun sankari lähtee etsimään seikkailuja ja joutuu vaarallisiin tilanteisiin. Häellä on auttajia (yliluonnollisia olentoja tai tavallisia ihmisiä). Kerronnan edetessä päähenkilö oppii omista ja toisten kokemuksista. Sadussa on kriisi, jonka jälkeen ongelmat ratkeavat. Pahuudesta voidaan rangaista. Kriisin jälkeen sankarin tai sankarittaren elämässä tapahtuu muutos. Hyvyydestä palkitaan usein vasta lopussa. (Ylönen 2000a, )

Punahilkka Varoitussatu tuntemattoman vastaantulijan, petkuttajan houkutuksia vastaan Perrault 1697 aikuisten satiiri Grimmin versio lapsille Kasvutarina, vapauduttuaan suden vatsasta Punahilkka palaa elämään nuorena naisena (Bettelheim)

Todellisuudessa mahdottomat asiat “Tarinan susi mm. puhuu, koputtaa, pukee vaatteet ylleen ja syö kaksi ihmistä kokonaisina, mikä antaa lukijalle selvän tiedon tarinan fiktiivisyydestä - -” Perustelu: ”Sadun tarkoitushan on konkreettisen käsittelyn sijaan kertoa ja opettaa asioita vertauskuvallisesti helposti samaistuttavien, mielenkiintoisten ja taianomaisten satuhahmojen kautta.” (T1) “Lopussa metsästäjä leikkaa suden mahan auki saksilla pelastaakseen Punahilkan ja isoäidin. Tietenkään tämä ei oikeasti olisi mahdollista, mutta sadulta odotetaan tietyn tasoista epärealismia. Eilinen koulupäivä ei ole satu, ellei siitä kerrota jotain mitä missään tapauksessa ei voi uskoa. Punahilkassa tapahtuu monta täysin luonnotonta asiaa, mutta silti niillä on kaikilla tarkoituksensa.” (P4, 4) * “Saduissa on paljon samankaltaisia piirteitä. Yksi piirre on se, että sadut eivät yleensä ole realistisia. Punahilkkakaan ei ole realistinen, sillä sadun susi osaa puhua, se osaa pukeutua ja se syö ihmisiä hotkaisemalla heidät kerralla.” (T16, 3)

Vastakkainasettelu “Tekstin satuolemuksesta kertoo myös perinteinen hyvä ja paha asettelu, viattomuus ja viekkaus. Luonnollisesti hyvyyttä kuvastaa Punahilkka ja viekkautta taas susi. Sadussa tätä ei kyseenalaisteta koskaan, susi on aina viekas ja ilkeä ja tekee viattomalle Punahilkalle pahaa ilman minkäänlaista provosointia.” (P4, 4) Sadussa on usein myös hyvä ja paha, jotka taistelevat. Punahilkassa hyviä ovat äiti, isoäiti, Punahilkka sekä metsästäjä ja pahana toimii - - aina niin pahaksi kuvailtu susi. Susi on sadussa tavallaan kuin ihminen, mutta susi tuo lapsille mieleen ilkeän otuksen, joten paha susi toimii sadussa tehokkaammin.” (P 11, 3) *“Satujen maailmankuva on usein mustavalkoinen. Henkilöt on jaoteltu jyrkästi joko hyviksi tai pahoiksi. Hyviä ovat Punahilkka, isoäiti ja sankari metsästäjä. Susi on juonitteleva, pahuuden ilmentymä.” (T 18, 3)

Ongelma * “Tarina etenee myös sadulle ominaisella tavalla: alussa ilmenee ongelma, joka täytyy hoitaa. Isoäiti on sairaana ja Punahilkan täytyy mennä hänen luokseen, mutta kohtaa suden. Juoni monimutkaistuu suden keksiessä ansan Punahilkalle ja isoäidille ja lukijan mielenkiintoa pidetään yllä jännityksellä sekä toistolla.” (T 40, 5) * “Sadussa varsinaisen ongelman sijasta oleellisempaa on kuitenkin ongelman ratkeaminen ja siitä seuraava opetus.” (T1, 5)

Sankari ”Saduissa on usein myös sankari, eikä Punahilkka ole mikään poikkeus. Metsästäjä pelastaa pulassa olevan tytön ja hänen isoäitinsä. Asetelma on sama kuin tunnetuissa ritaritarinoissa. Salskea ritari pelastaa pulassa olevan neidon, mutta tällä kertaa teema on vain erilainen.” (T8, 4) “Useissa saduissa on myös sankari, joka pelastaa hyvät pahojen kynsistä. Punahilkan sankarin roolia näyttelee rohkea metsästäjä.” (T 32, 5)

Kerronta ”Myös tekstin kerronnasta voidaan päätellä, että kyseessä on satu. Tekstin kertoja puhuu koko ajan imperfektissä ja tällaiset 1800-luvulla tehdyt sadut ovat usein imperfektimuodossa” (P 5, ope 3, sensori 2) ”Teksti etenee suoraviivaisesti, eikä monimutkaisia juonen käänteitä ole.” (P 9, 3) “Punahilkka sadussa satumaista on myös kerronta ja sadun kulku. Alussa kaikki on mitä mainioimmin ja kaikki on niin kaunista, sitten sadun kulku muuttuu epäilyttävän kautta kurjaksi ja pelottavaksi, suden syödessä isoäidin sekä punahilkan. Lopussa kaikki kääntyy kuitenkin hyväksi ja kaikki elävät elämänsä onnellisina ja vaaroista oppineina loppuun asti.” (P 11, 3)

Kerronta “Saduissa kertojana toimii usein kaikkitietävä kertoja, joka tietää esimerkiksi mitä kukakin ajattelee tai mitä tulee tapahtumaan. Näin on myös Punahilkassa.” (T 13, 4) “Punahilkan kertoja on kaikkitietävä, mutta ei täysin puolueeton, kun Punahilkka menee metsään ja tapaa suden, tarinassa kerrotaan ’Punahilkka ei tiennyt millainen paha eläin susi oli’. Susi siis kuvaillaan pahaksi ja Punahilkkaa kertoja kutsuu Punahilkka-raukaksi’ sadun tyylipiirteiden mukaisesti.” (T 21, 3) “Kertoja sadussa on kaikkitietävä ja ulkopuolinen. Kertoja kuvailee elävästi ja liioittelee, mutta ei kuvaile kuitenkaan liian tarkasti. Tällöin mielenkiinto säilyy. Lapsille ei myöskään tarvitse kuvailla niin tarkasti, sillä mielikuvitus täyttää puuttuvat kohdat, toisin kuin aikuisilla.” (P 22, 2)

Kerronta, kertoja ” Sadun kertoja on kaikkitiet ä v ä min ä -kertoja, jonka puheista saa selv ä sti k ä sityksen, ett ä h ä n kertoo tarinaa lapsille. ” (P 25, 2) “ Kertoja on saduille tyypillinen ulkopuolinen ja kaikkitiet ä v ä. Tekstiin ei my ö sk ää n ole juurikaan j ä tetty aukkoja, jotta my ö s lapset pysyisiv ä t juonessa mukana. ” (T 35, 5)

Opetus ”Saduissa on aina opetus. Punahilkan tapauksessa mitään pahaa ei olisi sattunut ellei hän olisi poikennut tieltä, mikä johti siihen että susi ennätti ennen Punahilkkaa isoäidin talolle. Tosin tapettuaan kaksi sutta hän palaa iloisena kotiin, läksyn opittuaan tietenkin.” (P 4, 4) “Punahilkka-kertomuksessa varoitetaan muun muassa tuntemattomille puhumisesta ja kieltojen rikkomisesta sekä niiden tuomista seurauksista.” (T7, ope 3, sensori 4) “Punahilkka saa opetuksen, että äitiä pitää totella, eikä vieraiden matkaan saa lähteä.” (T 10, 3)

Opetus ”Tämän sadun opetus oli osoittaa, kuinka tärkeää on totella vanhempiaan ja kyseenalaistaa erilaiset houkutukset. Susi edusti maailman pahuutta ja houkutuksia, jotka voivat koitua kohtalokkaiksi. Sadun opetuksena voisi myös olla se, kuinka tärkeää on pitää lupauksensa. Sadussa Punahilkka lupaa äidilleen olla poikkeamatta tieltä, mutta kuitenkin pettää lupauksensa ja näin ollen joutuu hankaluuksiin.” (T 13, 4) “Uskomaton fiktiivinen tarina opettaa paljon enemmän kuin pitkästyttävä saarna, ja samalla se kasvattaa lapsen moraalia tulevaan elämään.” (T 41, 5)

Muita piirteitä Aika ja paikka Teema Moraali Sanavalinnat Luku Dialogi Retoriset keinot

Muita piirteitä Personifikaatiot Matka ja metsään meno Nimet Henkilöt Loppu Yleisarvio

Päätelmät Tarvitaan äidinkielen opetustiedettä, opetuksen tutkimusta Tarvitaan selvitystä: mikä tekstilaji on tekstitaitokoe (vain koevastaus) Mitä tekstilajeja sisältyy esseekokeeseen?

Päätelmät (jatkoa) Mitkä käsitteet kuuluvat yleissivistykseen? Kertojasta riittää persoona, hän-, minä- kertoja, kaikkitietävä useimmissa oppikirjoissa * Tekstitaitokoe on objektiivisemmin arvioitavissa (asteikko 0—6)