Tiedon ja todellisuuden filosofia FI3

Kysymyksiä 1. Mitä ongelmallista liittyy seuraaviin väitteisiin. Miten ne suhtautuvat Platonin klassiseen tiedon määritelmään. Tiedän ensi viikon lottorivin. Tiedän, että Suomi on Euroopan pääkaupunki. Tietosanakirja tietää paljon asioita. 2. Miksi tietoa ja paljon tietäviä henkilöitä arvostetaan nykyään paljon? Miten tiedon arvostus ilmenee yhteiskunnassa? 3. Millaisissa tilanteissa tietoteoreettista pohdiskelua tarvitaan?

Kysymyksiä 1. Keksi asioita mitä ihminen ei voi koskaan tietää ja perustele miksi näin on. 2. Miten nykyisyyttä koskeva tieto eroaa menneisyyttä tai tulevaisuutta koskevasta tiedosta? 3. Voiko meillä olla tietoa sellaisista asioista joita emme voi havaita? 4. Pohdi millaista tietoa voidaan saada seuraavista asioista: oikeudenmukaisuus, rakkaus, totuus, hyvyys, kauneus?

Tiedon lähteitä: havaitseminen (s. 25-) Suurin osa tiedoistamme perustuu empirismiin eli aistihavaintoihin ja kokemuksiin Voidaan erottaa: 1. Aistihavainto Esimerkiksi kävellessä teemme suuren määrän havaintoja, mutta emme ole kuitenkaan niistä tietoisia. 2. Havaitseminen joksikin Esimerkiksi nopea vilkaisu kaupunkivilinään saa meidät luokittelemaan ja jäsentämään ihmisiä, autoja, puita jne. 3. Havaitseminen jonakin tunnistetaan aktiivisesti joku esimerkiksi ystäväksi, jolloin muodostamme hänestä samalla uskomuksia.

Neisserin kehä (Ulrich Neisser) Havaitseminen on yksilön sisäisten mallien (aikaisempien tietojen kokonaisuus) ja ympäristön välistä vuorovaikutusta. Sisäiset mallit luovat ne odotukset, jotka ohjaavat tiedon hankintaa. Aikaisemmin hankittu tietopohja siis vaikuttaa siihen millaista tietoa ihminen etsii. Etsivässä havainnossa yksilö etsii vastausta esille tulleeseen kysymykseen. Tämä vaikuttaa siihen, että ihmisen on helpompi havaita käsityksiään tukevaa informaatiota kuin sitä vastustavaa. Seuraavaksi havaintojen sisältöä verrataan aikaisempaan tietopohjaan. Usein tämä aiheuttaa tietopohjan muokkaantumista.

Havainnon yhteys todellisuuteen 1. Epäsuora realismi (Locke, Hume): havaintomme kohteesta ei aina vastaa todellisuutta vaan voi erehtyä (meillä on vain subjektiivisia havaintoja ja niiden pohjalta tehtyjä yleistyksiä maailmasta) 2. Idealismi (Berkeley): havaintojen ulkopuolista todellisuutta ei ole olemassa 3. Transendentaalinen idealismi (Kant): havaintojen ulkopuolinen todellisuus on olemassa, mutta emme voi sanoa muusta kuin omista havainnoistamme

Klassinen filosofinen arvoitus: ”Kuuluuko kaatuvasta puusta ääntä, jos kukaan ei ole kuulemassa?” 1. Idealistit Idealistien mukaan puusta ei tällöin kuulu ääntä. Itse asiassa ankaran idealismin (solipsismin) mukaan puuta ei ole silloin edes olemassa. 2. Realistit Realistien mukaan puu on olemassa ja puusta lähtevä äänikin on olemassa, vaikka kukaan ihminen ei sitä olisikaan kuulemassa. 3. Transsendentaaliset idealistit Kantilaisen transsendentaalisen idealismin mukaan puu on olemassa ja siitä lähtevä äänikin on olemassa, mutta emme voi siitä sanoa mitään, koska emme saa siitä aistimuksia.

Kysymyksiä 1. Millaisiin havaintoihin voi luottaa ja millaisiin ei voi luottaa? 2. Pohdi, onko olemassa sellaista tietoa joka ei olisi tullut ihmiselle havainnon kautta. 3. Miksi nykyinen käsitys tukee toisaalta rationalismia ja toisaalta empirismiä? 4. Millaisia tehtäviä aistihavainnoilla on tietämisessä?

Toisen käden lähteet Omaksumme suuren osan tiedoistamme toisilta lukemalla, kuulemalla ja median välityksellä Se on melko luotettavaa, mutta ei oman havainnon veroista Edellyttää aktiivista ja pitkäaikaista paneutumista

Toisen käden lähteet Thomas Reidin mukaan meidän ei ole lähtökohtaisesti syytä epäillä toisten meille esittämiä väitteitä, mikäli väitteet ovat luotettavalta taholta ja järkevästi muodostettuja

Lue Marko Ahosen uutinen median luotettavuudesta, mikä on tekstin pääviesti?

Muisti Muistilla voimme palauttaa mieleen menneitä mielentiloja, kokemuksia, tunteita ja taitoja  ilman muistia meillä ei olisi tietoisuutta itsestämme tai emme selviäisi arkipäivän tilanteissa Nykyelämämme rakentuu aiempien kokemusten varaan

Muisti Muistin lajit: 1. Lyhytkestoinen työmuisti: Pieni määrä tietoyksiköitä muistetaan tietoisen työskentelyn ajan 2. Pitkäkestoinen muisti: Kooltaan ja kestoltaan lähes loputon. Merkityskokonaisuuksia käsittelevä ja elämäkerrallinen tilannemuisti. 3. Merkityskokonaisuuksia tallentava muisti: sisältää tietokokonaisuuksia 4. Elämäkerrallinen muisti: elämään liittyvät kokemukset 5. Taitoja koskeva muisti: Sisältää taitoja koskevaa tietoa. Esimerkiksi polkupyörällä ajo, kengännauhojen sitominen, koripallon heittäminen…

Palauta mieleen, mikä on varhaisin lapsuusmuistosi.

Pohdi millaista olisi elää ilman… 1) …lyhytkestoista muistia. 2) …pitkäkestoista muistia.

Muisti Ovatko muisti ja muistot luotettavia? Tapahtuman ja muiston välillä syysuhde Toisaalta muistikuva voi muuttua ja muistot voivat olla myöhempien aikojen värittämiä

Ontologia Pohtii olemassaoloa: mm. mitä on olemassa? Onko kaikki lainalaista vai sattumanvaraista? Onko maailma henkinen vai materiaalinen? Ontologian varhainen nimitys metafysiikka: Aristoteleen kirjoitukset 300-l. eKr. meta fysika (fysiikan jälkeen)

Ontologia 1. Yleinen ontologia Todellisuuden rakenne ja periaatteet 2. Erityinen ontologia - filosofinen teologia: Jumalan olemassaolo - Filosofinen kosmologia: maailmankaikkeuden synty ja luonne - filosofinen psykologia: mieli-ruumis -ongelma

Ontologia Olio = kaikki mikä on tai voi olla olemassa  konkreettiset: puu, kivi, koira  abstraktit: Mikki Hiiri (fiktiivinen), luku 3 (teoreettinen), nationalismi (teoreettinen)  elolliset & elottomat Substanssi = itsenäisesti olemassaoleva

Mitä eroja on sinun, Joulupukin ja Aku Ankan olemisessa?

Ontologia Ominaisuudet: olion piirteet 1. olennaiset ominaisuudet: se mikä tekee esim. hevosesta hevosen 2. satunnaiset ominaisuudet: pieni musta hevonen 3. tilapäinen ominaisuus: loukkaantunut hevonen

Ryhmätyö: ominaisuuksien itsenäinen olemassaolo 1. Universaaliongelma: realismi vs. nominalismi 2. Platonin ideaoppi (realismi) 3. Aristoteleen aine ja muoto –oppi (nominalismi)

Universaaliongelma Onko ominaisuuksia olemassa itsenäisesti? Realistit: on, eri olioissa oleva ominaisuus kuten punaisuus on kaikissa sama. Nominalistit: ei, punaisuus on vain keksitty nimi eri olioiden samankaltaiselle piirteelle.

Platonin ideaoppi (realismi) Todellisuus kaksitasoinen: 1. Ideoiden maailma: pysyvä, muuttumaton, järjellä tajuttava 2. Aistien maailma: muuttuva, osallinen ideasta, aisteilla havaittava

Aristoteleen ontologia Ideamaailmaa ei ole, on vain aistimaailma Ominaisuuksia on olemassa (realismi), mutta vain yksittäisissä olioissa ilmenevänä  oliot ovat aineen (jotakin materiaa) ja muodon (erilaisia ominaisuuksia) yhdistelmiä

Wilhelm Okkamilainen (nominalismi) Ei pidä olettaa asioita, joista ei ole näyttöä (yksinkertaisin selitys on paras)  ominaisuuksien olemassaolosta itsenäisesti ei ole näyttöä, niitä ei ole olemassa Ominaisuudet vain keksittyjä nimiä eri piirteille

Uuden ajan filosofia Uudelta ajalta lähtien Aristoteleen ontologia on saanut eniten kannatusta (mm. Hume, Locke, Berkeley)  saamme tietoa todellisuudesta ensisijaisesti havainnoimalla aistimaailmaa ja tekemällä yleistyksiä niistä Locken mukaan ominaisuudet voidaan jakaa.. 1. Primaarisiin: ne ovat olioissa havainnoista riippumatta, esim. pituus ja paino 2. Sekundaarisiin: ovat olioissa vain havainnoissa muodostuvina, esim. väri

George Berkeley: fenomenalismi Berkeleyn mukaan kaikki ominaisuudet muodostuvat vasta havainnossa, myöskään mitään havainnoista riippumattomia olioita ei ole olemassa Siis: jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan ole kuulemassa, kuuluuko ääni? Berkeleyn mukaan ei.

Substanssi = maailman perusoleva Monismi: maailmassa vain yksi perusoleva  materialismi: kaikki maailmassa on vain fyysistä ainetta  idealismi: todellisuus on tajunnallinen, henkinen

Substanssi Dualismi: maailmassa kaksi perusolevaa: aine ja henki (Rene Descartes)  ihmiselläkin mieli ja ruumis Ongelma: ovatko mieli ja ruumis sittenkin yhtä ja samaa, jos ruumiintoiminnot lakkaavat toimimasta, niin myös mielen.

Substanssi Pluralismi: Maailmassa useita perusolevia Gottfied Leipniz: maailma koostuu äärettömästä määrästä pieniä substansseja, monadeja (vrt. atomit) Karl Popper: maailmassa kolme perusolevaa 1. fyysinen todellisuus (materia) 2. henkinen todellisuus (mieli) 3. ihmisen luoma kulttuuri (taide, tiede, tavat..)  2. ja 3. ei ole olemassa ilman 1:stä

Materialismi Biologinen/fysiologinen elämä on kyetty selittämään uskottavasti molekyyleillä, proteiineillä, entsyymeillä, aineenvaihdunnalla ym.  miksi ei myös mielen toiminta? Eliminoiva materialismi kieltää psyykkiset ilmiöt ( ne ovat kuin ”noidan” tai ”paholaisen” käsitteet, keksittyä satua)  niillä ei ole vastaavuutta materiaalisessa maailmassa, oikeasti kyse on neuro- ja aivoilmiöistä Oikeasti tunne ”rakkaudesta” on ”aivotila x” Vähitellen kun aivoja opitaan tuntemaan, muuttuu arkipsykologinen puhe neurotieteelliseksi puheeksi

Materialismi Reduktiivinen materialismi uskoo, että psyykkiset ilmiöt voidaan aina selittää aivoilmiöillä, kuten rautakangen ominaisuudet (kovuus, jäykkyys..) rauta- atomin ominaisuuksilla  kyse on saman asian ylä- ja alatasosta: Ylätaso: alkeishiukkasten toiminta Alataso: rakastuminen  psyykkiset ilmiöt kertovat miltä kokijasta tuntuu, eikä se näy aivokuvassa, kyse on kielellisestä erosta. Psykologia kertoo kokemuksista, aivotiede selittää saman asian

Materialismi Emergentti materialismi: emergentti tarkoittaa ”esiin kohoavaa”  aivan kuten valokuva koostuu lukemattomista pikseleistä, kohoaa siitä suurennettaessa esiin kuva Samoin hermosoluryppäästä kohoaa esiin jokin psyykkinen ilmiö, eikä sitä voi yksin selittää fysiikan tai kemian avulla, tarvitaan humanistisia tieteitä Esim. ihmismielen tuotoksia (kirjat, elokuvat) ei voi selittää yksin aivokemiallisesti

Materialismi Myös K. Popperin kolmen maailman teoria edusti emergenttiä materialismia:  1. maailma: Pipo otetaan pois koulun sisällä (fyysinen tapahtuma) 2. maailma: ”Tarttee varmaan ottaa pipo pois sisällä” (henkinen tapahtuma, ajatus) 3. maailma: Koulukulttuuri/tapa, jossa pipoa ei pidetä sisällä päässä (kulttuurinen ilmiö) Kaikki lähtee kuitenkin fyysisistä tapahtumista, kun lakki konkreettisesti otetaan päästä (2. ja 3. ei ole ilman 1.)

Kysymys Onko ihmisen mieli pelkkää materiaa vai onko psyykkiset ilmiöt todellisia?

Idealismi Objektiivinen idealismi: maailmassa on objektiivinen henki, joka ohjaa fyysisen maailman kulkua  se voi olla Jumala, kuten teistisissä uskonnoissa tai ideamaailma, kuten Platonilla, jossa yksittäiset objektit aistimaailmassa heijastelevat jotakin ideaa Hegel: ”Maailmanhenki” ohjaa fyysisen maailman kulkua  absoluuttinen maailmanhenki on eri aikakausien keskeiset aatteet ja opit, joiden näköiseksi fyysinen maailma ohjautuu

Idealismi Subjektiivinen idealismi: Solipsismin mukaan maailma on omien kokemusten summa, voimme olla varmoja vain oman kokemusmaailman olemassaolosta Fenomenalismi (Berkeley) uskoo, että maailma on ”havaituksi tulemista”, fyysinen maailma on vain olemassa kun se havaitaan

Kategoriat Kategoriat ovat ontologian perimmäisiä luokkia, miten todellisuutta voidaan hahmottaa  Aristoteleen ja Kantin kategoriat

Aristoteleen kategoriat osubstanssi (aine)  mitä kyseinen olio (esim. auto) on? okvantiteetti (määrä)  esim. pituus, paino okvaliteetti (laatu)  väri, nopeus orelaatio (suhde)  esim. auto on Pekan omistama opaikka  auton sijainti oaika  auton ikä oasento  auto vaakasuorassa otila  auto epäkunnossa otoiminta  auto käynnissä otoiminnan kohteena oleminen  auto korjattavana  luokitelkaa itsenne Aristoteleen kategorioiden pohjalta.

Immanuel Kantin kategoriat o1. pääluokka: Määrä eli kvantiteetti (alakategoriat: ykseys, moneus, kaikkeus) o2. pääluokka: Laatu eli kvaliteetti (alakategoriat: myöntävä, kieltävä, rajoittava) o3. pääluokka: Suhde eli relaatio (alakategoriat: ominaisuus ja sen omistaja, syy & seuraus, yhteys ja vuorovaikutus) o4. pääluokka: Muoto eli modaliteetti (alakategoriat: mahdollisuus/mahdottomuus, olemassaolo/ei-olemassaolo, välttämättömyys/satunnaisuus)

Totuusteoriat 1) Korrespondenssiteoria - vastaavuusteoria - totuus on vastaavuutta väitteen (näkemyksen) ja todellisuudessa vallitsevan asiantilan kanssa - esim. väite "avain on laatikossa" -> on totta jos avain oikeasti on laatikossa ja epätotta jos ei - hankaluus, ettei lauseet asetu arvioitavaksi yksiselitteisesti. Väite on ensin tulkittava.  esim. "Minna on hyvä äiti" -lause vaatii tulkintaa (hyvä äiti?) jo ennen kuin vastaavuutta voidaan arvioida - ongelma vertaamisessa, edellyttää, että todellisuus jo tunnettu: vaatii että pystymme jotenkin vertaamaan uskomuksiamme tosiasioihin. Mutta miten vertaaminen on mahdollista, kun meillä on vain henkilökohtaisia uskomuksia todellisuudesta

Totuusteoriat 2) Koherenssiteoria - totuus on koherenssia eli "yhteensopivuutta", väite sopii yhteen muiden totuuksien kanssa - totuus nähdään erilaisten hahmotusten sopusuhtaisena muodosteena  "palat loksahtavat kohdalleen kuin palapelissä" - esim. rikostutkimuksessa alkuoletus on, että "Jack on murhaaja": Jackilla on motiivi, murha tapahtui Jackin aseella … mutta Jack oli todistettavasti ulkomailla -- ei sovi ehyesti tai loogisesti kokonaiskuvaan -> alkuoletus on epätosi - ongelma: voi olla useita sisäisesti ristiriidattomia (koherentteja) kilpailevia totuuksia todellisuudesta, maailmankuvamme ei ole ristiriidaton

Totuusteoriat 3) Pragmatistinen totuus - totta on se mikä toimii tai mistä on suotuisia/hyödyllisiä seurauksia - menestyksellisyys - esim. sähkö on totta, koska se saa laitteet toimimaan - vrt. Hollywoodissa hyvä ja onnistunut elokuva -> paljon katsojia ja tuottoa - ongelma: voi olla hyödyllisiä epätotuuksia -> esim. "Ei hallitsijalla ole vakavaa sairautta".  kansa pysyy tyytyväisenä Pragmaattinen totuusteoria ilmaisee yhden ulottuvuuden totuuden kriteeriksi, mutta ei voi toimia yleispätevänä totuuden kriteerinä

Totuusteoriat 4) Konsensusteoria - totta on se, mistä olemme yksimielisiä tai samanmielisiä (= konsensus) - yhteisöllisyys korostuu -J. Habermas: edellyttää, että kaikki (esim. tiedemiehet) saavat sanoa vapaasti mielipiteensä asiasta (ketään ei painosteta) - ongelma: kokonainen yhteisö voi erehtyä. Esim lla vallitsi laaja konsensus (ainakin tietyissä piireissä), että maa on pannukakku; joukkoharhat Peirce: tiede ei koskaan saavuta yksimielisyyttä, vaan se kehittyy koko ajan 5) Totuus varmuutena (evidenssiteoria) - totuus tarkoittaa mielen vakuuttuneisuutta - asioiden ilmeisyys (looginen päätelmä tai varma havainto) - esim. Descartes oli varma ajattelevan minän olemassaolosta  epämääräisyys, mikä mielen vakuuttuneisuus tai asioiden ilmeisyys? Onko se kaikilla sama?

Tiede = uuden tiedon hankintaa Kriteerejä: Objektiivisuus (puolueettomuus) Yleispätevyys (yleiset päätelmät todellisuudesta) Arvovapaus (täydellinen arvottomuus mahdotonta) vrt. luonnontieteet vs. ihmistieteet Itseään korjaavuus (tutkimuksia arvioidaan kriittisesti ja julkisesti)  Vrt. pseudotieteet

Kysymyksiä Keksi mahdollisimman monta esimerkkiä pseudotieteestä.

Tiede Tieteessä muodostetaan teorioita jostakin ilmiöstä (esim. ilmastonmuutos) Teoria = selitysten kokonaisuus ilmiöstä, voi olla kilpailevia teorioita aiheesta  ne selittävät eri ilmiöiden luonnetta ja toimivat pohjana uusille havainnoille

Tiede Perustutkimuksessa etsitään uutta tietoa tutkittavasta aiheesta ja muodostetaan teorioita Soveltava tutkimus kytkeytyy käytäntöön ja arkielämään (esim. uudet lääkkeet, laitteet) Tieteet jaetaan: Luonnontieteisiin: fysiikka, tähtitiede, kemia.. Ihmistieteisiin: yhteiskunta- ja humanistiset tieteet (esim. valtio-oppi, historia, psykologia..) Formaalisiin tieteisiin: matematiikka, logiikka

Tiede Tieteellinen selittäminen ilmiöille on kattava ja täsmällinen Tutkittava asia hajotetaan osiin ja katsotaan mistä kokonaisuus muodostuu = analyysi Analyysin pohjalta muodostetaan hypoteeseja (oletettuja selityksiä ilmiöille), ne joko kumoutuvat tai vahvistuvat uusissa tutkimuksissa Eri tieteenaloilla on käytössä erilaisia metodeja (menetelmiä) tutkimusten tekemiseen

Millaisia metodeja käytetään.. historian biologian lääketieteen tutkimuksessa?

Tiede Tieteellinen selittäminen havainnoimalla toimii induktiivisesti (yksittäisistä havainnoista muodostetaan yleistys)  fallibilistinen käsitys lähtee siitä, että tällaiseen selittämiseen liittyy aina poikkeaman ja erehdyksen mahdollisuus Toinen tieteellinen selitystapa on deduktiivis- nomologinen: selitys johdetaan loogisesti premisseistä