Ikääntyminen, psyykkiset ja sosiaaliset muutokset Persoonallisuuden kehitys vanhuudessa Elämänhallinta ja vanhuuteen sopeutuminen Jan-Erik Ruth Marja Saarenheimo ja Timo Suutama Annika Rossi

PERSOONALLISUUDEN KEHITYS VANHUUDESSA Persoonallisuus = yksilön tapa reagoida elämäntapahtumiin Sisäinen luonne / ulkoinen käyttäytyminen 3 pääsuuntausta (persoonallisuus on..): Sisäinen perusluonteenpiirre Minän ja kehitystehtävien muuttumista elämän aikana Interaktiivinen perspektiivi  elämänhallinta ja elämänkokemukset

Persoonallisuuspiirteet neuroottisuus, ulospäinsuuntautuvuus, avoimuus, miellyttävyys, tunnollisuus Suoritushalu ja tarve näkyä ja hallita vähenevät iän myötä. Samoja henkilöitä seuratessa persoonallisuudessa ei havaittavissa selvää muutosta 30v.: persoonallisuus saavuttanut pysyvän vaiheen, ellei hlö koe erittäin syviä kriisejä

Sukupuolierot Ikääntyvät naiset: ahdistus, syyllisyydentunne, käyttäytymisnormien seuraaminen, vähemmän kiinnistusta seksiin Miehillä suurempi sosiaalisten kontaktien tarve (naisilla itsenäisyyden)

Minä Tarve kokea itsensä rakastetuksi, kompetentiksi ja hyväksi Itsetuntoa kohentavat roolit Realistisempi kuva itsestä ja mahdollisuuksistaan Vaatimustason madaltaminen Huonokuntoisen ja hauraan ikäihmisen voi olla vaikeaa muodostaa uutta positiivista minäkuvaa vanhan joutuessa uhatuksi

Vanhuudessa Ulkoisista rooleista luovuttaessa aletaan elää entistä enemmän elämää lasten/lastenlasten kautta Muutosten hyväksyminen, hyvän mielen säilyttäminen ja tyytyväisyys elämään Yksinäisyyden ongelma yhteydessä subjektiiviseen terveyteen ja elämäntyytyväisyyteen Päämääristä luopuminen ja uusilla korvaaminen

Kehitysteorioita Eriksonin 3 persoonallisuuden prosessia Biologinen, psykologinen, sosiokulttuurinen Elämän hyväksyminen, yhteenkuuluvuuden tunne Tornstamin teoria gerotranssendenssista Yksilö ikääntyessään kehittää uuden metaperspektiivin vetäytyessään aktiivisesta elämästä Ajan ja tilan käsitys, tunne itsestä osana luonnon prosesseja, menneisyys/nykyisyys/tulevaisuus samanaikaisina, vähentynyt tarve kontakteihin, pienentynyt kiinnostus materiaalisiin asioihin, vähempi itsekeskeisyys, elämän pohtiminen Uusi kosminen minä ja metaperspektiivi

Kokemuksellisuuden mallit kaksi päälinjaa: Vanheneminen sosiaalisena konstruktiona Sosiaalishistoriallisten olosuhteiden vanhuuden ”luominen” Ikääntyvän ihmisen itsensä ”luominen” eri tilanteissa Yksilön subjektiiviset kokemukset Vanhenemisen kokemus ja vanheneminen arkipäivän toimintana

Kokemuksellisuuden mallit: tutkimuksia Reichard, Livson, Peterson, 5 erilaista miehistä tapaa suhtautua eläkeläisyyteen Kypsät, keinutuolimiehet, suojautuneet, vihaiset miehet, itsensä vihaajat Neugarten, Havighurst, Tobin, 4 persoonallisuutta ikäihmisten joukossa Integroituneet, suojautuneet, ei-integroituneet, passiivis- riippuvaiset Saarenheimo, 6 vanhuuden persoonallisuustyyppiä Mukautujat, uhrit, oman onnensa sepät, omien rajojensa vaalijat, joustavat, suojautuvat

Elämäntapa, vanheneminen & hyvinvointi Ruth ja Öberg Elämäntapa = yksilön tapa hyödyntää käytettävissä olevia resursseja elämänsä ohjaamiseksi Katkera elämä elämän sudenkuopat elämän estejuoksu vaiennettu, uhrautuva elämä elämä ammattiurana ihana elämä Vanhuutta ei voi ymmärtää ilman elämänkulkuperspektiiviä, se luodaan vuorovaikutuksessa ulkoisten elämäntapahtumien ja sisäisten voimavarojen kanssa

Vuorovaikutteisia persoonallisuusteorioita Thomae, kognitiivinen teoria sopeutumisesta vanhuuteen Elämäntilanteiden kognitiiviset representaatiot, elämänmuutokset ja niihin sopeutuminen ja niiden kokeminen Carstensen, sosio-emotionaalinen selektiivisyysteoria Ikäihminen valitsee vanhojen ystäviensä seuran uusien sijaan sen vuoksi, että hän tietoisesti säästää energiaa, eikä vetäytyäkseen uusista suhteista Baltes & Baltes, selektiivinen kompensaatioteoria Ikääntyneet vanhenemismuutoksensa havaittuaan kohdistavat toimintansa hyvin pienille, itselleen tärkeille alueille Lawton, kompetenssiteoria Jokaisella on omat persoonalliset lähtökohtansa, oma kompetenssinsa, joka sopii parhaiten tiettyyn ympäristöön

ELÄMÄNHALLINTA JA VANHUUTEEN SOPEUTUMINEN Coping Lazarus: jatkuvasti muuttuvat yritykset käsitellä ulkoisia ja/tai sisäisiä vaatimuksia, joiden arvioidaan vähentävän yksilön voimavaroja 3 yleisintä päädimensiota: tunnesuuntautunut ja ongelmasuuntautunut coping, sekä välttämiskäyttäytyminen Lazarus: Ways of Coping Questionnaire

Elämäntapahtumat ym. stressiä aiheuttavat tilanteet Biologiset, sosiaaliset ja fyysiset elämäntapahtumat Whitbourne: Coping-strategiat muodostuvat niistä kyvyistä, asenteista ja tiedoista, joita henkilö käyttää sopeutuakseen tilanteeseen ja vähentääkseen tilanteen aiheuttamaa stressiä normatiiviset/ei-normatiiviset Vain negatiiviset elämäntapahtumat koetaan sopeutumista vaativina menetyksinä, uhkina tai kriiseinä Päivittäisen elämän vaikeudet voivat olla yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin ja mielenterveyteen jopa voimakkaammin kuin suuret elämänmuutokset Iäkkäiden ihmisten elämäntapahtumien tarkastelussa kielteisiä tapahtumia ja niiden merkitystä fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavina tekijöinä on korostettu liikaa + muilta ihmisiltä saatu informaatio, sisäiset/persoonalliset stressin lähteet, stressin ja ongelmatilanteiden käsittely ( uusi stressi) Suutama: vanhuus ei yleensä merkitse monien vakavien ongelmien kasautumista pienelle ajanjaksolle

Ikääntyminen ja elämäntilanteiden käsittely Kasvuoletus: coping muuttuu iän myötä kypsemmäksi ja tehokkaammaksi. Vastanäkemyksenä nähdään että iäkkäillä ihmisillä ”primitiiviset” ja kielteiset reaktiot muutos- ja stressitilanteissa ovat voimakkaampia ja yleisempiä kuin nuoremmilla aikuisilla Elämäntapahtumien käsittelytavat ovat enemmistöllä hyvin pysyviä siirryttäessä keski-iästä vanhuuteen McCrae: ikääntyvät ihmiset käsittelevät elämäntapahtumia ja stressiä paljolti samalla tavalla kuin nuoremmatkin Suutama: keinot vaihtelee ongelmatilanteiden mukaan, ja sen mukaan arvioitiinko tilanne pysyväksi vai muutettavissa olevaksi

Elämäntarkastelu ja sopeutuminen vanhuudessa Robert N. Butler, elämäntarkastelun teoria tietoisuus kuoleman väistämättömyydestä ja sen ajallisesta lähestymisestä sysää ikääntyvässä ihmisessä liikkeelle eräänlaisen elämän uudelleenjäsentämisprosessin Muistelemisella yhteyksiä psyykkiseen hyvinvointiin, elämäntyytyväisyyteen ja tämänhetkiseen ongelmanratkaisuun Brandon & Wallace Iäkkäät ihmiset eivät yleensä spontaanisti puhkea kertomaan elämäntarinaansa silloinkaan, kun heille sellainen tilaisuus tarjoutuu  tietylle kuulijakunnalle tietyissä sosiaalisissa tilanteissa Saarenheimo Muistojen kertomista käytetään tilannekohtaisena strategiana, jolla voi olla hyvinkin vaihtelevia sosiaalisia ja yksilön sisäisiä funktioita ja seuraamuksia

Sosiaalinen tuki voimavarana ja selviytymiskeinona Suoran vaikutuksen malli: sosiaalisesta tuesta on hyötyä kaikissa tilanteissa liittyypä niihin stressiä tai ei Puskurimalli: Runsas sosiaalinen tuki auttaa ihmisiä erityisesti stressitilanteissa, mutta muutoin sen merkitys esim. terveyden kannalta on vähäinen Sosiaalinen tuki= emotionaalinen tuki tai ongelmaan suuntautunut / informatiivinen tuki Emotionaalinen tuki auttaa erit. naisia ja sosiaalinen toveruus miehiä Sosiaalinen tuki ja terveydentila ehkä merkittävimpiä mielenterveyttä ylläpitäviä tekijöitä

Sosiaalinen tuki kommunikaation ja kertomisen kontekstissa Giles & Coupland ”virittäytyminen samalle aaltopituudelle” tai jonkintasoinen kommunikaatiotyylien yhteensopivuuden varmistaminen keskeisenä tekijänä tuen antamisessa Terveyskäyttäytymisen yhteydessä kommunikaation mukauttamisella voi olla negatiivisiakin vaikutuksia Tuessa on aina kyse myös mahdollisuudesta valtasuhteiden säätelyyn Iäkkäiden ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa yhteiset sukupolvikokemukset luovat hedelmällistä pohjaa sosiaalisen tuen antamiselle ja saamiselle