Jonovaaitus eli korkeuskiintopisteen siirto korkeusmittauksia varten kaivauksella oltava piste, jonka absoluuttinen korkeus eli korkeus metreinä merenpinnan yläpuolella (m mpy tai m m.p.y.) tiedetään tarkasti vain harvoin tunnettu kiintopiste sijaitsee sopivalla etäisyydellä kaivausalueesta, joten useimmiten korkeus on siirrettä johonkin pisteeseen kaivausalueen lähellä joskus työn teettäjä, esim. rakennusfirma tai kunta, voi myös siirtää valmiiksi pisteen kaivausalueen läheisyyteen, voi myös ostaa palvelun millainen piste?: kaivausalueen ulkouolelta, paikasta josta koko alue näkyy, iso kanto, kivi tms. merkittävä selkeästi, paikka ja mittauspiste näytettävä kaikille mittauksiin osallistujille 26.02. 2002 Kenttätyökurssi/EMV

Jonovaaitus: miten se tehdään? liikkeelle lähdetään tunnetusta korkeuspisteestä pystytetään vaaituskoje sopivaksi katsottuun paikkaan niin kauas kuin mahdollista kohti kaivausaluetta latta korkeuspisteelle, mitataan korkeus siirretään latta kaivausalueen suuntaan, jälleen mahdollisimman kauas, mitataan korkeus siirretään koje seuraavaan paikkaan ja toistetaan mittaukset eteen ja taakse kunnes kaivauksen kiintopiste saavutettu kp tunnettu + taakse1 – eteen1 + taakse2 – eteen2 + taakse3 – eteenn + taaksen – kp kaivaus tarkistus tekemällä sama taaksepäin! virhe ei saisi olla 1-2 cm suurempi! 26.02. 2002 Kenttätyökurssi/EMV

Yleiskartoitus (1) tarkoituksena kartoittaa arkeologisen kohteen ympäristön tärkeimmät maastonpiirteet samaa tarkoitusta palvelee peruskarttaote eli 1:1 kopio peruskartasta, johon kohde on merkitty mittakaava yleensä 1:500 (1 cm kartalla = 5 m luonnossa), mutta pienempiäkin voi käyttää tarkkuusvaatimus riippuu kenttätyön kontekstista: kaivauksella tarkempi kuin inventoinnissa peruskarttaa tarkempien karttojen, esim. kunnallisia kaavakarttojen, suunnitelmakarttojen tms., käyttäminen pohjan helpottaa työtä 26.02. 2002 Kenttätyökurssi/EMV

Yleiskartoitus (2): mitä kartoitetaan? rakennukset, rajapyykit tilanrajat, tilan rekisterinumerot tiestö, polut (jos on virallisia) vesistöt (virtaussuunnat) luonnomuodostumat: mäet, törmät, terassit maaperän muutokset, kallio- ja maapaljastumat, hiekkakuopat korkeuskäyrät kasvillisuus (jos on selkeä), pellot, niityt sähkölinjat korkeuspisteet kaivauksen peruslinjat kaivausalueet, koekuopat muinaisjäännöksen rajat muut muinaisjäännökset muinaisjäännösalueella, esim. pyyntikuoppaketjussa, myös kunkin kohteen pituusakselin suunta, läpimitta, mahdollisesti korkeus 26.02. 2002 Kenttätyökurssi/EMV

Yleiskartoitus (3): millä se tehdään? mittanauhoilla pelkästään prisma ja mittanauha (ja linjakeppejä) bussoli ja mittanauha (ja linjakeppejä) vaaituskojeella/teodoliitilla latan kanssa, ilman mittanauhaa vaaituskoneella/teodoliitilla latan kanssa tai ilman, mittanauha, linjakeppejä takymetrillä ja prismalla muistiinpanovälineet mittaustavasta riippuen 1-2 henkilöä 26.02. 2002 Kenttätyökurssi/EMV

Yleiskartoitus (4): erilaisia tekniikoita perusedellytyksenä yleensä peruslinja tai koordinaatisto lähtökohtana voi olla yksikin piste, josta mitataan etäisyyksiä ja suuntia kaksi tunnetua pistettä: pisteet voitava sijoittaa kartalle, esim. koordinaattipisteitä peruslinjalta mitataan molemmista pisteistä etäisyys kartoitettavaan pisteeseen tulokset muistiin: mitä ja mistä mitattu, mittaustulokset luonnos mittauksista auttaa myös piirretään puhtaaksi harpin avulla: mitattua etäisyyttä mittakaavassa vastaava ympyränkaari molemmista pisteistä ja kartoitettava piste on siinä missä kaaret yhtyvät 26.02. 2002 Kenttätyökurssi/EMV

Yleiskartoitus (5): suoriakulmia suorien kulmien mittaus: peruslinjaa vastaan suorakulmaisia linjoja kartoitettaviin pisteisiin silmävaraisesti (huonoin vaihtoehto, mutta voi olla pakko) tai prismalla muistiinpanoissa luonnos ja/tai mainittuna lähtöpiste, loppupiste ja etäisyydet ei sovellu aivan kaikenlaisiin maastoihin: jos on epätasaista mittaustarkkuus ja näkyvyys kärsivät lopuksi mittauksen sulkeminen: vähentää virhemahdollisuuksia 26.02. 2002 Kenttätyökurssi/EMV

Yleiskartoitus (6): konein vaaituskojeella ja latalla etäisyyksien ja kulmien mittaus käyttäen hyväksi laitteen suuntakehää/vaakakehää: kone pystyyn peruslinjalle ensin putki peruslinjan suuntaan, joka säädetään 0 tai katsotaan vaakakehän asteluku tähdätään haluttuun pisteeseen, jonne asetettu latta katsotaan suuntakehästä kulman suuruus etäisyys voidaan mitata mittanauhalla koneenpaikasta latasta etäisyyden näkee siten, että laskee hiusristikon lyhyiden viivojen väliin jäävän osan senttimetreinä, 1 cm vastaa luonnossa 1 m, latta oltava suorassa! takymetrilla suoraan pisteiden x, y ja z ja ilman koordinaatistoakin antaa kulmat ja etäisyydet kartoitettavaan pisteeseen 26.02. 2002 Kenttätyökurssi/EMV

Yleiskartoitus (7): ketjussa pisteeltä toiselle suuntia ja etäisyyksiä ottaen: bussoli ja mittanauha liikkeelle lähdetään jonon päästä, tai mieluusti tunnetulta pisteeltä bussolilla tähdätään seuraavan kuopan keskellä olevaan merkkiin mittanauhalla (tai askelmitalla) mitataan etäisyys pisteiden välillä suunta sekä eteen että taakse eli seuraavalta pisteeltä edelliselle myös! samalla kartoitetaan kuopan muoto ja syvyys nykyisestä maanpinnasta (kaivauksen yhteydessä korkeusvaaitus) sulkeminen tai kiinnitys! 26.02. 2002 Kenttätyökurssi/EMV

Yleiskartoitus (8): säteitä polaarinen mittaus/sädemittaus: pisteiden mittaamista suhteessa kahden tunnetun pisteen välillä olevaan linjaan jokin linja on valittu nollalinjaksi, esim. bussolin kanssa otetaan linja pohjoiseen, kaivauksen peruslinja tästä linjasta mitataan kulmia ja etäisyyksiä kartoitettaviin pisteisiin sulkeminen tässäkin lopuksi 26.02. 2002 Kenttätyökurssi/EMV

Yleiskartoitus (9): kolmioita kolmiomittaus: Perusmaanmittaustekniikka, jolla tehty esim. peruskartoitusta harvemmin arkeologiassa käytetty useampia keskenään näköyhteydessä olevia pisteitä, joista mitataan osin samoja pisteitä tuloksena koko alueen kattava kolmioverkko sitominen tunnettuun pisteeseen 26.02. 2002 Kenttätyökurssi/EMV