SAMURAIT
Soturiluokka Samurai oli sotilasluokan jäsen feodaalisessa Japanissa. Nimi tulee klassisen japanin verbistä saburau, ”vartioida”, ”palvella” (samurai = he, jotka palvelevat). Termi viittasi alun perin hallitsijan henkilökohtaisiin joukkoihin.
Luokan synty Samurait kehittyivät 700-luvulla Heian-kaudella varhaisemmasta chūgen-ratsuväestä. Samurait olivat alun perin feodaalista raskasaseista eliittiratsuväkeä, jotka vastasivat Japanissa eurooppalaista ritaria.
Taidot Samurai-klaanien ”miestentaidot” tarkoittivat taitoja, joita samurain oli opiskeltava ja taidettava, jotta olisi hyödyksi isännälleen. Osa näistä oli varsinaisia sotakentän taistelutaitoja , mutta osa sivistystä, kuten esimerkiksi matematiikkaa tai kirjallisuutta. Sotakentän taidoista tärkeimmät olivat ratsastus- (bajutsu), jousiammunta- (kyūjutsu), miekkailu- (kenjutsu) ja keihäänkäyttötaito (sōjutsu). Taitoja alettiin harjoittaa nuorena: aatelispojat jo 13-vuotiaasta, sillä suurtaisteluissa ja sodissa valtaosa sotilaista oli alle 20-vuotiaita.
Samurai –luokan naiset Taloudenhoito oli samurai-luokan naisten päävelvollisuus varsinkin feodaaliaikana, jolloin suvun miehet saattoivat olla pitkiä aikoja poissa osallistuen sotiin kaukana kotiseudulta vaikeakulkuisessa Japanissa. Samurai-luokan vaimosta käytettiin nimitystä okusan (hän joka jää kotiin). Miehen poissaollessa samuraivaimo vastasi ja teki päätökset kaikesta kotiin liittyvästä: niin taloudesta, kodinhoidosta, viljelyksistä, rahankäytöstä ja jopa kodin aseellisesta puolustamisesta.