USKONTOTIETEEN PERUSTEET UST/USH 111 (4op) 4.9 – 18.10 2012 Ti 14-16 ja to 14-16

Uskontotieteen perusteet Opettaja: Yliopistonlehtori Heikki Pesonen Tavattavissa uskontotieteen tiloissa (Unioninkatu 38 E, huone 323) keskiviikkoisin klo 14-15 Sposti: heikki.pesonen@helsinki.fi P. 191 24332 Info: weboodi, uskontotieteen www-sivut, &#%ۤ##!:n apumatti (apumatti.helsinki.fi) blogs.helsinki.fi/hpesonen

Kurssin suorittaminen Luennot ja kirjallisuus Fingerroos, Opas & Taira 2004 (toim.): Uskonnon paikka. Sivut 53-71 ja 209-411 (Pyysiäisen, Mikkolan, Fingerroosin, Salmelan, Jylhänkankaan, Puurosen ja Hovin artikkelit) sekä K. Ketola et al: Näköaloja uskontoon. Uskontotieteen ajankohtaisia suuntauksia, artikkelit "Mitä on uskontotiede", "Uskontotiedettä tekemässä", "Kertokaa lisää jumalasuhteestanne", "Uskonto ja moderni yhteiskunta" sekä "Uskonto ja vaietut naiset". Tentitään torstaina 18.10 klo 14-16 Porthania PI Rästitentit: tiedekuntatentti 15.2. tai ensimmäisessä kesätentissä 27.6., ilmoittautuminen weboodissa

Religionistinen traditio Lähtökohtia I Religionistinen traditio Uskontoa ei voi palauttaa itsensä ulkopuolelle Antireduktionismi Joko oletus jumaluuden olemassaolosta tai sitten ei Teologia/uskontoteologia ja uskontofenomenologia Mircea Eliade, Gerardus van der Leeuw, Rudolf Otto Rudolf Otto Numinoosi, joka näkyy kaikkien uskontojen taustalla, mutta tunnistettavissa kristinuskossa aidoimmillaan

Lähtökohtia I

Kumpi suuntaus uskontotieteelle ominaisempi? Lähtökohtia I Kumpi suuntaus uskontotieteelle ominaisempi? uskontotiede ponnistaa naturalistisesta traditiosta ja uskontokritiikistä David Hume, E.B. Tylor, J.B.Frazer, Marx, Freud, Durkheim Religionistinen perinne noussut erityisesti viime vuosisadan puolivälistä alkaen Otto, Mircea Eliade, Gerardus van der Leeuw, Jacques Waardenburg, Joachim Wach, René Gothóni “Uusnaturalistit” 1990-luvulta lähtien Pascal Boyer, Thomas Lawson, Don Wiebe, Luther Martin, Ilkka Pyysiäinen, Armin Geertz

Lähtökohtia II: Uskontotieteen kehitys Kysymys: mistä muiden uskontojen yhtäläisyydet kristinuskon kanssa johtuvat? paholaisen aikaansaannosta yhteinen historiallinen alkuperä ihmisyhteisöt tuottavat tietyssä kehitysvaiheessa automaattisesti samanlaisia ajattelumalleja Quetzalcoatl

Lähtökohtia II: Uskontotieteen kehitys Valistuksen aika (n. 1600-1700 –luvut) Korostus tieteellisen tutkimuksen yksilöllisessä vapaudessa, auktoriteettien vastaisuudessa ja järjen ja rationaalisen ajattelun merkityksessä Uskontokeskustelussa pinnalla deismi uskontokritiikki

Lähtökohtia II: Uskontotieteen kehitys Deismi “universaalin” ja “luonnollisen” uskonnon idea kaikissa uskonnoissa samankaltaisia elementtejä, jotka nousevat samasta lähtökohdasta on olemassa vain yksi jumala, jota ei voi johtaa vain tietystä uskonnollisesta traditiosta deismin “isä” Herbert Cherburylainen (1583-1648) Herbert

Lähtökohtia II: Uskontotieteen kehitys Uskontokritiikki David Hume (1711-1776) siirtymä uskonnollisista tulkintamalleista kohti uskontoa ulkopuolelta tarkastelevaa näkökulmaa empiirisen kokemuksen korostaminen uskonto syntynyt ihmisen omien sisäisten pelkojen ja odotusten tuloksena uskonnossa kyse ihmisen tavoista selviytyä elämässään antropomorfismi uskonto ihmisen luomus naturalisti

Lähtökohtia II: Uskontotieteen kehitys Romantiikka Valistuksen ajattelun vastustaminen Korostus: tunne, esteettisyys, mielikuvitus, intuitio, henkilökohtainen rehellisyys Ihmisen henkilökohtaisen jumalasuhteen korostaminen Ihmisen ja luonnon suhde Myyttien ja mytologian tutkimus Myyttiperinteen keruu Jakob ja Wilhelm Grimm

Lähtökohtia II: Uskontotieteen kehitys Friedrich Max Müller (1823-1900) Merkittävin romantiikan ajan uskonnontutkijoista Ensimmäinen ”varsinainen” uskontotieteilijä Comparative Mythology 1856, Introduction to the Science of Religion 1873, The Origin and Growth of Religion 1878, Natural Religion 1889, Physical Religion 1891, Anthropological Religion 1892 Deisti Uskonnon alkumuoto ”äärettömän kohtaaminen” Moraalinen aisti Äärettömän kohtaaminen ylläpitää moraalia  luonnollinen uskonto

Lähtökohtia II: Uskontotieteen kehitys Müllerin uskontotieteellinen projekti Ymmärryksen lisääminen ihmisten välillä  uskontojen välisen dialogin perinne ”He who knows one, knows none” Kristinuskon vaikutus Vertailun periaate

Lähtökohtia II: Uskontotieteen kehitys Suun peittäminen haukotellessa Linnun lento ikkunaan Nuttu nurin, onni oikein ?? Leea Virtanen 1988: Nykymagian käsikirja

Uskontotieteen kehitys: evolutionismi Edward Burnett Tylor (1832- 1917) Jäänneteoria Uskonto jäänteenä ”Uusi kulttuuritiede”