USKONTOTIETEEN PERUSTEET

Esitys aiheesta: "USKONTOTIETEEN PERUSTEET"— Esityksen transkriptio:

1 USKONTOTIETEEN PERUSTEET
UST/USH 111 (4op) 6.9. – Ti ja to 14-16 Pr SL1

2 Uskontotieteen perusteet
Opettaja: Yliopistonlehtori Heikki Pesonen Tavattavissa uskontotieteen tiloissa (Unioninkatu 38 E, huone 323) keskiviikkoisin klo 14-15 Sposti: P Info: weboodi, uskontotieteen www-sivut flammassa, matskut.helsinki.fi

3 Kurssin suorittaminen
Luennot ja kirjallisuus Fingerroos, Opas & Taira 2004 (toim.): Uskonnon paikka. Sivut ja (Pyysiäisen, Mikkolan, Fingerroosin, Salmelan, Jylhänkankaan, Puurosen ja Hovin artikkelit); K. Ketola et al: Näköaloja uskontoon. Uskontotieteen ajankohtaisia suuntauksia, artikkelit "Mitä on uskontotiede", "Uskontotiedettä tekemässä", "Kertokaa lisää jumalasuhteestanne", "Uskonto ja moderni yhteiskunta" sekä "Uskonto ja vaietut naiset”; V. Anttonen: Uskontotieteen maastot ja kartat ss Tentitään tiistaina klo , P I Rästitentit: tiedekuntatentti tai ensimmäisessä kesätentissä 29.6., ilmoittautuminen weboodissa

4 Uskontotieteen suuntaukset: lähtökohtia I
”Jos sinä olet tullut maasta, niin mene maahan Jos sinä olet tullut vedestä, niin mene veteen, Jos sinä olet tullut valkiasta, niin mene valkiahan, Jos sinä olet tullut tuulesta, niin mene tuulehen!” Uskontotieteen suuntaukset: lähtökohtia I Loitsut ovat lausuttujen, kuiskattujen, ajateltujen tai laulettujen sanojen ketjuja, joilla on tarkoitus aikaansaada jotain tapahtumaan yliluonnollisesti.

5 Uskontotieteen suuntaukset: lähtökohtia I
Gabriel Maxenius: De effectibus fascino-naturalibus (1733) ”Nimittäin sinä hetkenä, jolloin he jotakuta henkilöä parantavat ja hänen haavojaan joko sulkevat tai avaavat, he keksivät mielessään outoja ja kauheita eleitä: nimittäin suun korskuntaa ja aivan outoa ammumista, ruumiinsa viskelyä, silmien tylyä katsetta; kun lisätään vielä muita vaikutuskeinoja, jotka tarkoittavat arvokkuuden osoittamista ja eräänlaista taitoa herättää luottamusta tai pelkoa toisissa, niin että luulisit heitä ajavan eräänlaisen omituisen vihan kiihkon, etten sanoisi, että luulisit heidän olevan hulluja (dementes).

6 Uskontotieteen suuntaukset: lähtökohtia I
Niinpä he harrastavat senkaltaista elehtimistä, milloin he saavat jäsenillään aikaan hölmistymisen jotain suurehkoa voimaa vastaan, vieläpä kaikissa esityksissä, joita seuraa rytmillisen sanailun jälkeinen vaikutus. Ja siitä seuraa, että kuuntelevien ihmisten veri ei voi kestää eräänlaista toistoa, etenkin jos otetaan huomioon, kuten jo on sanottu, näiden ihmisten liiallinen ja altis herkkäuskoisuus näissä asioissa ja niin sanoakseni luonnollinen taipumus.” (Haavio 1967, 315.)

7 Uskontotieteen suuntaukset: lähtökohtia I
Haasteena kysymys uskonnon totuudesta Reaktiot: naturalistinen ja religionistinen tutkimusperinne Naturalistinen traditio Uskontoa mahdollista selittää ihmisten persoonallisesta ja sosiaalisesta todellisuudesta käsin Uskonto ikään kuin ihmisen luomus Varhaiset uskontokriitikot: Protagoras, Diagoras sekä Euhemerus (n. 330 – 260 eaa.)‏ Euhemerismi

8 Uskontotieteen suuntaukset: lähtökohtia I
Myöhempiä uskontokriitikoita Karl Marx: uskonto harhaa ja kansojen ooppiumia Sigmund Freud: uskonto nousee alitajunnasta ja on mielen sairaus Reduktionismi Emilé Durkheim: uskonto yhteiskunnan heijastuma uskontokriitikot ja uskontoon myönteisesti suhtautuvat

9 Uskontotieteen suuntaukset: lähtökohtia I
Religionistinen traditio Uskontoa ei voi palauttaa itsensä ulkopuolelle Antireduktionismi Joko oletus jumaluuden olemassaolosta tai sitten ei Teologia/uskontoteologia ja uskontofenomenologia Mircea Eliade, Gerardus van der Leeuw, Rudolf Otto Rudolf Otto Numinoosi, joka näkyy kaikkien uskontojen taustalla, mutta tunnistettavissa kristinuskossa aidoimmillaan

10 Lähtökohtia I: kiteytys vielä kerran
Naturalistinen suuntaus Religionistinen suuntaus * Reduktionismi * Antireduktionismi * Uskonto ihmisen luomus/ * Uskontoa tutkittava siitä tutkitaan ihmisen luomuksena itsestään käsin käsitys uskonnon totuudesta

11 Uskontotieteen suuntaukset: lähtökohtia I
Kumpi suuntaus uskontotieteelle ominaisempi? uskontotiede ponnistaa naturalistisesta traditiosta ja uskontokritiikistä David Hume, E.B. Tylor, J.B.Frazer, Marx, Freud, Durkheim Religionistinen perinne noussut erityisesti viime vuosisadan puolivälistä alkaen Otto, Mircea Eliade, Gerardus van der Leeuw, Jacques Waardenburg, Joachim Wach, René Gothóni “Uusnaturalistit” 1990-luvulta lähtien Pascal Boyer, Thomas Lawson, Don Wiebe, Luther Martin (kuvassa), Ilkka Pyysiäinen, Armin Geertz Ukkoja!

12 Lähtökohtia II: uskontotieteen kehitys
Kysymys: mistä muiden uskontojen yhtäläisyydet kristinuskon kanssa johtuvat? paholaisen aikaansaannosta yhteinen historiallinen alkuperä ihmisyhteisöt tuottavat tietyssä kehitysvaiheessa automaattisesti samanlaisia ajattelumalleja Quetzalcoatl

13 Lähtökohtia II: uskontotieteen kehitys
Deismi “universaalin” ja “luonnollisen” uskonnon idea kaikissa uskonnoissa samankaltaisia elementtejä, jotka nousevat samasta lähtökohdasta on olemassa vain yksi jumala, jota ei voi johtaa vain tietystä uskonnollisesta traditiosta deismin “isä” Herbert Cherburylainen ( ) Herbert

14 Lähtökohtia II: Uskontotieteen kehitys
Valistuksen aika Korostus tieteellisen tutkimuksen yksilöllisessä vapaudessa, auktoriteettien vastaisuudessa ja järjen ja rationaalisen ajattelun merkityksessä

15 Lähtökohtia II: Uskontotieteen kehitys
Romantiikka Valistuksen ajattelun vastustaminen Korostus: tunne, esteettisyys, mielikuvitus, intuitio, henkilökohtainen rehellisyys Ihmisen henkilökohtaisen jumalasuhteen korostaminen Ihmisen ja luonnon suhde Myyttien ja mytologian tutkimus Myyttiperinteen keruu