Ääni ja kuuleminen Kuuloaisti toimii ihmisellä jo sikiövaiheessa. Aaltomainen värähtely ilmassa (tai muussa väliaineessa) on ääntä. Ulkokorva kerää ääniaallot ja ohjaa ne korvakäytävän kautta tärykalvoon. Äänen vaikutuksesta tärykalvo alkaa värähdellä ja ääni etenee keskikorvan luiden (vasara, alasin ja jalustin) välittämänä sisäkorvaan, nesteen täyttämään simpukkaan. Simpukassa on kuulon aistinsoluja, jotka muuttavat aaltoliikkeet hermoimpulssiksi. Nämä johtuvat aivojen kuulokeskukseen, missä tajutaan ja tiedostetaan viestit.
Äänen yksiköt: Korkeus Äänenkorkeuden (taajuuden) yksikkö on hertsi (Hz), joka ilmoittaa montako värähdystä sekunnissa tapahtuu. Ihminen kykenee kuulemaan ääniä, joiden korkeus (taajuus) on n. 20 - 20 000 Hz. Iän myötä kuulo heikkenee, varsinkin korkeiden taajuuksien (ns. heinäsirkka-vaikutus)
Äänen yksiköt: Korkeus Äänihuulten värähdellessä syntyy perusääni, jonka korkeus on miehillä noin 120 Hz ja naisilla noin 250 Hz. Puhe muodostuu perusäänen lisäksi äänteistä ja niiden yhdistelmistä, jotka sisältävät huomattavasti korkeampia taajuuksia. Puheen kannalta tärkeimmät taajuudet ovat 500 - 2000 Hz. Hyvin matalia ääniä aistimme värinänä, jolloin on vaikea vetää rajaa kuulo- ja tuntoaistin välille.
Äänen yksiköt: Voimakkuus Äänen voimakkuuden yksikkö on desibeli (db). 50-80 db normaali puhe 30 db huoneiston normaali äänenvoimakkuus 70- 90 db liikenteen äänet 120 db Lentokone, rakennustyömaa 130 db Kuulon kipuraja, kuulovaurioden mahdollisuus Kovaa ääntä aiheuttavaan yleisötilaisuuteen on ennalta tehtävä meluilmoitus ympäristönsuojeluviranomaisille.
Äänen editointi Taajuuden ja voimakkuuden muutoksilla ääntä voidaan editoida digitaalisesti. Puheesta voidaan esimerkiksi leikata taajuuksia pois, tai kasvattaa taajuutta. Äänen voimakkuus ilmaistaan äänenkäsittelyohjelmissa usein sanalla Amplitudi, amplitude.