Elämänkatsomustiedosta, oppiaineen oikeutuksesta ja traditioista Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos

Oppiaineen oikeutus Oppiaineita voi jakaa eri tavoin. Yksi tapa on jakaa ne 1. Tiedollisiin aineisiin, jotka saavat oikeutuksensa tietonsa laadun perusteella.  Tieteellisyys on opetuksen kriteeri ja tiedeyhteisö määrittää mitä opetetaan. 2. Taito- ja taideaineisiin, jotka saavat oikeutensa taitojen tarpeellisuuden avulla.  Asianmukainen perinne on opetuksen kriteeri ja perinteen institutionaaliset edustajat määrittävät, mitä opetetaan.

Katsomusaineet Katsomusaineet ovat käytännössä uskontoaineita  asianmukaiset traditiot ovat uskontoja ja niiden suuntauksia, Suomessa kirkkoja tai rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia. Oikeuttamiseen liittyvien määritelmien perusteella uskonto on oikeutuksen suhteen lähellä taito- ja taideaineita, vaikka se opetuksen sisällössä ja instituution yliopistollisuudessa muistuttaa tietoaineita (joissa tietysti opitaan myös taitoja). Katsomusaineen erityispiirre: lähteminen oppilaan tai kodin katsomuksesta (ts. monta eri totuutta)

ET:n oikeutus Uskonnottomia katsomuksia on monenlaisia, mutta jonkinlaisena väljänä kattona voidaan ehkä puhua (sekulaarista) humanismista.  sekulaari humanismi ET:n taustana  ongelmia, koska ET:n hallinnollinen uskonnottomuus (=uskontokuntiin kuulumattomuus) ei muodosta katsomusta. Toinen tapa: ET on tiedetaustainen  ongelmia, koska tieteiden tarkasteluperspektiivi 3. persoonassa Ongelmien takia etsitty muita ratkaisuja.

ET lähtökohdat 1. Lähteminen filosofiasta  ongelmia: a. Miten 1. pers./3.pers. /tradition rooli ilmenee filosofiassa b. Demarkaatio filosofiaan sen jälkeen kun filosofiasta tuli lukion oppiaine (huom. sama tilanne yläkoulussa, jos etiikka/FILA toteutuu) 2. Lähtökohtana oppilas itse lähdetään lapsen maailmasta ja otetaan ikäkausi ja kehitystaso huomioon  ongelmia: a. Alaluokilla ratkaisu on käytännössä toimiva, mutta miten lapsuus käsitteellisesti jäsennetään (esim. FILA vs. kehityspsykologia) b. ”Oman yhteiskunnan aikuisen” riittävyys hyvään elämän ohjaamiseen vähenee nuoren kehittyessä ja lähentyessä aikuista.

ET lähtökohdat, jatkoa 3. Suomen valtion ”virallinen ideologia”  ongelmia: a. Monikultturisuus ja demokratia  i. Ei yhtä virallista ideologiaa ii. Ei yksimielisyyttä ”hyvästä” b. Kasvatustavoitteena kriittisyys ja yksilöllisyys’ c. Suhde markkinatalouteen (kansallinen kilpailukyky varsin kyseenalainen hyvän elämän mittari) 4. Valtion virallisena ideologian toimivat sen hyväksymät kansainväliset sitoumukset.

ET ja kansainvälisesti hyväksytyt ”hyvät” asiat a. Ihmisoikeudet i. ET:n ”ykköslähtökohta” ”Elämänkatsomustiedon opetus perustaa hyvän ihmisen ihanteensa ihmisoikeusetiikkaan.” (Lukion OPS-perusteet 1994, 91) ii. Ongelmana ihmisoikeuksien oma ei-kontingentti oikeutus ja ihmisoikeusongelmien ilmeneminen b. Kestävä kehitys (Huom: uudessa tuntijakoehdotuksessa yllättävän vähäisessä roolissa) Ongelmia: a. Miten toiset voivat sitoutua enemmän kuin toiset? b. Ovatko kansainväliset sitoumukset jäsennettävissä didaktisesti mielekkäiksi kokonaisuuksiksi? (Ne ovat poliittisia kompromisseja.)