Johdatus semiotiikkaan Kurssin ohjelma Maanantai –Semiosis, merkki, teksti –Kuvan ja sanan suhteista –Esimerkkianalyyseja, keskustelua Kotitehtävä –Pohdi, mikä on omassa tutkimuksessasi sellainen ongelma tai ilmiö, jonka tutkimisessa semiotiikan teoria tai käsitteistö voisi olla hyödyksi –Valmistaudu käsittelemään aihetta tiistain luennolla yhdessä muiden kanssa Tiistai –Sosiosemiotiikkaa –Kulttuurisemiotiikkaa –Tutkimusten pohdintaa (kotitehtävä), keskustelua mennessä: kirjallinen työ

Suorittaminen Kurssin suorittaminen edellyttää –Luentojen seuraamista –Luentopäiväkirjan kirjoittamista –Kotitehtävän kehittelemistä ja kirjoittamista puhtaaksi luennoilla käydyn keskustelun perusteella Kirjallinen osuus eli luentopäiväkirja ja kotitehtävä kirjoitettuna: max. 10 liuskaa Kirjallinen osuus on palautettava Ari Sutiselle mennessä Tehtävät arvioi Harri Veivo asteikolla hyväksytty/hylätty

Mitä on semiotiikka? Semiosis, merkki, teksti Oulun yliopisto Lokakuu 2007 Harri Veivo

Luennon aiheet Semiosiksen käsitteestä Merkin suhde kohteeseen (objektiin) –Ikonisuus –Indeksaalisuus –Symbolisuus Merkki ja tulkinta (interpretantti) Tekstin käsitteestä

Semiosis Merkit esittävät (viittaavat, edustavat) ilmiöitä ja asioita Merkit voidaan tulkita eri tavoin ja tulkinta voi itsessään tulla tulkituksi Merkit välittävät ja tuottavat (tietoa, kokemuksia, merkityksiä) Merkit muokkaavat sosiaalista todellisuutta Yksittäisen asian, merkin, asemesta kyseessä on prosessi, semiosis Merkki on ensisijaisesti funktionaalinen ja relationaalinen käsite: ei asia, vaan toimintaa ja suhteita

Semiosis LUONTO MATERIAALINEN SEMIOSIS SPESIFI TODELLISUUS MAAILMA KULTTUURI

Merkki ja kohde Merkin käsitteen perustana on ajatus, että merkki jollakin tavoin viittaa itsensä ulkopuolelle, tuo jotakin muuta kuin itsensä ajattelun tai kokemuksen kohteeksi –Esittää, viitata, edustaa –Kohteen eli objektin tai merkityn (signified) käsite: se, mitä merkki esittää (edustaa, viittaa…) Merkki esittää kohteensa tietyllä tavalla Miten merkki esittää?

Ikonisuus Ikonisuus: –Samankaltaisuussuhde merkin ja objektin välillä –Huom: tarkastelun lähtökohtana merkki: motivaation tuottamista (ei ”kopioimista”) –Ikonisuuden distribuutio: paikallinen – kattava Ikonisuuden lajit: –Kuvallinen (image): laadulliset samankaltaisuudet –Diagrammi: suhteiden samankaltaisuus –Metafora: samankaltaisuus rinnastuksen tuloksena (tekstuaalinen vaikutus) Ikonisuuden konventionaalisuus –Ikonisuus ≠ luonnollisuus –Valikoituneet, konventionaaliset ikoniset piirteet –Stereotyyppisten mallien toistaminen Ikonisuus tuottaa motivoituneisuutta merkkeihin

Kulttuurisesti valikoituneet (konventionaaliset) ikoniset piirteet: De Gaullen nenä ja hattu (vrt. Econ seepra) Samankaltaisuus tuotettuna ja suhteessa malliin Kieli ≠ kirjainten kulttuurinen merkitys Identifikaatio kielen ja kirjainten ikonisuuden kautta

Maisemakuvien toisto kulttuurissa: kulttuurisen mallin ikoninen jatkuvuus Kantavat mukanaan kulttuurisia arvoja: sisu, työ, luonto (= rauha, puhtaus…) Myös: luontokuva kahden kulttuurin ikonina (Suomi ja Venäjä)

Indeksaalisuus Indeksaalisuus: ”eksistentiaalinen” suhde merkin ja kohteen välillä –Kausaalinen vuorovaikutus (reagentti) –Viittaussuhde, ”osoittaminen” (designaattori) –Jatkuvuus, osa-kokonaisuussuhde Indeksaalisuus merkin toiminnassa: –Liittää merkin kontekstiin (aika, paikka, enonsiaatio) –Luo koherenssia merkin (=tekstin) sisälle Indeksaalisuus tulkinnan kannalta: –Aktiivinen prosessi sekä tuotettaessa että tulkittaessa –Eksplisiittistä tai implisiittistä –Oleellinen tekstin rationaalisuuden kannalta (mitä oletetaan kontekstuaaliseksi perustaksi?) Ikonisuuden tavoin indeksaalisuus tuottaa motivoituneisuutta merkkeihin

Paikan ja ajan ilmaisut kuvassa: kontekstualisointi Huom. paikallistaminen ja kieli (englanti): kommunikaatio suunnattu paikallisen kontekstin ulkopuolelle Sitominen enonsiaatioon: ”How can I…” (Roman Jakobsonin ”shifterit”) & signeeraus

Indeksaalisuus: jakavat tämän tilan tässä paikassa Ikonisuus & konventionaalisuus: merkkien tunnistettavuus samankaltaisuuden perusteella & liikennemerkkien järjestelmän toistaminen

Symbolisuus Ikonisuuden ja indeksaalisuuden ohella merkin ja kohteen suhde voi perustua myös tapaan, käytäntöön, sääntöön tai järjestelmään Merkkijärjestelmät (esim. luonnollinen kieli): –(Strukturalistinen) eron periaate: Epäjatkuvuuksien nostaminen merkityksiä tuottaviksi eroiksi Merkin arvo (identiteetti) suhteessa muihin merkkeihin –Artikulaation tasot: 1) merkitystä kantavat elementit; 2) erottavat mutta merkitystä kantamattomat elementit (esim. soinnillisuus) –Merkkijärjestelmien historiallisuus Tulkinnan tavat ja käytännöt –(Pragmatistinen) legisignin käsite: Merkin mahdolliset muodot + mahdolliset tulkinnat Tapaan (konventioon, käytäntöön) perustuvat variaation rajat Tulkittavuus keskeistä esittävyyden kannalta –(Strukturalistinen) koodauksen periaate: merkitsijän ja merkityn suhde sekä arvo systeemissä Symbolisuudessa keskeisiä ovat konventiot (tavat, tottumukset) ja erot – usein pidetty motivoituneisuudelle vastakkaisena

Legot merkkijärjestelmänä (Theo van Leeuwen) Perinteinen lego: –1. artikulaation taso: esittävät lelut –2. artikulaation taso: palikat jotka eivät esitä Bionicle: –Vain 1. artikulaation taso (palikatkin esittävät jo)

Tulkinnasta Merkin tapa esittää kohdettaan tulee esiin merkin aiheuttaman tulkinnan (interpretantin) kautta Tulkinta: –Perustuu merkin ominaisuuksiin ja niihin sääntöihin (tapoihin, järjestelmiin), joita merkki käyttää hyväkseen –Dialogista: tulkintaan vaikuttavat myös käsitykset merkin tuottajasta –Kontekstuaalista: tulkintaan vaikuttaa merkin suhde tilanteeseen, jossa se toimii –Niin älyllistä, emotionaalista kuin praktistakin toimintaa Tulkinta voi itsessään toimia merkkinä, sitä voidaan tulkita edelleen –Jakamisen, neuvottelun ja resistanssin mahdollisuudet

Tekstin käsitteestä Merkit esiintyvät yhdessä toisten merkkien kanssa: teksti Teksteille ominaista: –Rakenne: tekstissä merkit on organisoitu siten, että ne määrittävät tulkinnan mahdollisuuksia –Erilaiset merkityksen tasot: denotaatio, konnotaatio; ironia, allegora etc. –Isotopia: yhtenäinen merkityksen taso, jolla teksti on tulkittavissa (esim. allegorisesti) –Heterogeenisyys: samanaikaiset, rinnakkaiset ja päällekkäiset merkkijärjestelmät (esim. verbaaliset ja visuaaliset merkit) –Merkkijärjestelmien hierarkkisuus sekä epäsymmetrisyys –Semioottinen ylijäämä: järjestelmään palautumattomat tekijät Intentionaaliset tekstit vs. konstruoidut tekstit –Kulttuurissa on tekstejä, jotka on tuotettu ”eheiksi” teksteiksi: raja ja rajaa ilmaisevat (diakriittiset) merkit –Toisaalta kulttuurin ilmiöitä voidaan tarkastella teksteinä: rajaaminen tarkastelijan tuottamaa (voi perustua kulttuurin ja luonnon tarjoamiin rajoihin)

Kuvaa, kieltä, visuaalisia elementtejä, tilallisia suhteita Legisign- ja symboliaspektit: (tunnus)merkin malli ja tulkinta (EU, Belgia, Bryssel) Myös indeksaalisuus ja ikonisuus Eron tekeminen ja hierarkisointi tekstissä

Tekstin rakenteen perusta: erojen homologia (koodatut erot) kulttuurissa: –Vasen vs. oikea ~ länsi vs. itä ~ me vs. muut ~ hyvä vs. paha Teksti kulttuurissa ja merkkijärjestelmät: visuaalinen, mutta myös verbaalinen (Kalevalan myytit) Rajattu intentionaalinen teksti

Tekstien tarkastelussa muistettavaa Tekstien (moni)funktionaalisuus Tulkinnan fokus ja intentio Tekstit kommunikaationa, välittymisenä ja tuottamisena Tekstit performanssina: merkkijärjestelmien sekä esittämisen ja tuottamisen sääntöjen ja käytäntöjen käyttämistä, vahvistamista ja muuttamista