Kommunikaation semiotiikkaa Semiotiikan metodologiasta ja epistemologiasta Harri Veivo Oulun yliopisto Lokakuu 2009.

Esitys aiheesta: "Kommunikaation semiotiikkaa Semiotiikan metodologiasta ja epistemologiasta Harri Veivo Oulun yliopisto Lokakuu 2009."— Esityksen transkriptio:

1 Kommunikaation semiotiikkaa Semiotiikan metodologiasta ja epistemologiasta Harri Veivo Oulun yliopisto Lokakuu 2009

2 Kommunikaatio semiotiikan tutkimuskohteena Semiotiikan näkökulma viestintään –Välittyminen: merkki (teksti) keskeinen tiedon välittämisessä –Semiosis: merkin tulkinta sidoksissa tilanteeseen, merkkijärjestelmiin ja vastaanottajan tietoon ja kompetenssiin –Viestin siirtämisen (koodaus ja dekoodaus) ja referenssin (totta tai epätotta) asemesta merkitysten tuottaminen Kommunikaatio: communitas, yhteisö –Merkit yhteisiä tulkintoja ja siten yhteistä maailmankuvaa luovina tekijöinä keskeisiä yhteisön toiminnalle Merkin itsenäisyys suhteessa ”todellisuuteen” –Eco: merkki on jotakin, jolla voi valehdella – ei sidottu todellisuuteen –Simulakrumit (Baudrillard) nykypäivän mediamaailmassa: todellisuuteen viittaaminen korvataan todellisuuden simuloinnilla –Tautismi: Tautologiaa, autismia ja totaalisuutta – toistetaan asioita, joiden merkitys ei liity maailmaan vaan median omaan sisäiseen käyttäytymiseen, mutta tavalla, joka antaa kaikenkattavuuden vaikutelman

3 Johansenin kommunikaatiomalli Teoksessa Jørgen Dines Johansen: Dialogic Semiosis. Bloomington: Indiana University Press, 1993. Perusajatuksia –Merkki (eli teksti) on välittävät tekijä objektin ja tulkinnan (interpretantin) välillä –Toisaalta merkki on välittävät tekijä myös merkin tuottajan ja vastaanottajan välillä –Merkin kommunikatiivista toimintaa tarkkailtaessa on pohdittava esittävyyden ja tulkittavuuden ohella tuottajan ja vastaanottajan suhdetta ja heidän käsityksiään objektista ja tulkinnasta ”Pyramidimalli”: tavoitteena on tuoda esiin kommunikaatiossa vaikuttavien osatekijöiden liittyminen toisiinsa pragmaattisen teorian puitteissa

4 Merkin tuottaja ja vastaanottaja Kontraktuaalinen, dialoginen strateginen suhde –Dialogisuus: perustavanlaatuinen suuntautuminen toista kohti –Ennakko-oletukset käsityksistä, arvoista, oletuksista, tavoitteista - jo ennen sanomaa –Viestit eivät ole neutraaleja, vaan ne kantavat lähettäjänsä jälkiä mukanaan – myös viestiä rajaavien merkkien rooli Ero enonsiaation ja lausuman (énoncé) välillä: viestin tuottaminen vs. itse viesti, teksti Lausuja/lähettäjä: merkin todellinen tuottaja vs. tuottaja merkin esittämänä –Subjektius (ja identiteetti) syntyy tekstejä tuotettaessa, enonsiaatiossa –Liittyy kommunikaation valtarakenteisiin ja yhteisöllisiin puitteisiin Vastaanottaja/tulkitsija: taho jolle viesti on suunnattu vs. viestin todellinen tulkitsija –”Implisitiittinen lukija”: tiedot, arvot, kompetenssi jonka teksti olettaa lukijalle –Toisin lukemisen mahdollisuus merkki vastaanottaja/tulkitsija lausuja/lähettäjä

5 Merkki, objekti ja maailmaa koskeva tieto Semioottinen kompetenssi: kyky käyttää merkkijärjestelmiä ja tuottaa halutulla tavalla esittävä merkki – oltava riittävästi yhtenevä tulkitsijalla ja lausujalla –Esim. mitkä ovat konventiot, joiden varassa kuvia luetaan maailman esityksinä? –Tekstit käyttävät monia merkkijärjestelmiä: semioottisen kompetenssi oltava laajaa Merkki kertoo objektista vain tietystä ”näkökulmasta”: välitön objekti –Tekstit ovat paikka, jossa maailmaa koskevia käsityksiä rakennetaan ja koordinoidaan –Kommunikaatiossa muodostuu jaettu käsitys maailmasta – maailmakuvien kilpailua Semioottisen kompetenssi lisäksi tarvitaan tietoa maailmasta (”collateral observation”) –Ikonisuuden suhteen: samanlaisuuden hahmottaminen edellyttää kohteen tuntemista –Indeksaalinen osoittaminen edellyttää tietoa ajasta ja paikasta, jossa objekti sijaitsee –Kulttuurisesti ehdollista: symbolisuus perustuu myös tietoon, tapoihin, käytäntöihin Tieto maailmasta perustuu toimintaan – dynaamisen objektin vaikutus merkki Dynaaminen/välitön objekti lausuja/lähettäjä vastaanottaja/tulkitsija

6 Merkki ja tulkinta Semioottinen kompetenssi: suhteutetaan merkki ”oikeisiin” konventioihin ja muodostetaan niiden avulla tekstille tulkinta –Osa teksteistä vastustaa tulkintayrityksiä (esim. avantgardetaide) –Lausujan ennakoitava, mitä koodeja vastaanottaja hallitsee ja todennäköisesti käyttää Tulkinta on päättelyprosessi, joka edellyttää sekä semioottisen kompetenssin että maailmaa koskevan tiedon käyttöä –Teksti suhteutettava merkkijärjestelmään, esittämisen konventioihin, kommunikaation sääntöihin ja maailmaan koskevaan tietoon – sitten vasta tulkinta Tulkinta voi toimia merkkinä eli olla tulkittavissa –Intersubjektiivinen ulottuvuus: jotta tietäisimme, että tulkitsemmeko oikein, tulkinta on tehtävä julkiseksi ja alistettava keskustelulle, kritiikille –Merkitys muotoutuu tulkintojen myötä: sosiaalinen, yhteisöllinen, kasvava prosessi merkki Dynaaminen/välitön objekti vastaanottaja/tulkitsija lausuja/lähettäjä interpretantti

7 Esimerkki: kontakti ja kieli Kommunikatiivinen suhde luodaan katseella: kohdistuu katsojaan, kutsuu esiin, osallistumaan Kääntäminen: mahdollistaa aiheen (fasismi) ja oikean asenteen (ei) ymmärtämisen Kuva ja teksti: yhdessä argumentti, joka asettaa valinnan – fasismia vastaan tai sen puolella

8 The visual designs reflect the dynamic changes underway in the Union, and represent the way the values of the enlarged EU dovetail together to form a unified whole. The logo symbolises: a) growth and development; b) common values; c) showing the way, d) the Finns' open and direct way of going about things. It draws inspiration from the lines and colours of the Nordic landscape. It represents cooperation between the Member States, and debate and decision-making on matters of common interest. It suggests the green of a burgeoning forest, the sweep of the horizon and the blue of water shimmering in the sun. The contemporary feel to the point on the right-hand side symbolises progressive Finnish thinking and seems to point the way forwards. The transparency of the design conveys openness. Graphic designer Timo Kuoppala, advertising agency Recommended Finland. http://www.eu2006.fi/the_presidency/en_GB/logo/

9 Semiotiikan metodologiasta: tulkinnan asema Semiotiikassa tutkitaan semiosista: spesifit maailmankuvat, tulkinnallisuus –Semiotiikan tutkimus ei ole kiinnostunut ”totuudesta”, vaan siitä, miten ihmiset tuottavat merkityksiä (”tosia” tai ”epätosia”) –Ei ”mitä merkitsee?” vaan ”miten merkitsee?” Merkityksen tuottamisen tutkiminen edellyttää merkityksiä –Jaettuja merkityksiä – yksilöllisiä merkityksiä –Vakiintuneita merkityksiä – annettuja merkityksiä –Barthes ja kommutaatiotesti: manipuloidaan tekstiä (merkkiä) merkityksen kannalta funktionaalisten elementtien paljastamiseksi Tutkimuskohteen mukaan eri tyyppisiä tapauksia –Säännönmukaisuudet: esimerkiksi sosiosemiotiikassa –Yksittäistapaukset, poikkeukset: esimerkiksi taiteen semiotiikassa (mutta huom: poikkeavakin hahmottuu suhteessa sääntöön) Semiotiikka on semiosista: itsereflektio ja –kritiikki Lisätessään tietoa tutkimuskohteestaan, semiosiksesta, semiotiikka lisää tietoa itsestään semiosiksena

10 Filosofista perustaa: Realismi ja merkkien rooli Peircen realismi: todellisuudesta voidaan tietää jotakin – ei välttämättä, mitä todellisuus on, mutta ainakin, mitä se ei ole –Todellisuus vastustaa vääriä tulkintoja – ”resistanssin linjoja” (Eco) Merkkien tehtävänä välittää merkkiä tulkitsevan subjektin ja ympäröivän todellisuuden välillä –Merkit esittävät (edustavat, viittaavat) todellisuutta, merkkien perusteella toimitaan –Jos toiminta kohtaa resistanssia, merkki representaationa ei toimi tai se tulkitaan väärin –Jos ei resistanssia, ei perusteita hylätä merkin tarjoamaa käsitystä todellisuudesta (Peircen antikartesiolaisuus) Resistanssi voi olla niin ”konkreettista” (fyysistä) kuin sosiaalistakin

11 Semiotiikan ”faktat” ja mallintaminen Mikä on semiotiikan ”fakta”? –Laadullista vai määrällistä? – Määrä ei korreloi merkityksen kanssa –Tutkijan tiedon ja tutkittavien tiedon käyttö ja eksplikointi – esim. taiteessa ei joskus ole muuta materiaalia kuin tutkijan tulkinta –Tiedostetut ja tiedostamattomat tasot Teoria määrittää käsitteet, joilla empiirinen aineisto kuvataan ja eritellään –Käsitys ”faktasta” perustuu teoriaan –Käsitys empiirisesti tutkittavien asioiden rajaamisesta perustuu myös teoriaan (esim. kulttuurisemiotiikan prosessit saattavat olla yhteisiä erilaisille teksteille) –Mutta teoria ei kuitenkaan määritä empiriaa: semiotiikassa tutkitut ilmiöt ovat olemassa kulttuurisina ja yhteiskunnallisina reaalioina Semiotiikan mallit: kieli, kaavat, diagrammit, simulointi –Mallintamisen idea: pelkistäminen, toisaalta myös formalisointi, ”luurangon” paljastaminen (Greimas) –Samanlaisuuksien paljastaminen ilmitasolla erilaisissa asioissa –Semiotiikka ei tule toimeen ilman erityisalojen tuntemusta

12 Filosofisia kysymyksiä Teorian väittämät: mihin pitää sitoutua? Ontologinen strukturalismi (Lévi-Strauss) vs. metodologinen strukturalismi (Eco) –Ovatko semiotiikan tutkimat rakenteet itsenäisesti olemassa vai tutkijan oletuksia? Peircen teoria ja oletus maailman säännönmukaisuudesta –Onko perusteltu oletus vai työhypoteesi? Yhteiskunnallisen ja kulttuuritutkimuksen yleinen ”ongelma”: tutkija on osa tutkimuskohdettaan –Kohteen määrittely on tutkimuksen perusta, mutta samalla jo (ainakin osittain) sen määritys –Tutkimus voi myös muuttaa tutkimuskohdetta