VARHAINEN TOTEAMINEN – Milloin tarjota hiv-testiä? Mikäli henkilö toivoo itse testausmahdollisuutta. Mikäli hänellä on ruiskuhuumeiden käyttöä. Mikäli hänellä on ollut suojaamatonta seksiä tai muuta riskikäyttäytymistä. Mikäli hänellä on jokin muu seksitauti. Mikäli hänellä on oireita tai aids-vaiheeseen sopiva opportunisti-infektio. HIV-infektion epäily voi herätä toisaalta pitkälle edenneen infektion opportunistitautien diagnosoinnin myötä tai toisaalta tuoreen infektion ensioirevaiheessa. Asiakkaan kanssa on hyvä keskustella, onko hiv tartunnan mahdollisuutta (suojaamaton seksi, iv-huumeidenkäyttö tms.) Erotusdiagnostisesti on syytä muistaa HIV-infektion mahdollisuus kaikissa ikä- ja tartuntariskiryhmissä. Jotkut suosittelevat paitsi hiv, myös muita seksitautitestejä, aina jos on esim. ollut suojaamatonta seksiä seksityöläisen kanssa. HIV-testiä varten on pyydettävä potilaan lupa.

Miten hiv-tartunta todetaan? Vain testi kertoo Hiv-tartuntaa ei voi päätellä oireista. Tartunta voidaan todeta ottamalla näyte ihmisen verestä, syljestä, likvorista tai virtsasta. Hiv-diagnoosi perustuu verestä tehtävään vasta-aineosoitukseen (HivAgAb). Hiv-testiin tulee hakeutua viimeistään 3 kk:n kuluttua riskitilanteesta (”serologinen ikkunavaihe”). Varhaisin testausajankohta n. 2vko kuluttua riskitilanteesta. Tarvitaanko testiin lähete vai ei ? Nämä HIV-vasta-aineet eivät pysty kontrolloimaan infektion etenemistä, vaan tartunnan saaneessa henkilössä syntyy vuorokaudessa keskimäärin 10 miljardia uutta viruskopiota. Viruksen käänteiskopioijaentsyymi tekee runsaasti virheitä kääntäessään RNA:ta DNA:ksi. HIV-infektoituneen henkilön viruspopulaatiossa voikin olla runsasta vaihtelua. Viruksen suuri muuntelevuus ja lisääntymisen tehokkuus ovat tärkeimmät syyt, miksi HIV-infektiota on aina hoidettava usean lääkkeen yhdistelmällä. Suurin syy HIV-infektion vakaville komplikaatioille on ihmisen immuunipuolustuksen heikkeneminen, mikä pääosin johtuu CD4-positiivisten lymfosyyttien (CD4-solut, auttajasolut) vähenemisestä HIV-infektion edetessä. Terveen ihmisen CD4-positiivisten solujen määrä on yli 0,500 x 109/l. Kriittisenä rajana pidetään CD4- solutason laskua alle 0,200 x 109/l. HIV-infektioon liittyvien vakavien opportunisti-infektioiden riski kasvaa huomattavasti solujen laskettua ko. arvon alapuolelle. Ilman lääkehoitoa CD4-positiivisten lymfosyyttien lasku tasolle 0,200 x 109/l kestää yleensä noin 8-10 vuotta. Lähde; therapia Fennica; Ristola, Sutinen HIV-infektion diagnoosi perustuu vasta-aineiden osoittamiseen verestä. Taudin ensioireiden aikana vasta-aineet eivät ole välttämättä vielä ehtineet muodostua, vaikka kiertävää virusta on tartunnan saaneessa henkilössä runsaasti; puhutaan ns. "serologisesta ikkunavaiheesta". Eli tutkimuksessa (P-HIV1Nh) tutkitaan HI-viruksen RNA;ta geenimonistusmenetelmällä (PCR). Tutkimusta käytetään yleensä HI-viruksen tuotannon määrittämiseen ennen lääkehoidon aloitusta, lääkehoidon seurantaan, mahd. lääkeresistenttien viruskantojen toteamiseen, Koska RNA-testi tulee positiiviseksi usein 5-15 pvän sisällä tartunnasta, 4-20 vrk;tta ennen muita testejä. Hiv tartunnassa verenkiertoon ilmaantuu ensin HIV-RNA (2-20vrk), jota seuraa (p24) –antigeenin ilmaantuminen, n. 4-7 vrk;n kuluttua. HI-virus, antigeeni (S-HIVAg). Voidaan käyttää HIV-infektion varhaisvaiheen tutkimuksena. Noin puolet tartunnan saaneista erittää mitattavia määriä antigeenia ensioireiden yhteydessä, ag-positiivisuus kestää 2-6 viikkoa. Se on varhaisimmillaan todettavissa noin viikossa ja mittaamattomissa 2 kk;n jälkeen tartunnasta. Antigeenipitoisuus jää osassa tartuntoja testin havaintokynnyksen alle. Antigeenipositiivisuus on aina varma merkki viruksen aktivoitumisesta ja se on oireettomilla potilailla harvinaista. Kokonaisvasta-ainetutkimusta (S-HIVAb) käytetään HIV-tartunnan osoittamiseen. Tutkimuksessa määritellään vasta-aineet HIV-1 kaikkia geenityyppejä sekä HIV-2 virusta kohtaan. Vasta-aineet kehittyvät 2-8 vkossa. Ei erittele vasta-aineita. 2

Asiakkaan informointi ennen testausta Asiakasta informoitava / asiakkaalla oikeus kieltäytyä testistä. Testauksen hyödyt asiakkaalle. Testin suoritus ja rajoitukset. (”Serologinen ikkunavaihe”) Mitä tapahtuu vastauksen jälkeen? Mahdollisuus kysymyksiin. Ymmärtääkö asiakas, mihin hän suostuu. Testin tai testilähetteen tekijä tarvitsee esitietoja sekä asiakkaasta että testeistä, jotta hän osaa ”ohjelmoida” kaikki tarvittavat testit oikea-aikaisesti. (Tässä kohtaa, mitä on tapahtunut, ei ole enää intiimi yksityisasia.)

Negatiivinen testitulos käydään läpi tulokset, jolloin samalla kerrotaan: miten hiv tarttuu ja miten ei tartu, muiden seksitautien testaustarve, millaisia hiv-riskejä saattaa tulla vastaan asiakkaan eri elämän tilanteissa, miten kondomeja saatavissa ja kondominkäytön opastus, miten voi hakeutua uudelleen testiin, jos tarvetta myöhemmin.

Positiivinen testitulos Positiivinen tulos henkilökohtaisesti, ei koskaan puhelimitse. Rauhallinen ja turvallinen ilmapiiri, riittävästi aikaa. Vaitiolovelvollisuus. Selkeä selitys siitä, mitä vastaus tarkoittaa, varmistus, että asiakas ymmärtää. Tieto positiivisesta tuloksesta saattaa laukaista asiakkaassa kriisin. Muut seksitaudit ja turvaseksin kertaaminen. Tietoisuus omista reaktioista. Hyväksyvä kuuntelu, asiakkaan reaktioiden vastaanottaminen. Asiakkaalla mahdollisuus luopua mahdollisesta tartunnan pelostaan ja antaa siihen liittyvien tunteiden näkyä. Lähete infektiopoliklinikalle, tartuntatauti-ilmoitus B. Testin rajoitusten kertaaminen: - onko tartunnan mahdollisuudesta kulunut 3kk? - testi pätee siihen saakka, kunnes seuraava riskitilanne, silloin riski taas ”alkaa alusta” Vastauksenantotilanne Ensimmäinen lähtökohta psyykkisen ensiavun onnistumiselle on rauhallisen ja turvallisen ilmapiirin luominen. Tieto usein nuoren ihmisen hiv-tartunnasta herättää työntekijässä usein surua ja ahdistusta. Näistä tunteista puhuminen etukäteen jonkun toisen kanssa auttaa työntekijää olemaan rauhallisempi ja ottamaan vastaan asiakkaan tunteita ja reaktioita. Toisaalta rauhallisuus ja turvallisuus lähtee tilasta, johon kukaan ei tule kesken kaiken ja jossa voi viettää aikaa niin kauan kun on tarve. Sokissa olevan ihmisen tukeminen alkaa siitä, että työntekijä esittelee selkeästi itsensä ja saattaa asiakkaan rauhalliseen huoneeseen. Seuraava turvallisuutta tuova tekijä on tapaamisen luottamuksellisuuden ja vaitiolovelvollisuutesi sanominen ääneen. Paketti paperinenäliinoja kyyneleitä varten on myös turvallisuutta herättävää huolenpitoa. Mene istumaan riittävän lähelle, jotta sinuun voi tarvittaessa nojata tai voit itse vaistosi mukaan rauhoittavasti koskettaa asiakasta. Jos tuettavasi ei puhu tai ilmaise muuten itseään, työntekijä voi avata keskustelun kysymällä esim. ”Mitä sinä nyt ajattelet, kun olet saanut tietää olevasi hiv-positiivinen?” Tämä kysymys aktivoi usein myös tunnereaktioita. Työntekijä voi myös kysyä, mitkä asiat asiakkaasta tuntuvat vaikeimmilta. Työntekijän on myös hyvä koettaa selvittää, mikä kuva asiakkaalla on hiv-tartunnasta ja aidsista ja ymmärtääkö hän niiden välisen eron. Tunteiden purkautumisen jälkeen työntekijä voi rauhoittaa asiakasta ja luoda kuvaa mahdollisuudesta selviytyä hiv-tartunnan kanssa jakamalla totuudenmukaista, selventävää tietoa hiv-tartunnan kanssa elämisestä. Shokissa saadusta tiedosta suurin osa yleensä unohtuu, mutta tiedon saamisen merkitys voi tässä tilanteessa olla hallinnan ja toivon tunnetta lisäävää, rauhoittavaa. Liikaa puhetta kannattaa varoa, jotta asiakkaalle jäisi tilaa tunnistaa tunteitaan ja puhua. Auttajan rauhoittava puhe voi lisätä turvallisuutta ja hallinnan tunnetta. Pitkiä hiljaisuuksia voi selkiyttää kyselemällä asiakkaan tunteista ja ajatuksista. Reaktioiden laatu ja voimakkuus riippuvat useista eri tekijöistä: persoonallisuus, elämänhistoria ja elämäntilanne sekä psyyken käyttämät puolustusmekanismit. Kriisin läpikäyminen ja siitä selviytyminen on hyvin yksilöllistä. Osa hiv-tartunnan saaneista selviytyy ensitiedon sulattamisesta nopeammin ja tuki ja voimavarat löytyvät omasta lähipiiristä. Tukihenkilö- tai ammattiauttaja-apua ei välttämättä tarvita. Osalle hiv-tartunnan saaneista tieto tartunnasta saattaa herättää voimakkaitakin kriisireaktioita ja selviytymisen tukena tarvitaan psyykkistä ensiapua.