Usko hyvään vai toivo paremmasta? Optimismista ja pessimistin elämänviisaudesta Sami Pihlström Jyväskylän yliopisto & Helsingin yliopisto sajopihl@cc.jyu.fi / sami.pihlstrom@helsinki.fi

Johdanto Vrt. Arthur Schopenhauer, Pessimistin elämänviisaus, WSOY, 1991 (alkuperäistekstit mm. teoksesta Die Welt als Wille und Vorstellung, 1819-44). Edellyttääkö ”elämänviisaus” pessimismiä? Vai onko optimismi pelastettavissa pessimismin puitteissa? Mitä optimismi ja pessimismi tarkoittavat? ”Kultainen keskitie” näiden väliltä?

Pessimismi ja optimismi Optimismi: usko hyvään (tulevaisuuteen), ”kaikki kääntyy lopulta parhain päin”. Pessimismi: usko huonoon (tulevaisuuteen), ”loppujen lopuksi käy huonosti”. Yksilöllisen elämän taso vs. kulttuurinen, yhteiskunnallinen taso. (Vrt. esim. G.H. von Wright: ”spengleriläinen” kulttuuripessimismi.) Sekä optimismi että pessimismi äärikantoina epäuskottavia.

Meliorismi Optimismin ja pessimismin välimuoto: meliorismi (lat. melior, parempi). Melioristi ei usko, että kaikki on lopulta hyvin, eikä usko, että kaikki on lopulta huonosti. Maailma ei ole valmiiksi tehty! Esim. William James, Pragmatism (1907): meliorismi mahdollistaa moraalisesti merkityksellisen elämän; ihmisyksilö voi ”make a difference”. Meliorismi on aktiivisen ihmisen elämänasenne: tulevaisuus ei ole väistämättä hyvä eikä paha, vaan meidän on tehtävä siitä hyvä/parempi.

Meliorismi ja transsendentaalinen pessimismi Melioristin asenne lähempänä toivoa kuin uskoa? Meliorismi edellyttää transsendentaalisen pessimismin: elämän perustava, ehdoton vakavuus moraalisesti merkityksellisen toiminnan mahdollisuuden välttämättömänä ennakkoehtona (vrt. Kant: kokemuksen transsendentaaliset ehdot). Ilman pessimististä tausta-asennetta elämää ja maailmaa ei voida tarkastella riittävän vakavasti. Melioristinen toivo on mahdollista vain maailmassa, jossa epäonnistuminen ja tuho on mahdollinen. Absoluuttisen, liioitellun optimismin toivottomuus: ei tarvitse (eikä voida) tehdä mitään.

Meliorismi ja transsendentaalinen pessimismi (jatkoa) Toivo paremmasta on mahdollista maailmassa, jossa onnistuminen ei ole etukäteen taattua vaan jossa voidaan myös epäonnistua. Toivo on mielekäs/mahdollinen asenne pessimismin kontekstissa. Transsendentaalinen pessimismi tarjoaa taustan empiiriselle/faktuaaliselle meliorismille (tai jopa rajoitetulle optimismille): vrt. Kantin transsendentaalinen idealismi empiirisen realismin ”pelastajana”.

Esimerkkejä ”todellisesta elämästä” Inhimillisiä käytäntöjä, joita voidaan tarkastella optimismin, pessimismin ja meliorismin erottelujen kautta: Alkoholinkäyttö: katteeton optimismi vs. meliorismi ”kohtuukäyttönä”? Puutarhanhoito: kasvun toivo, tulevan kukoistuksen odotus vs. pessimistinen ymmärrys kaiken katoavaisuudesta? Unelmointi/haaveilu: liioiteltu optimismi vs. huoli, huolehtiminen? Näissä kaikissa transsendentaalinen pessimismi tarjoaa terveen lähtökohdan melioristiselle toivolle paremmasta.

Itsereflektion haaste Olenko liioitellusti huolissani (tulevaisuudesta, mahdollisista elämän vaaroista jne.)? Jotta voisin huolehtia kenties liiallisesta huolehtivaisuudestani, minun on jo (transsendentaalisella tasolla) oltava huolissani, huolehdittava elämästä/maailmasta … (jne.) Kohtuus? Voiko kohtuuttomuutta sallia kohtuullisessa määrin? Missä määrin tämä vaatimus on kohtuullinen? (jne.) Refleksiivinen itsekritiikin ja -tarkkailun tehtävä meliorismin ja transsendentaalisen pessimismin ytimessä! (Vrt. Kant: ”järjen itsekuri”.)

Kirjallisuutta Cooper, D.E. (2002), The Measure of Things, Clarendon Press, Oxford. Heidegger, M. (1927), Sein und Zeit, suom. R. Kupiainen: Oleminen ja aika, Vastapaino, Tampere, 2000. James, W. (1907), Pragmatism, Harvard UP, Cambridge, MA, 1975. Kant, I. (1781/1787), Kritik der reinen Vernunft, Felix Meiner, Hamburg, 1990. Pihlström, S. (2001), Usko, järki ja ihminen, Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura, Helsinki. Pihlström, S. (2008), ”The Trail of the Human Serpent Is over Everything”: Jamesian Perspectives on Mind, World, and Religion, UP of America, Lanham, MD, ilmestyy. Schopenhauer, A. (1991), Pessimistin elämänviisaus, WSOY, Porvoo. von Wright, G.H. (1987), Tiede ja ihmisjärki, Otava, Helsinki. von Wright, G.H. (1996), Ihminen kulttuurin murroksessa, Otava, Helsinki.