Tampereen kaupunkiseudun seutuyhteistyön ja sen arvioinnin reflektointi: Näkökulmana kaupunkiseutujen kehitys Mari Vaattovaara Kaupunkimaantieteen professori Helsingin yliopisto

”Prosessi on usein tärkeämpi kuin päämäärä ”

Kaupunkiseudun tulevaa kehitystä on vaikeaa, vaikka tarpeellista ennakoida

Kolme huomiota Kaupunkiseutujen kehityksestä ja Tampereen seudun erityispiirteistä Seudullisen yhteistyön lisäämisen tarpeesta ja kaupunkiseudun kehityksen ohjaamisesta Tulevaisuudesta

Tampereen seudun erityispiirteistä (1/3) Tampereen seutu on jo useamman vuosikymmenen ajan kuulunut suomen nopeimmin kasvaneiden kaupunkiseutujen joukkoon sekä väestömäärää että työpaikkojen lisäystä tarkastellessa. Kasvun ja kehityksen myötä Tampereen seutu on noussut, erityisesti viimeaikaisissa valtakunnallisissa tarkasteluissa, hyvin myönteisenä pidetyksi kaupunkiseuduksi. Seutu on vakiinnuttanut asemansa kansallisesti tärkeänä ja kasvavana kaupunkiseutuna useiden kaupunkikehityksen keskeisten mittapuiden mukaan.

Moninaisuudesta, kaupunkiseutujen erityispiirteenä, on tullut Tampereella myös merkittävä ominaisuus (2/3) Samalla kun Tampereen seudun työ- ja asuntomarkkina- alue on laajentunut alueellisesti, ovat seudun eri osat profiloituneet eri tavoin. Alueiden väliset erot ovat useiden kaupunkiseutujen tapaan kasvaneet, myös segregaatio on tunnistettu ongelmaksi Tampereen seudulla. On kuitenkin huomattavaa, kuinka väestö on kasvanut viime vuosikymmeninä melko tasaisesti sekä Tampereella että kehyskunnissa. Tämä on varsin poikkeuksellista. Rakenteellisen kehityksen osalta Tampereen seutu siis poikkeaa olennaisesti esimerkiksi Helsingin seudusta.

Luonnonympäristön potentiaali (3/3) Toinen seikka, mikä tekee Tampereen seudusta poikkeuksellisen muihin suomalaisiin isoihin kaupunkiseutuihin verrattaessa, on seudun luonnonympäristö. Useilla muilla kaupunkiseuduilla luonnonympäristön erityispiirteet – esimerkiksi vesistöt, merenrannat - ovat hyvin erimittaisesti olemassa eri kuntien alueilla. Tämä vaatii kuntia kehittämään mm. asumistaan hyvin erilaisista lähtökohdista erilaisin positiivisiksi ajatelluin suurein (isot tontit tms.). Tampereen seudulla luonnonympäristön luomat olosuhteet ovat eroistaan huolimatta vetovoimatekijänä tasaisemmin seudun eri osissa.

Tampereen seutuyhteistyön tilasta Lähtökohtaisesti visio ja strategisen kehittämisen toimintaperiaatteet ovat hyvät – ja sensitiiviset kaupunkiseudun moninaisuudelle, joka kuitenkin on vahvuus. Muutosvalmius ja siihen liittyvät vielä paremman kaupunkiseudun kehittämisen elementit ovat kuitenkin Kuntaliiton arvion mukaan vähäisiä.

Kaupunkiseutujen yhteistyön lisäämiseen pyrkivällä toiminnalla on vahva TALOUDELLINEN perusta Tulevat resurssit kuntatalouden näkökulmasta ovat kaikissa kasvuskenaarioissakin heikkeneviä. On siis odotettavissa, että vain voimia yhdistämällä myös kaupunkiseuduilla, onnistutaan turvaamaan tulevien palveluiden taso. Toisaalta on vakavia perusteita myös väittää, että osaamisen yhdistämisellä on mahdollista koota voimia ja parasta osaamista tuleviin haasteisiin vastaamiseksi. Konkreettisesti, esimerkiksi maapolitiikka on moninaisissa olosuhteissa, erilaisilla paikkakunnilla ja erityisten sijaintien osalta varsin vaikeaa.

Rakenteellisten muutosten mukana seuraa rahapula (Laakso & al. 2005) Kirkkonummen kunnan vuosikate asukasta kohti väestöprojektioissa Kirkkonummen kunnan tulot asukasta kohti (pl. valtionosuudet ja palveluiden toimintatuotot) väestöprojektioissa

Kaupunkiseutujen yhteistyön lisäämiseen pyrkivällä toiminnalla on myös vahva TOIMINNALLINEN perusta Myös Tampereen seudulla suunnitelmissa on yritystoiminnan näkökulmasta nähtävissä ylimitoitusta - Noin 80 prosenttia yritystoiminnasta hakeutuu muutamiin yritystoiminnan alueellisiin keskittymiin, paikallisiin klustereihin (Laakso & al. 2010)

Yritystoiminnan, palveluiden ja liikenteen osalta seudullista harkintaa ja päätöksentekoa on syytä lisätä 12 Tällä hetkellä Helsingin seudun työpaikoista 50 % sijaitsee 1,2 % maa- alalla ja jopa 80 % tiivistymissä tai klustereissa, jotka kattavat vain 4,7 % seudun alueesta (Laakso & al. 2010) Viimevuosien muutokset ovat edelleen vahvistaneet yritystoiminnan keskittymistä pääkaupunkiseudun suurimpiin ja jo ennestään henkilöstöltään tiheimpiin työpaikka- alueisiin ja –vyöhykkeisiin (Laakso & al 2010). Sormimalli B2 – Pohjoisrata / Nykyinen asemanseutu, johon on osoitettu kasvua Uusi asemanseutu, johon on osoitettu kasvua Henkilöliikenteen käytössä oleva nykyinen rata Päätie Uusi tai rakenteilla oleva rata Tavaraliikenteen rata Suojelu- tai virkistysalue Nykyinen taajama, johon ei ole mallissa osoitettu kasvua

, mutta

Kansainväliset vertailut eivät osoita yhtään hallintomallia toista paremmaksi Useilla menestyneistä kaupunkiseuduista on laaja joukko pieniäkin kuntia. Muutostilanteessa hierarkkinen keskusjohdettu järjestelmä on jäykkä Myöskään taloudelliset tuottavuuslaskelmat, joilla on pitkä taloustieteellinen perusta, eivät tästä näkökulmasta ole avuksi. Eri palvelutyyppien tarjoamisen optimikoot vaihtelevat muutamasta tuhannesta useisiin kymmeniin tuhansiin, erikoissairaanhoidossa jopa miljooniin asukkaisiin. Asiantuntijoiden arviot optimaalisesta kuntakoosta vaihtelevatkin yleistäen asukkaan molemmin puolin (Meklin, Loikkanen, VATT jne.).

Lopuksi tulevaisuudesta Kaupunkiseutu on riippuvainen ympäröivän yhteiskunnan ja talouden kehityksestä,mutta samalla dynaaminen järjestelmä, jonka sisäisillä päätöksillä on keskeinen vaikutus alueen sosiaalisiin ja taloudellisiin muutoksiin. Kaupunkiseudun sisäistä kehitystä ei siis voi selittää pelkästään toimintaympäristön muutoksilla. Paikallisella päätöksenteolla on laajat vaikutukset seudun yleiseen kehitykseen. Poliittinen prosessi tarvitsee menestyäkseen myös tiedollista perustaa, jonka avulla poliittista prosessia uudelleen täsmennetään. Tähänkin Tampereella on hyvät mahdollisuudet.

Paikalliset erityisintressit on nähtävä myös potentiaalina – kaupunkiseudun elinvoimana – eikä niitä, ongelmallisuuksista huolimatta, tule hävittää - pikemminkin vaalia