YKPS100 Johdatus yhteiskuntapolitiikan maisteriopintoihin Marja Järvelä Luento 2

Luento-ohjelma 26.9. Sosiaalipolitiikka ja yhteiskuntapolitiikka oppialana 2.10. Näkökulmia yhteiskuntapolitiikan instituutioihin 9.10. Globaali sosiaalipolitiikka 16.10. Suomi – lintukoto vai kaarnavene globalisaation ristiaallokossa.

Tämän luennon rakenne 1. Yhteiskuntapoliittisten instituutioiden tarkastelun proaktiivisia näkökulmia 2. Tarkasteluja klassisen ja kriittisen yhteiskuntatutkimuksen näkökulmista 3. Täsmällisempi katsaus proaktiivisiin näkökulmiin. Kuva: Wikipedia;Yle

Instituutio Instituutiot (sanakirjamääritelmä) ovat sosiaalisen järjestyksen ja yhteistyön rakenteita ja mekanismeja, jotka ohjaavat kahden tai useamman yksilön käyttäytymistä. Instituutiot muokkaavat ihmisten toimia ja tavoitteita, ja ne luovat ja pitävät yllä ihmisten yhteistoiminnan sääntöjä.

Instituutio 2. Termiä "instituutio" käytetään usein kuvaamaan yhteiskunnalle tärkeitä tapoja ja käyttäytymismalleja, mutta myös nimenomaisia hallituksen ja julkisen vallan organisaatioita.

Näkökulmia instituutioihin Reformismi Kansallinen suunnittelu ja hallinnointi Taloudellinen kasvu, kehitys ja kilpailu Globaali riskiyhteiskunta ja riskin hallinta Toimijat ja (instituutio)rakenteet Instituutiot ja sosiaaliset resurssit Ainakin näillä on ollut merkitystä proaktiivisessa yhteiskuntapolitiikassa toisen maailmansodan jälkeen.

Yhteiskuntakritiikki 1. Klassikkonäkökulmat esim. Marx: kapitalismi kritiikki, Weber: kriittinen näkökulma rationaalisen hallinan lisäämiseen ja legitimaatioon, Durkheim: yksilön ja yhteisön suhde. • Uusklassikot Jürgen Habermas, Niklas Luhman, Michel Foucault, Pierre Bourdieu Yhteiskuntapolitiikka ‘sosiologin silmin’.

Yhteiskuntakritiikki 2 Yhteiskuntapolitiikka osana yhteiskuntatutkimuksen diskurssia: Näkyvät aikalaiskeskustelijat Anthony Giddens, Ulrich Beck, Immanuel Wallerstein, Manuel Castells, John Urry, Alain Touraine. Episteemiset kiistat, standpoint- vaihtoehdot • Feminismi ja feministinen teoria (esim Judith Butler; Luce Irigaray; Dorothy Smith; Maria Mies) • Luonnonvara näkökulma (esim. Michael Redclift, Michel Serres, Arne Næss, Andrew Dobson).

Reformismi Reformismi (reformi ’muutos, uudistus’) on näkemys, jonka mukaan vähittäiset muutokset yhteiskunnassa voivat muuttaa sen perusrakenteita. Liitetään usein poliittiseen vasemmistoon tai poliittisiin koalitioihin, joissa poliittisella vasemmistolla on vahva asema. Ideatasolla juuret työväenkysymyksessä. Kuva:YLE

Kansallinen suunnittelu ja hallinnointi 1970-luvulta lähtien yritys ylittää ideologiset yhteiskuntapoliittiset ohjelmat ja korostaa päätöksenteon rationaalisuutta Keino-päämäärä –asetelmat Arvokeskustelu: päämäärät voidaan muotoilla tämän nojalla Strategiasta tulee avainsana, myöhemmin myös (vaihtoehtoiset) skenaariot

Suunnittelun nousu ja (t)uho Julkisten hallintojen ja julkisten menojen kasvu Kansallisvaltioiden keskeinen rooli Hyvinvointivaltiolliset mallit ja regiimit Painopisteen siirto ylös ja alas (esim. EU ja alueiden (territory) yhteiskuntapolitiikat) Hallintatekniikoiden kehittäminen (esim. sosiaali-indikaattorit)

OECD:n kehitystehtävä 1960 Saavuttaa korkein mahdollinen kestävä talouskasvu ja työllisyystaso sekä elintason nousu kaikissa jäsenmaissa, samalla säilyttäen rahatalouden tasapaino ja näin edistää maailmantalouden kehitystä. Edistää taloudellisen toiminnan tervettä laajenemista jäsenmaissa sekä muissa maissa osana taloudellista kehitystä. Edistää maailmankaupan kasvua monen keskeiseltä, ei-diskriminoivalta perustalta kansainväliset velvoitteet huomioon ottaen.

Taloudellinen kasvu ja kehitys 1. Taloudellinen kasvu yhteiskunnan muutoksen veturina (esim. W.W. Rostow take off –teoria 1970-luvulla) Kiista taloudellisen kasvun ja sosiaalipolitiikan keskinäisestä riippuvuudesta (esim. Richard Titmuss) Kiander & Lönnqvist (2002): Empiria puhuu pikemminkin riippumattomuuden puolesta. Kuva:Wikipedia

Taloudellinen kasvu ja kehitys 2. Lineaarisen ennustamisen vaikeus Monien säätelytasojen ja instituutioiden ongelma. Hyvinvointitavoitteiden priorisointi; erityiset tasa-arvotavoitteet. Työllisyyden edistäminen Talouden globalisoituminen uhkana ja mahdollisuutena Kuva: Wikipedia

Globaali riskiyhteiskunta 1. Kehityksen ei-aiotut seuraamukset (esim ilmaston muutos) Globalisoituminen, yksilöllistyminen, sukupuolikysymys, alityöllisyys, ekologinen kriisi, finanssijärjestelmien haavoittuvuus. (esim. Ulrich Beck) Kuva:Yle

Globaali riskiyhteiskunta 2. Riskien kalkylointi ja ennakointi Vakuutusperiaatteen mahdottomuus (?) Onnettomuuden heikot ja vahvat signaalit Ennalta ehkäisevä yhteiskuntapolitiikka Varovaisuusperiaate Institutionaalisen vastuun ja vastuunjaon dilemma Ks. Järvelä, Marja (2008) Ilmastonmuutos yhteiskunnallisena riskinä IN Samuli Hurri (toim.) Demokraattisen oikeuden ehdot, Episteme-sarja, Helsinki: Tutkijaliitto, 281-289.

Toimijat ja rakenteet Hyvinvointi ja onnistuminen toimijoiden tasolla ja näiden aktiivisen toiminnan tuloksena (esim. Amartya Sen vapaus toimia) Toimijan ja instuution tavoitteiden yhteensovittaminen Arkielämän merkityksellistäminen (esim. Giddens) Eri toimijoiden yhteistoiminnallistaminen ja sen mahdollistaminen Asiantuntijoiden ja maallikoiden dialogi ja positiot. Kuva:Wikipedia

Yhteiskuntapolitiikan eettiset postulaatit Solidaarisuus (teollinen yhteiskunta) Tasa-arvo (hyvinvointivaltio) Identiteetin oikeuttaminen (globalisoitunut riskiyhteiskunta) Kuvart:Yle

Identiteettien rakentaminen Identiteetit organisoivat merkityksiä, kun taas roolit organisoivat toimintaa. Toimintaa merkityksellistetään identiteettien kautta. Identiteettejä rakennetaan sosiaalisessa tilassa ja ajassa, ja voidaan siis puhua jaetuista tai kollektiivisista identiteeteistä.

Identiteettien oikeuttaminen Yhdellä yksilöllä voi olla useita identiteettejä, samoin ryhmillä. Jaetut identiteetit liittyvät sosiaaliseen pääomaan, sosiaaliseen koheesioon ja luottamukseen. Monet identiteetit yksilössä/yhteisössä voivat aiheuttaa stressiä ja ristiriitoja. Identiteetit voivat legitimoitua ja institutionalisoitua, jolloin niiden merkitys vallan lähteinä kasvaa.

Castellsin identiteetit Liittyvät sosiaalisiin liikkeisiin ja globalisaatioon Onko liikkeillä ja identiteeteillä muutosvaikutuksia ? Mitkä ovat muutoksen mekanismit, jos vastaus on myönteinen. Kuva:Yle

Osallistumisen dilemma Pitäisikö olla liikkeessä vai liikkeellä ? Liikkeet ovat kollektiivisia, arvoyhteisyyteen perustuvia ja niillä on yhteinen toiminta-ajatus. Globaalissa riskiyhteiskunnassa ihmiset etsivät suojaa liikkeiden avulla (liikkeessä), Mutta myös ovat liikkeellä omassa asiassa korostaen minuuttaan.

Castellsin identiteetti 1 Legitimoiva identiteetti on dominoivien instituutioiden tuottamaa identiteettiä, jolla valta oikeutetaan ja perustellaan.    Adliga ätten nr 97 ADLERCREUTZ Adliga ätten nr 168 von HAARTMAN

Castellsin identiteetti 2 Vastarintaidentiteettiä tuottavat toimijat, joiden asemaa dominoivat instituutiot heikentävät tai kyseenalaistavat. →Tuloksena vastarinnan identiteettipolitiikat. Kuva:YLE, Kalle Kultala

Castellsin identiteetit 3 Projekti-identiteetti tarkoittaa identiteettiä, jolla sosiaaliset toimijat erilaisten kulttuuristen suuntautumisten nojalla rakentavat uutta identiteettiä. Tällä he muuttavat asemaansa yhteiskunnassa tai pyrkivät muuttamaan yhteiskunnan rakenteita.

Identiteetit resurssina Moniarvoinen yhteiskunta ja identiteetit muutosvoimana Vallan dilemma: hierarkkisuus ja verkostot, vallan läpinäkyvyys Neuvotteluareenat esim. Työ, perhe, elämisympäristöt Edustuksellisen vallan moniäänisyys Etäisyys valtakeskuksista, identiteettiäänen vaimeneminen.

Ratkaisuyrityksiä Vapaus merkitykselliseen tekemiseen (A. Sen) Paikallisen valtaistaminen eri muodot Hiljaisen tiedon kuuleminen Yhteisöllisyyden lisääminen Institutionaalinen mahdollisuusrakenteiden luominen Hyvinvointivaltiollisen (sosiaali)turvan puolustaminen ja kollektiivisen turvan uudet muodot.