OLEMISEN TEOLOGIA JA PEDAGOGIIKKA Lassi Pruuki lassi.pruuki@dialogic.fi

DIALOGISMI yleisnimitys filosofisille ja teologisille suuntauksille, jotka korostavat dialogisuuden ja dialogin merkitystä olemisessa, tietämisessä ja ihmisenä olemisessa Martin Buber - Minä – Sinä, Minä – Se Mihail Bahtin - ”Totuus on tapahtuma, joka syntyy erilaisten tietoisuuksien leikkauspisteessä”, moniäänisyys lisää ymmärrystä - ”Pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua on jäädä ilman vastausta” - ”Missä kaksi tai useampi ihminen kohtaavat aidossa dialogissa, siellä Kristus on heidän keskellänsä” Timo Veijola - Ihmisen ja Jumalan suhde on dialoginen suhde (Ihmisen ainutlaatuisuus on kyky olla dialogissa Jumalan kanssa)

Dialoginen asenne ja dialogisuuden taito Dialogi on välttämätöntä tiedon etsinnälle ja sen luomiselle (minun ei tarvitse tietää, ”yhdessä tietäminen”) Elämänasenne, jonka lähtökohtana on dialoginen suhde (Bahtin). Eli olennaista on suhteessa oleminen, se mitä on ja tapahtuu ihmisten välillä. ” Aina kun kaksi kohtaa, jotain alkaa” Dialogisuus on taito puhua siten, että toinen haluaa kuunnella ja taito kuunnella siten, että toinen haluaa puhua. (Jorma Ahonen) Avoimuus Paikalle tuleminen ja läsnäoleminen(ulkoinen ja sisäinen) Kohtaaminen ja kiinnostuminen

Uteliaisuus ja kunnioitus Tämän hetken ainutlaatuisuuden tajuaminen (”Kaikki tapahtuu vain kerran”) Kasvattajan reflektiivinen asenne (”miten minun kannattaa olla ja toimia, jotta voisin mahdollisimman hyvin olla tukena/avuksi?)

DIALOGI TOIMINTANA Monologinen dialogi: Yksinpuhelua, jossa eskustelijoiden lausumat eivät kytkeydy toisiinsa eivätkä rakennu toisistaan, vaan keskustelijat vain tuovat vuorotellen esiin omia näkemyksiään. Dialoginen dialogi: rakentavaa keskustelua, jossa tapahtuu merkitysten vapaata virtausta, jossa toinen jatkaa siitä mihin toinen jäi ja tällöin aukeaa kokonaan uusi ymmärrys kysymykseen tai tilanteeseen.

puhuminen ”Kieli luo todellisuutta” ”Elän niinkuin kerron” Sanojen valtava voima ”Kieli on pieni jäsen, mutta voi kerskata suurista asioista” Minä –muotoinen puhuminen (vs. ”näin asia vaan on” –puhe) ”minulle tuli mieleen…” ”minulle on merkittävää…” Tarkoituksellinen ”pohdiskeleva puhuminen” ”Mä en tiedä, mutta…” ”Tää voi nyt olla ihan höppänää, mutta…”

Kytkeytyminen sanottuun ”Kun sanoit tuossa, että ottaa kovasti päähän, mieleeni tuli, että…”

kysyminen Kysynkö aidosti vai siksi, että kuuluu kysyä? Avoimet ja suljetut kysymykset Avoimet kysymykset alkavat yleensä M-sanalla: mitä, miten, miksi, missä…? ”Erityisen dialogiset kysymykset” ”mitä sinulle tulee mieleen…” ”mitä muuta?” ”ja mitä muille tulee mieleen tuosta mitä Anna sanoi?” Ja kun kysyn, siirryn kuuntelemaan…

Kuunteleminen ”Tulen kuulluksi, olen siis olemassa” ”Kuuntele, mitä ihmiset sanovat, älä sitä mitä luulet heidän tarkoittavan” (H. Goolishan), ei siis tulkintoja (”niin sä oikeasti tarkoitat…/”niin mä kuulen, että sä olet ärsyyntynyt…) Lapsen ja nuoren sanojen toistaminen ”Sanoit tuossa, että on ollut hirveän vaikeeta…” Kytkeytyminen sanottuun (taas) ”Sanoit tuossa äsken, että…. . Jäin miettimään, mitä se on sinulle merkinnyt.”

Tehdä (opiskelu) -prosessia yhteiseksi Keskustelu odotuksista ja toiveista Neuvotella yhdessä, miten edetään ”mietin tässä, olisiko nyt hyvä… vai?” Kohdata myös ”ongelmia” yhdessä ”ja nyt huomaan, että olen hiukan pihalla…” Reflektointi (arviointi) on osa yhteistä opiskelua ”mites tää on oikein mennyt teidän mielestä” Ottaa erilaisiä ”ääniä” mukaan keskusteluun … ja mitä te muut ajattelette tästä”