Suomen tasavallan presidentit vallankäyttäjinä I Ikäihmisten yliopisto, Tapiola 13.2.2013 Suomen tasavallan presidentit vallankäyttäjinä I Ståhlbergista Mannerheimiin Professori Seppo Hentilä Helsingin yliopisto http://blogs.helsinki.fi/shentila/

Kenellä Suomessa korkein valta Venäjän helmikuun vallankumouksen jälkeen? Suomen valtiomuoto oli Venäjän keisarikunnan yhteydessä kiistatta monarkia Ruotsin perustuslait 1772 ja 1789 olivat voimassa Mutta mikä valtiomuoto maassa oli Suomen suuriruhtinaan eli tsaarin suistuttua vallasta? Oliko Suomesta tullut Venäjän väliaikaisen hallitusksen muassa tasavalta? Suomalaisten oikeusoppineiden mukaan Suomella oli ollut personaaliunioni nimenomaan Venäjän tsaarin kanssa, eikä Suomen korkein valta sen vuoksi ollut automaattisesti siirtynyt väliaikaiselle hallitukselle

Venäjän hallituksen kanta oli toinen: Suomi kuului edelleen valtakuntaan, ja sen asema tulisi ratkaista maailmansodan päättymisen jälkeen pidettävässä perustuslakia säätävässä kokouksessa – tällä argumentilla ”valkoinen Venäjä” vastusti myös Suomen suvereniteetin tunnustamista 6.12.1917 jälkeen Leninin bolsevikkihallitus sen sijaan tunnusti Suomen itsenäisyyden vuoden 1917 viimeisenä päivänä, mutta taktisista syistä – Suomen oman vallankumouksen jälkeen maa palaisi pian vapaaehtoisesti Venäjän kansojen suureen perheeseen Juuri itsenäistynyt Suomi ei ollut tasavalta mutta ei oikein monarkiakaan – sisällissodan puhkeaminen tammikuun lopussa 1918 poisti valtiomuotokysymyksen hetkeksi päiväjärjestyksestä

Sisällissodan aikana vahvistui monarkian kannatus oikeistossa; vain monarkian avulla voitaisiin maahan rakentaa luja hallitusvalta Ns. tynkäeduskunta, joka kokoontui vajaalukuisena toukokuun puolivälissä 1918 oli selvästi monarkistienemmistöinen; valtionhoitajaksi P. E. Svinhufvud Vanhasuomalaiset monarkisteja – suurin osa nuorsuomalaisista tasavaltalaisia – syksyllä 1918 myös uusi puoluejako: Kansallinen kokoomus, joka oli monarkistinen, ja Edistyspuolue, joka oli tasavaltalainen RKP:ssä oli niin ikään paljon monarkisteja; maalaisliitossa sen sijaan tasavaltalaisia Sosialidemokraatit, joilla oli ennen sisällissotaa ollut 92 kansanedustajaa, eivät saaneet – Matti Paasivuorta lukuun ottamatta – osallistua eduskunnan työskentelyyn

Tynkäeduskunnan enemmistö ryhtyi etsimään kesällä 1918 Suomelle kuningasta Jos ei Ruotsista, niin sitten Saksasta, ja mieluiten Hohenzollern Lopulta päädyttiin Hessenin prinssiin Friedrich Karliin, joka valittiin Suomen kuninkaaksi tynkäeduskunnan päätöksellä 9.10.1918 – samana päivänä Saksan yleisesikunta pyysi länsivalloilta aselepoa Saksalaisesta kuninkaasta uhkasi tulla Suomelle raskas ulkopoliittinen rasite; länsivaltojen vaatimukset: irti saksalaissuuntauksesta vapaiden vaalien järjestäminen punavankileirien murhenäytelmän lopettaminen

Onneksi Friedrich Karl suostui luopumaan kruunusta jo 44 päivää kuninkaanvaalin jälkeen; valtionhoitajaksi joulukuussa 1918 G. E. Mannerheim Maaliskuun 1919 eduskuntavaaleissa monarkistit menettivät enemmistönsä, kun sosialidemokraatit palasivat ja saivat jälleen 80 kansanedustajaa Valtionhoitaja Mannerheim lykkäsi tasavaltaan perustuvan hallitusmuodon vahvistamista aina heinäkuuhun 1919 – miksi? Vuoden 1919 hallitusmuodon tultua voimaan Suomesta tuli tasavalta, mutta valtionpäämiehen – Tasavallan presidentin – valtaoikeudet muodostuivat varsin laajoiksi – Suomen poliittisesta järjestelmästä selvästi puolipresidiaalinen

Tasavallan presidentille poikkeuksellisen laajat valtaoikeudet Ulkopolitiikan johtaminen Hallituksen nimittäminen Eduskunnan hajottamisoikeus Eduskunnan säätämien lakien vahvistaminen Puolustusvoimien ylipäällikkyys Korkeimpien virkamiesten nimitysoikeus Laaja armahdusoikeus

Vuoden 1919 HM oli voimassa semmoisenaan aina 1990-luvun alkuun, jolloin sitä alettiin tasavallan presidentin valtaoikeuksien osalta vähitellen muuttaa Vasta vuoden 2000 perustuslaki takasi lopullisesti ns. normaaliparlamentarismin Hallitusmuotoon kirjatuista valtaoikeuksista huolimatta kunkin presidentin henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ja ambitioilla oli erittäin suuri merkitys siltä kannalta, miten vahva tosiasiallinen valta presidentillä oli Esimerkiksi Lauri Kr. Relander, Kyösti Kallio tai Urho Kekkonen käyttivät valtaansa vuoden 1919 HM:n puitteissa, mutta vallankäyttäjinä he olivat kovin erilaisia Sen vuoksi on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, miten eri presidentit ovat omat valtaoikeutensa ”ottaneet ”

Tasavallan presidentit vallankäyttäjinä - persoonat ja heidän jälkimaineensa K. J. Ståhlberg – vuodet 1919–1925 (1865-1952) Edistysmielinen hallinto-oikeusjuristi; KHO:n presidentti ja Helsingin yliopiston professori Lakien suvereeni tuntija ja hallitsija Laillisuuden kirjaimellinen noudattaja Parlamentarismin puolustaja; tasavaltalainen Ei ajanut lujaa hallitusvaltaa saati vallan keskittämistä tasavallan presidentille Patsas: Wäinö Aaltonen 1959 (Eduskuntatalon portaat)

Suhtautui nuivasti jääkäriliikkeeseen ja saksalaissuuntaukseen Eduskunta valitsi Ståhlbergin presidentiksi – vastaehdokkaana Mannerheim Kiistelty presidentti – häntä arvosteltiin liiallisesta punavankien ymmärtämisestä Ei asettunut 1925 uudelleen ehdokkaaksi koska vastusti vallan liiallista keskittämistä – oli toki ehdokkaana 1931 (sai sekä 2. että 3. kierroksella 149 ääntä, mutta hävisi Svinhufvudille) ja 1937 (sai 1. kierroksella 150 ääntä, mutta putosi toisella kierroksella, jolloin Kallio löi Svinhufvudin (177-104) sekä spekulaatioissa vielä 1943, kun Rytille haettiin vastaehdokasta Lapualaisten lokakuussa 1930 toimeenpanema Ståhlbergin kyyditys osoitti, miten vahvasti äärimmäinen oikeisto häntä vihasi

Lauri Kr. Relander – vuodet 1925–1931 (1883-1942) Maalaisliittolainen maataloustieteiden tohtori, Viipurin läänin maaherra Tuli valituksi presidentiksi vastoin tahtoaan, vasta 42-vuotiaana Valittiin kolmannella kierroksella äänin 172 – 109; vastaehdokkaana Risto Ryti Ei hallinnut 1920- luvun loppua kohden kasvavaa parlamentarismin kriisiä; 1920-luvulla Suomessa oli 12 hallitusta, joista vain yksi oli parlamentaarinen enemmistöhallitus

”Reissu-Lassi” – teki viisi ulkomaanmatkaa Pohjoismaihin ja Baltiaan Tuulten vietävissä – heikko presidentti? Relanderin päiväkirjoista käy ilmi, että hänen itsetuntonsa ei ollut niitä vahvimpia Työtä vaikeuttivat erityisesti hänen oman puolueensa maalaisliiton sisäiset henkilöriidat Veljeily Lapuan liikkeen kanssa ei riittänyt vakuuttamaan poliittista oikeistoa, jatkokausi jäi sen takia haaveeksi; maalaisliitto ei asettanut Relanderia edes ehdokkaaksi Matti Peltokankaan suunnittelema Relanderin muistomerkki vuodelta 1996 (Hesperian puisto)

P. E. Svinhufvud – vuodet 1931–1937 (1861-1944) Pohjimmiltaan vakaumuksellinen laillisuusmies – sortovuosien oma kokemus Kuului passiivista vastarintaa harjoittaneeseen kagaali-ryhmittymään Karkotettuna Siperiaan 1914-1917 Nuorsuomalainen – vuodesta 1918 kokoomuksen keskeisiä johtajia, monarkisti Ukko-Pekka – suojeluskuntavääpeli Luumäeltä

Nostettiin maan johtoon oikeiston omana miehenä, rakentamaan lujaa hallitusvaltaa ja kitkemään maasta marxilaisuuden juuriaan myöten Ei voinut hyväksyä lapualaisten lainrikkomuksia Leikkasi vahvalla auktoriteetillaan oikeistokaappaukselta siivet talvella 1932 Vuoden 1937 vaaleissa hävisi Kalliolle 3. kierroksella äänin 177-104 (SDP ei saanut Ståhlbergia mutta onnistui torjumaan taktikoinnillaan Svinhufvudin uudelleenvalinnan) Patsas: Wäinö Aaltonen 1951 (Eduskuntatalon portaat)

Kyösti Kallio – vuodet 1937–1940 (1873-1940) Talonpoika Nivalasta, valtiopäivämies jo säätyvaltiopäivillä Parlamentaarikko, yksi Maalaisliiton voimahahmoista, neljästi pääministerinä Aitosuomalaisena ja heikosti ruotsia osaavana oli jatkuvasti RKP:n hampaissa Korkeasti kunnioitettu valtiomies, mutta heikko terveys vei parhaan terän

Vaikea aika kasvatti haastetta liian suureksi, tilanne karkasi käsistä Pääministeri Ryti ja marsalkka Mannerheim päättivät käytännössä monista sellaisista asioista, jotka olisivat hallitusmuodon mukaan kuuluneet tasavallan presidentille – esim. syyskuussa 1940 Saksan kanssa solmitusta kauttakulkusopimuksesta Dramaattinen kuolema joulun 1940 alla Helsingin rautatieasemalla kasvoi myyttisiin mittoihin Muistomerkki Kalervo Kallio 1962 (Eduskunnan puisto)

Risto Ryti – vuodet 1940–1944 (1889-1956) Edistysmielinen, pankkimies, anglofiili Vuoden 1937 valitsijamiehet valitsivat Rytin kahdesti, 1940 peräti 288 äänellä ja 1943 vielä 269 äänellä Vahva auktoriteetti, kesti vaikean ajan urhoollisesti Vaikein päätös – ns. Ribbentrop - sopimus kesäkuussa 1944

Sotasyyllisyystuomio kasvatti myyttiä sijaiskärsijästä Sotavuosina ns. dualistinen valtiojohto ylipäällikkö Mannerheimin kanssa Sotasyyllisyystuomio kasvatti myyttiä sijaiskärsijästä 10 vuoden tuomio, mutta Paasikivi armahti jo 1949 Kauko Räike, Rytin muistomerkki Huittisten kirkkomaalla, 1979 Veikko Myllerin Ryti-muistomerkki ”Vastuun vuodet” 1994 (Hesperian puisto)

C. G. Mannerheim – vuodet 1944–1946 (1867-1951) Saavutti korkeamman kunnioituksen kansalaisten silmissä kuin yksikään toinen – ei kuitenkaan poliittisilla vaan sotilaallisilla ja johtajan-ansioillaan Tsaarinarmeijan kenraali, valkoisten ylipäällikkö 1918 – punaisten silmissä hän oli talvisotaan asti erittäin kielteinen hahmo 1800-luvun sääty-yhteiskunnan mies, joka sopeutui 1900-luvun tilanteisiin joustavasti Mannerheimilla oli hyvä poliittinen taju, mutta hän oli kaikkea muuta kuin demokraattisen ja parlamentaarisen järjestelmän kannattaja

Hänellä myös Stalinin luottamus Valinta välttämätön myös siksi, että Mannerheim näytti olevan ainoa, joka kykenisi johdattamaan Suomen sodasta rauhaan Hänellä myös Stalinin luottamus Presidentin tehtävien hoitoa haittasi sairaalloisuus; valtaosan ajasta Paasikivi sijaisena Ratsastajapatsas: Aimo Tukiainen 1960 (Kiasman ja Postitalon edusta)