Elokuvien luokittelusta GENRE Elokuvien luokittelusta

Miten luokitella todellisuutta? Nuo epäselvyydet, joutavuudet ja puutteet muistuttavat tohtori Franz Kuhnin eräästä kiinalaisesta tietosanakirjasta löytämiä. Kirjan nimenä on Taivaallinen varasto hyödyllisiä tietoja, ja sen etäisyyden himmentämillä sivuilla on kirjoitettuna että eläimet jakautuvat seuraaviin ryhmiin: a) Keisarille kuuluvat b) balsamoidut, c) kesytetyt, d) siat, e) merenneidot, f) tarunomaiset, g) juoksukoirat, h) tässä luokitellut, i) ne jotka riehuvat kuin hullut, j) lukemattomat, k) hienonhienolla kamelinkarvasiveltimellä piirretyt, l) ja niin edelleen, m) juuri nahkansa luoneet, n) etäältä kärpästä muistuttavat. [--] tiettävästi maailmankaikkeutta on mahdoton luokitella muuten kuin mielivaltaisesti ja umpimähkään. Syy on yksinkertainen: me emme tiedä mikä maailmankaikkeus on." Jorge Luis Borges: John Wilkinsin analyyttinen kieli (Haarautuvien polkujen puutarha) s. 232-233.

Genren käsite Genre (ransk.) johdettu latinan sanasta genus (suku); tarkoittaa elokuvan lajia tai tyyppiä vrt. genus / species = suku / laji –erottelu: samantyyppiset elokuvat "sukua" toisilleen Tarkoitetaan elokuvien ryhmää, joita yhdistävät elokuvasta toiseen toistuvat, vakiintuneet piirteet. (Western, musikaali, kauhu) 'genre' erotettava suuntauksesta ("uusi aalto") ja tyylilajista ("ekspressionismi")

Käsitteen taustaa Aristoteles: komedia / tragedia -erottelu Antiikin jako: lyriikka / draama / eepos [= runous / näytelmä / romaani] genre siis tapa luokitella taiteenalan sisäisiä lajeja, jakaa niitä eri ryhmiin ilman arvottavaa sisältöä

Genre kirjallisuudessa ja elokuvassa kirjallisuudentutkimuksessa käännetään "lajiksi",elokuvatutkimuksessa "lajityypiksi". Syy: käsitteen erilainen käyttöala. kirjallisuudessa genre kriitikkojen luoma käsite kritiikin tarpeisiin; elokuvassa (erityisesti Hollywood- elokuvassa) genret syntyneet tuotannon ja kulutuksen (tekijöiden ja yleisön) vuorovaikutuksesta elokuvagenrejä vastaava lajijako kirjallisuudessa lähinnä populaarikirjallisuuden alueella (dekkari, scifi, romantiikka) myös toisenlaista, enemmän kirjallisuuden lajijaon kaltaista, genre-jakoa ehdotettu: esim. kerronnallinen / dokumenttielokuva / avant-garde (Alan Williams)

Genret Hollywoodissa ja muualla Elokuvagenren käsitteen lähtökohtana ovat siis olleet ensisijassa Hollywoodin synnyttämät genret esim. western, musikaali, toimintaelokuva, kauhuelokuva, komedia. Vahvimmillaan Hollywoodissa (erityisesti ns. klassisen Hollywood- elokuvan aikana n. 1930-1960), Myös muualla: esim. japanin jidai-geki [historiallinen elokuva ---> samuraielokuva] ja gendai-geki [nykyaikaan sijoittuva elokuva]; Suomessa esim. tukkilaiselokuvat, sotilasfarssit Myös "ulkomaisten" lajityyppien mukaisia elokuvia kuten "villi pohjola"/spede -lännenelokuvat ja musikaalit (SF- paraati).

Genre ja arvostus Genre-elokuvien arvostus oli - ja on paljolti edelleen - vähäinen. Yksi syy: romantiikan esteettiset ihanteet. Romantiikan myötä genrekirjallisuuteen (ymmärrettynä tietyn "kaavan" mukaan kirjoitetuksi kirjallisuudeksi) alettiin suhtautua kielteisesti. Romantiikka korosti yksilöllistä, uutta luovaa taiteilijaa, joka loi ainutlaatuisia teoksia, jolloin genre kirjallisuudenn "kaavamaisuus" tulkittiin luovuuden puutteeksi; taiteilija loi oman yleisönsä, genre-kirjallisuus suunnattiin valmiille (huonon maun omaavalle) yleisölle  genre sai negatiivisen arvon, joka yhdistettiin taiteellisen luomiskyvyn puutteeseen (kaavamaisuus) ja populaarikulttuuriin (huono maku)  ilmiö jatkunut näihin aikoihin asti; vasta aivan muutamana viime vuosikymmenenä genre-teoksiin ja populaaritaiteeseen on alettu suhtautua vakavasti

Genre-tutkimus: alkuvaiheita Pioneereina André Bazin ja Robert Warshow (1940-1950-l) Huomio lännenelokuvaan (Bazin, Warshow) ja gangsterielokuvaan (Warshow) Bazin: De la politique des auteurs (1957) L'evolution de western Le western, ou le cinéma américain par excellence auteurismi vastaan "systeemin nerous" ---> genreanalyysi vaihtoehtoinen lähestymistapa auteurismille elokuvissa amerikkalainen yhteiskunta luo kuvaa itsestään lännenelokuva myyttinä lännenelokuvan kehitysvaiheet (klassinen, "yliwestern")

Genre-tutkimuksen alkuvaiheita Warshow: "The Gangster as tragic hero" (1948) "The Westerner" (1954) genre-elokuva "luo oman viittausalueensa" (field of reference) --> yksittäinen genre-elokuva ei toimi suhteessa todellisuuteen, vaan lajityypin itsensä määrittämään "maailmaan” Henry Nash Smith: The Virgin Land (1950) Lännen myytin synty pulp-kirjallisuudessa: erämaa / puutarha -vastakkainasettelu Pulp-kirjailija toteuttaa kollektiivisia ideoita, unelmia --> kirjailija samastuu yleisöönsä ---> yleisö tekijänä

Genren määrittelyn ongelma Alan Williams (1984): elokuvallisen genre-tutkimuksen suurin ongelma on miten määritellä käsite genre. Andrew Tudor: kehän ongelma: joukko teoksia ---> määrittelyperusteet VAI määrittelyperusteet ---> joukko teoksia edellisessä tapauksessa teokset on jo määritelty, ennen kuin niille annetaan määrittelyperusteet; jälkimmäisessä tapauksessa määrittelyperusteet - koska ne eivät perustu joukkoon teoksia - ovat sattumanvaraisia Tudor toteaakin, että on lähdettävä kulttuurisesta konsensuksesta sen määrittelemiseksi, mikä on "western". "Käsitykset genrestä ... eivät ole kriitikon erityistarkoitusta varten tekemiä luokitteluja; ne ovat kulttuurisia konventiota. Genre on sitä, mitä kollektiivisesti uskomme sen olevan." [Tudor 1974, 139] Wittgenstein: perheyhtäläisyyden käsite "Genre on helpompi tunnistaa kuin määritellä" (Bordwell & Thompson, 94)

Genren määrittelystä David Bordwell ja Kristin Thompson eivät näe ongelmaa siinä, että kaikkia genreä ei voi määrittää samalla perusteella Wittgenstein: perheyhtäläisyyden käsite "Genre on helpompi tunnistaa kuin määritellä" Tudorin kehä näennäisongelma, koska tietty esiymmärrys on jo olemassa; analyysi esiymmärryksen täsmentämistä ja problematisointia: miksi juuri nämä kriteerit ovat parempia kuin muut; missä rajoissa ja missä mielessä teosta A voidaan tai ei voida nimittää "westerniksi". (esim. Operaatio Outland)

Määrittelyperusteita Eri genrejä yhdistävät erilaiset asiat teema tai aihe gangsterielokuva: laajamittainen urbaani rikollisuus science fiction: nykytieteen ulottumattomissa oleva teknologia Western: elämä rajaseudulla [ei välttämättä vars. "lännessä"] muita esitystapa: musikaali: laulu, tanssi tai molemmat juonirakenne: etsiväelokuva: tutkimus, jossa selvitetään mysteeri emotionaalinen efekti: kauhu, komedia (pelko, huvi)

Ylägenret ja alagenret Genreistä voidaan puhua laajassa tai suppeassa mielessä Laajat ylägenret tai "sateenvarjogenret" (blanket genres) trilleri, komedia Suppeammat (ala)genret trillereitä: kauhuelokuvat, etsiväelokuvat, panttivankielokuvat komedioita: screwball-komediat, slapstick- komediat, romanttiset komediat, parodiat, ”törkykomediat” Selvät / epäselvät tapaukset Käsitykset genren "avainelokuvasta" voivat muuttua (trillerin esikuva 50-l Vaarallinen romanssi, 90-luvulla Uhrilampaat)

Käyttö määrittelyperusteena Genret ovat sosiaalisesti määriteltyjä kategorioita Thomas Schatz: elokuvagenreissä (à la Hollywood) aina jo mukana suhde yleisöön Genret perustuvat tuotannon ja kulutuksen / tekijöiden ja yleisön välisiin "sopimuksiin" Jotta käsitettä genre voitaisiin ymmärtää, on ensin tarkasteltava ketkä sitä käyttävät ja millä tavoin.

Genren käyttäjiä (Bordwell & Thompson) 1) Tuotanto: genren käsite ohjenuora, joka määrittää sen, mitä kannattaa tehdä (esim. 1960-luvulla vielä tehtiin suuren budjetin musikaaleja, mutta ei enää); kauhu- ja toimintafilmit suosiossa, niille siis rahaa. Schatz: Motion Picture Association of American "aihepiiriluokittelun" mukaan vuonna 1950 valmistuneista Hollywood-tuotannoista 60% joko westerneitä (27%), rikos/etsivä-elokuvia (20%), romanttisia komedioita (11%) tai musikaaleja (4%). Karkeasti 90% sopi johonkin ennalta määriteltyyn kategoriaan (mystery, spy, war, jne.) 2) Julkisuus: lajityyppinimike helppo tapa luonnehtia elokuvaa, "sijoittaa" se. Vrt. myös esim. videoliikkeen/viikkolehtien luokittelut (jännitys, seksi, draama, komedia, toiminta).

Genren käyttäjiä 3) Kritiikki: usein arvottamiseen käytetty käsite (se on "vain" Western). Kuitenkin monet parhaista elokuvista ovat genre-elokuvia: Laulavat sadepisarat (musikaali), Suuri illuusio (sota), Psyko (kauhu). Genre toimii paremmin elokuvien kuvailun ja analyysin kuin arvottamisen apuvälineenä. 4) Yleisö: elokuvien luokittelu tyypin mukaan auttaa valitsemaan elokuvan, joka halutaan nähdä. (Katsotaanko toimintaelokuvaa, scifi-elokuvaa, vai rakkauselokuvaa?) Jotkut katsojat tietyn genren faneja (esim. scifi; alaryhminä esim Star Trek -fanit ja Tähtien sota -fanit)

Genren analysointi

Elokuvagenre ja genre-elokuva. Genre: "sopimus" elokuvantekijöiden, kriitikoiden ja yleisön välillä Genre-elokuva: esimerkki sopimuksen noudattamisesta. Pelianalogia: erilaiset genret ovat erilaisia pelejä. pelillä säännöt (genre) joiden puitteissa yksittäinen peli (genre-elokuva) toteutuu enemmän tai vähemmän luovasti genren / pelin ymmärtäminen edellyttää sääntöjen tuntemista Kielianalogia: kielioppi / käyttö; syvärakenne / pintarakenne; langue / parole (Saussure)

Konventio ja innovaatio Genre-elokuvan on noudatettava genren ”sääntöjä” (konventioita) ollakseen kyseisen genren elokuva Jotta elokuva kuitenkin säilyttäisi kiinnostavuutensa, siinä pitää olla myös jotain uutta (innovaatio) ”More of the same & something new”

Konventiot Genren "säännöt": konventiot Filmijoukon - genren - yhteisen identiteetin perustana Juonikonventiot salapoliisielokuva: tutkimus ; kostojuoni - western ; gangsterielokuva - nousu ja tuho ; Temaattiset konventiot gangsteri : rikollisen menestyksen hinta Tekniset/tyylilliset konventiot tumma valaistus - trilleri, kauhu ; nopea leikkaus - action ; tunnusmusiikit

Ikonografia Käsite peräisin taidehistorioitsija Erwin Panofskyltä Viittaa genren tunnusomaiseen, toistuvaan peruskuvastoon, jotka kuljettavat merkitystä elokuvasta toiseen. Esineet ja paikat / lavasteet Western: hevoset; leveälieriset hatut; postivaunut; dynamiittipötköt; intiaanit ja cowboyt; saluunat; aavikot; karjatilat; jne. Kauhu: synkkä talo; hirviö (vampyyrielokuvat: ruumisarkku, krusifiksi, jne.) gangsteri: 20-l auto ja konepistooli, liituraitapuvut, kaupunki scifi: avaruusalukset, tietokoneet samurai: miekka, kimono

Ikonografia Robert Warshow: Amerikkalaisen elokuvan kaksi menestyksekkäintä luomusta ovat gangsteri ja lännenmies: miehet joilla on aseet. Aseet fyysisinä objekteina ja se miten niitä käsitellään muodostavat molemman tyyppisten elokuvien emotionaalisen keskuksen. [The Westerner] Minkälaiset aseet kuuluvat minkänkin genren ikonografiaan? Tähdet, näyttelijät John Wayne western Schwarzenegger toiminta Jim Carrey komedia "Ikonografinen" ("foneografinen") ääni? vrt. eri lajityyppien aseet ja niiden äänet; "konemainen" robotti/tietokoneääni scifi-elokuvassa; sireeni poliisielokuvassa; "elokuvarenkaat" poliisi- action elokuvassa; tietynlainen musiikki (sisällissodan kappaleet "John Brown's body" ja "Dixie" lännenelokuvassa)

Konventiot Konventiot nopea tapa välittää informaatiota --> myös: antaa uskottavuutta t. auttaa hyväksymään käänteitä, jotka muuten olisivat "epäuskottavia". Hyvät, pahat ja rumat: "kolmintaistelukohtaus" elokuvan lopussa; myös esimerkki konvention rikkomisesta Konventiota voidaan myös rikkoa  yllätys, shokki Bugsy Malone: gangsterimusikaali, jossa esiintyjinä lapset Indiana Jones: 30-l seikkailuelokuvan tyyli; taistelukohtaus rikkoo odotukset

Innovaatiot Genre-elokuva konventionaalinen vain osittain tuttuus / uutuus = konventio / innovaatio ---> vuorovaikutus staattisuus / dynaamisuus (genre-elokuva sekä "noudattaa sopimusta" että uudistaa sitä.) konvention ja innovaation välinen dynamiikka on genre- elokuvan toiminnan perusta. vrt. Tomb Raider -elokuvan mainostus: "Lara Croft on naispuolinen Indiana Jones"; siis 1) more of the same (”Indiana Jones") 2) something new ("naispuolinen")" Naishahmo toimintasankarina ei toisin edes tuolloin ollut täysin uusi idea (vrt. esim. Alien-sarja)

Genrehistoria

Genren kehitys Genret eivät pysyviä ja monoliittisia, vaan jatkuvassa muutoksen tilassa. Innovaatiot muuttavat konventiota. laajat "sateenvarjogenret" suhteellisen pysyviä (trilleri, romanssi, komedia) Usein elokuvagenren lähtökohtana toisesta mediasta (usein kirjallisuus) lainatut konventiot. Lännenromaanit suosittuja jo 1800-luvun lopulla, lännenelokuva genrenä syntyi vasta noin 1908. Hardboiled detective -genre syntyi mm. Dashiell Hammetin ja Raymond Chandlerin jatkokertomusten myötä 1920-30-luvulla, mutta elokuvassa vasta Hustonin Maltan haukan myötä 1941. Elokuvagenre syntyy usein kun suosittua elokuvaa seuraa joukko jäljitelmiä. Genrestä voidaan kuitenkin puhua vasta jälkikäteen, kun joukko samantyyppisiä elokuvia on jo olemassa. "törky" ("grossout") -komedia (Ace Ventura, Sekaisin Marista, American Pie) ---> jälkikäteen löydetään ennakoivia teoksia (Delta- jengi, 1978)

Rick Altman: adjektiivit ja substantiivit Rick Altmanin mukaan genre kehittyy siten, että ”vanhaan” genreen (substantiivi) tulee uusi määre (adjektiivi); esim. ”musical drama” Kun adjektiivi toistuu riittävän usein siitä tulee uusi genrenimitys (”musical”)

Genren kehitysvaiheista Bazin: klassinen / barokki -jako Stagecoach (Hyökkäys erämaassa) klassisen westernin prototyyppi, jota seurasi "yliwestern” (Shane / Etäisten laaksojen mies)

Schatz: genren kehitysvaiheet (Henri Focillonin pohjalta): kokeellinen vaihe (genren perusta luodaan) [westernissä Suuri junaryöstö (1903)] klassinen vaihe (genren kaava vakiintunut, elokuvat "läpinäkyviä") [Hyökkäys erämaassa, 1939] hioutunut vaihe (tyylitietoisuus, huomio muotoon, ei läpinäkyvä) [Sheriffi, 1952] barokkivaihe (muoto itsessään nousee 'aiheeksi', mannerismi, parodia) [Leonen spaghettiwesternit; Blazing Saddles]

Kritiikkiä Stam: biologismi - lapsuus, aikuisuus, vanhuus Bordwell&Thompson: genreillä ei määrättyä kehityslinjaa; alkuvaiheen elokuvat eivät välttämättä "puhtaimpia"; parodiaa usein jo varhaisvaiheessa. Genresekoitukset mahdollisia jo varhain. sykli" (cycle) [Bordwellin mukaan] = jakso, jona genre on suosittu (esim. scifi-elokuvat 1950- luvulla) genre voi menettää suosiotaan, mutta palata taas uudestaan (uudet scifi-elokuvat 1970-luvulla: (Star Wars, Alien)

Genren muuttuminen Tavallinen genremuutos: alagenren synty genresekoituksen myötä sekoitukset tavallisia (esim. scifi+) Alien: scifi+kauhu Outland: scifi+western Blade Runner: scifi+dekkari Back to the Future III: scifi+komedia+western musikaali voi sekoittua mihin vain Jopa elokuva nimeltä Billy the Kid vs. Dracula

Syntaksi / semantiikka (Rick Altman) yhden genren syntaksiin [karkeasti kerronta, vastakkainasettelut, juoni] voi yhdistää toisen genren (tai ei minkään genren) semantiikkaa [ulkoisia piirteitä, ikonografiaa] Operaatio Outland: westernistä otettu juoni scifi- ympäristössä Kulttuurin ylittävät genresiirtymät (samuraielokuvista westernejä, hong kong -taisteluelokuvista high tech scifiä - Matrix) Genresekoituselokuvat eivät kuitenkaan sekoita genrejä siinä mielessä, että niiden välillä ei enää olisi mitään eroa. Sekoittuminen Matrixissa ei estä tunnistamasta esim. perus scifi- elokuvaa tai perus hong kong -elokuvaa; kyse on siitä, että elokuva käyttää hyväkseen kahta genreä samaan aikaan ja luo niistä uuden kokonaisuuden. Genrepiirteiden tunnistaminen edellyttää kuitenkin noiden genrejen tunnistamista erillisinä (määriteltynä ajankohtana).

Genre rituaalina

Genre rituaalina - perhejuhlien tapaan vahvistaa kulttuurisia arvoja (sama turvallinen toisto) - voivat estää näkemästä sosiaalisia ongelmia mutta myös nostaa niitä esiin. (Asetelma pikemminkin sekä-että kuin joko-tai; genre-elokuva voi käyttää hyväkseen ristiriitaisia ja ambivalentteja asenteita)

Genre rituaalina esim. gangsterielokuvassa yleisö voi samalla sekä ihailla gangsterin häikäilemätöntä toimintaa, mutta myös olla tyytyväinen siihen, että hän saa lopussa rangaistuksensa esim. Douglas Sirkin melodraamoja voidaan katsoa "vain" rakkauselokuvina tai toisaalta kiinnittää huomiota niihin ristiriitoihin, joita elokuvat nostavat esiin, mutta joille ne eivät anna todellista ratkaisua (ratkaisut korostetun kliseisiä ja keinotekoisia happy endejä ---> elokuva siis näennäisesti tarjoaa tyydyttävän ratkaisun, mutta sen keinotekoisuus korostaa sitä, että mitään ei todella ole ratkaistu ---> All that Heaven Allows / Fassbinder: Pelko jäytää sieluja

Thomas Schatz: Järjestysgenret ja integraatiogenret Schatzin kategoriat Thomas Schatz: Järjestysgenret ja integraatiogenret Järjestysgenret / -riitit (dekkari, gangsteri, western) Integraatiogenret / -riitit (melodraama, screwball, musikaali) sankari yksilö (mieskeskeinen) sankari pari/kollektiivi (naiskeskeinen) ympäristö uhattu (ideol. epävakaa) ympäristö sivistynyt (ideol. vakaa) konflikti ulkoinen (väkivalta) konflikti sisäinen (emootiot) ratkaisu eliminointi (kuolema) ratkaisu liittyminen yhteen (rakkaus) teema välittäjä-sovitus teema integraatio, sopeutuminen macho-koodi äitiys-perhe -koodi yksilön itseluottamus yhteisön yhteistyö utopia lupauksena utopia todellisuutena  

HOLLYWOODIN KLASSISET GENRET

Keskeisiä genrejä 1930-40-luvuilla Musikaali Gangsterielokuva Komedia (screwball) Western Kauhu Rikos / Film Noir

Musikaali syntyi äänen tulon myötä aluksi ns. ”backstage” -musikaaleja elokuvan tarina sijoittui showmaailmaan, tuntemattoman esiintyjän nousu tähdeksi, musiikkinumerot esitettiin näyttämöllä 42nd Street (1933, ohj. Lloyd Bacon, koreografiat Busby Berkeley, tuotanto Warner Brothers) Myöhemmin ns. ”integroitu” musikaali laulunumerot tavallisessa ympäristössä ilman näyttämömotivointia Tyttö ja kosija 1944 (ohj. Vincente Minnelli, pääos. Judy Garland, tuot. MGM)

Judy Garland (Tyttö ja kosija)

Busby Berkeleyn koreografiaa

Ihmemaa Oz

Tunnettuja musikaaleja RKO:n Fred Astaire – Ginger Rogers -musikaalit 1933-39 (mm. Silkkihattu / Top hat 1935) Busby Berkeleyn (koreografi) musikaalit WB:lle 1930-luvulla (mm. 42nd street [1933]; Kultakalat 1937 [Gold Diggers of 1937, 1936]) MGM:n musikaalit 1940-luvulle tultaessa (ja 1950-luvulla) Judy Garland (mm. Ihmemaa Oz 1939) ohjaaja Vincente Minnelli

Western Yksi pitkäaikaisimmista lajeista Keskeisiä ohjaajia 1930-40-luvuilla John Ford Hyökkäys erämaassa (1939), Aavikon laki (1946) Howard Hawks Punainen virta (Red River, 1948)

Screwball-komedia Puheliaita, terävää dialogia sisältäviä komedioita eksentrisistä pariskunnista Kultakausi n. 1934-1941 Tapahtuipa eräänä yönä (Frank Capra 1934), 20th Century (Howard Hawks 1934), Mr. Deed Goest to Town (Capra 1936), Hätä ei lue lakia / Bringing up Baby (Hawks 1938), Skandaalihäät / The Philadelphia Story (George Cukor 1940), Meidän vastaeronneiden kesken / His Girl Friday (Hawks 1940), Lady Eve (Preston Sturges 1941) Cary Grant, Katharine Hepburn, James Stewart, Rosalind Russell

Hätä ei lue lakia / Bringing up Baby (1938) Katharine Hepburn ja Cary Grant

Kauhuelokuva taustalla saksalainen ekspressionismi Paul Leni 1927: Kissa ja kanarialintu (Universal) Universal 1931-35 (huippukausi) Dracula, Frankenstein, Muumio, Näkymätön mies Bela Lugosi, Boris Karloff ohjaajat James Whale, Tod Browning ”klassiset hirviöt” RKO:n B-yksikkö 1940-luku tuottaja Val Lewton 1942 alkaen ohjaajina Jacques Tourneur, Mark Robson, Robert Wise ”vihjaava kauhu”

Universal-kauhua 1930-luvulta

Gangsterielokuva Gangsterielokuva 1930-luvun alussa pikkurikollisen nousu gangsteriksi ja hänen tuhonsa (ammutaan kuoliaaksi) häikäilemättömyys, väkivalta rinnastus: kaksi miestä, toinen rehellinen, toinen roisto gangsterien statuksen nousu ilmaistaan vaatteilla Pikku Caesar (1930, ohj.Mervyn Le Roy, pääos. Edward G. Robinson); Yhteiskunnan vihollinen (1931, William Wellman, pääos. James Cagney): Arpinaama (1932, Howard Hawks, pääos. Paul Muni)

Gangsterielokuva kritisoitiin rikollisten ihannoinnista studioiden vastaus: osoittavat ettei rikos kannata Public enemyn alussa: “[elokuva pyrkii] rehellisesti kuvaamaan ympäristöä, joka vallitsee tietyssä Amerikkalaisen elämän kerroksissa pikemminkin kuin ylistämään rikollisia” Scarfaceen lisättiin otoksia, jossa viranomaiset paheksuvat ganstereiden (väki)valtaa 1934 jälkeen (Haysin koodin tosiasiallinen käyttöönotto) pehmennetyt versiot draaman keskiössä esim. gangstereita ihailevat nuoret (Likakasvoiset enkelit 1938, Michael Curtiz, po. Cagney) gangsterihahmot poliisirooleissa (G-Men, 1935, William Keighely; po Cagney)

Film Noir Termin ottivat käyttöön ranskalaiset kriitikot 1946 kuvaamaan 1940-luvun amerikkalaista elokuvaa Nimellä tarkoitetaan yhtäältä tiettyä tyylisuuntaa tai tendenssiä (ekspressionistinen valaistus, valon ja varjon jyrkkä ero, öiset kadut, tummat aiheet) suurkaupunki, yö, sade, pimeät kujat, nuhjuiset baarit jyrkät ylä- ja alakulmat, low-key -valaistus Jälkikäteen on mielletty myös genreksi (vaikka ei ollut käsitteenä tunnettu elokuvien tekoaikaan) ”osittain rikoselokuvaa, osittain melodraamaa”

Film noir Tässä yhteydessä Film noir tarkoittaa lähinnä 1940-50 -lukujen tummasävyistä rikos- / dekkarielokuvaa etsivät, pettyneet miehet, pessimismi, kyynisyys; seksuaalisesti houkuttelevat, mutta petolliset naiset Taustalla 1920-30-luvun ”kovaksikeitetty” dekkarikirjallisuus (Dashiel Hammett, Raymond Chandler, James M. Cain) Avauselokuvaksi mielletty usein Maltan haukka (John Huston, 1941, po Humphrey Bogart) Monet ohjaajista saksalaisia / itävaltalaisia emigrantteja (Lang, Wilder, Preminger, Ulmer) Viimeisiä edustajia Kiss me deadly (1955), Pahan kosketus (1958)

Film Noir - elokuvia Nainen ilman omaatuntoa (Wilder 1944), Laura (Preminger 1944), Detour (Edgar G. Ulmer 1945), Postman always rings twice / Kohtalon tuomio (Tay Garnett 1946), Gilda ( Charles Vidor 1946), Syvä uni (Hawks, 1946) Fritz Langin ohjaamia: Erään merkin varjossa (1944), Nainen ikkunassa (1945), Punainen katu (1945), Gangsterikuningas (1953), Huulipunamurhaaja (1956), Sähkötuoli odottaa (1956)

Joan Bennett (Punainen katu)

Nainen ikkunassa (Edward G. Robinson ja Joan Bennett)

DOKUMENTTIELOKUVAN LUOKITTELUSTA Bill Nicholsin moodit

Rajanvetoja: suhde todellisuuteen Todellisuuden valokuvallinen tallentaminen Indeksisyys (jälki) Ikonisuus (kaltaisuus – havainnon taso) Ontologinen kysymys (mitä on?) Tiedon välittäminen todellisuudesta Onko esitetty totta? Tieto / tulkinta Epistemologinen kysymys (mitä voidaan tietää?) Todellisuus / tieto vs. ilmaisu: kysymys taiteesta Dokumenttielokuva vs. reportaasi

Rajanvetoja: dokumentti vs. fiktio/avantgarde Fiktioelokuva Kerronnallisuus Viittauskohteena kuvitteellinen maailma Avantgarde / kokeellinen elokuva Ei-kerronnallinen (yleensä) Viittauskohteena (elo)kuva itse (tai hyvin viitteellinen / fragmentaarinen maailma) Dokumenttielokuva (Väljä) kerronnallisuus, tarinarakenne? Viittauskohteena todellinen historiallinen maailma Rajat eivät ehdottomia!

Bill Nichols ja ”sumea käsite” Nichols: dokumentille ei voida antaa yksiselitteistä määritelmää: se on "sumea käsite" ("fuzzy concept") (Historiallinen, relativistinen) määrittely käyttäjien / käyttötapojen mukaan Eri näkemykset voivat olla ristiriidassa

Bill Nicholsin määritelytapa Institutionaalinen viitekehys Tuotannon / esityksen konteksti määrittää elokuvan dokumenttielokuvaksi (esim. DocPoint, dokumenttiprojekti-ohjelmapaikka) Tekijöiden yhteisö Dokumentin tekijöiden yhteisö määrittää / hyväksyy teoksen dokumenttielokuvaksi Tekstien joukko Dokumentteja ovat ne elokuvat, jotka historian kuluessa on sellaisiksi hyväksytty ("kanonisoitu") Katsojakunta

Nichols ja dokumentin ”neljä jalkaa” Lähtökohta: dokumentaarisessa elokuvassa / intressissä kyse tiedon välittämisestä ja vaikuttamisesta yhteiskuntaan Perusväite: dokumentaarinen elokuva itsenäisenä käytäntönä syntyi vasta 1920-30-luvulla Varhainen elokuva jossa todellisuutta vain tallennettiin (Lumière ym.) ei kuulu dokumentaariseen traditioon Dokumentaarisen tradition synty edellytti ”neljän jalan” yhdistymistä: Valokuvallinen realismi Kerronnallinen rakenne Modernistiset käytännöt (poeettinen kokeilu) Retoriikka ja puhuttelu (oratory)

Nichols ja dokumentin ”neljä jalkaa” Valokuvallinen realismi – näyttäminen Kameran kyky tallentaa todellisuutta ”sellaisenaan” Todiste olemassaolosta; dokumentti ei dokumentaari Attraktio: ”eikö tämä ole ihmeellistä!” Kerronnallinen rakenne – kertominen Ajallinen rakenne: ajalle historiallinen merkitys (tarina); aika ei pelkkää kestoa Henkilöt / ei-yksilölliset toimijat (kaupungit, kansanjoukot) Ongelma / ratkaisu Modernistiset käytännöt – avantgarde ja poeettinen kokeilu Irtautuminen tallentamisesta, todellisuuden ”outouttaminen” (ostranenie) Konstruktivismi / transformaatio: uuden kokonaisuuden rakentaminen, maailman / arkipäivän näkeminen uudella tavalla Modernistiset keinot: fragmentaatio, kollaasi, abstraktio, anti-illusionismi, jne. Retoriikka ja puhuttelu (oratory) – opettaminen Kehotus yleisölle omaksua elokuvan sosiaalinen näkökulma ja toimia sen mukaan Retorinen puhuttelu: elokuvan keinojen (leikkaus, välitekstit / selostajanääni) käyttäminen väitteiden esittämiseen ja yleisöön vaikuttamiseen Myös: propaganda, mainonta

Bill Nicholsin ”moodit” (modes) Bill Nichols erottaa kuusi erilaista dokumenttielokuvan muototyyppiä (moodia) Moodit nousseet esiin historian eri vaiheissa, usein pyrkimyksenä ”korjata” aiemman moodin puitteita Moodien käyttö ei kuitenkaan rajoitu niiden ”omaan” historialliseen vaiheeseen Yksittäisessä elokuvassa yleensä yhden moodin piirteet hallitsevia, mutta siinä voi olla myös muiden moodien elementtejä

Moodit tiivistettynä: läpimurto/piirteet/ongelmat Hollywoodin fiktio [1910-l] Fiktiivinen kertomus kuvitteellisesta maailmasta Realismin puute Poeettinen dokumentti [1920-l] Maailman fragmenttien pooettinen koostaminen Täsmällisyyden puute, abstraktisuus Selittävä dokumentti [1920-l] Historiallisen maailman suora käsittely Liian didaktinen Havainnoiva dokumentti [1960-l] Asioiden havainnointi silloin kun ne tapahtuvat, ei kommentointia / uudelleenesitystä Historian / kontekstin puute Osallistuva dokumentti [1960-l] Haastattelu tai vuorovaikutus kohteiden kanssa, arkistofilmin käyttö historian esittämiseen Liian suuri usko todistajiin, naiivi historia, liian tunkeileva Refleksiivinen dokumentti [1980-l] Kyseenalaistaa dokumentaarisen muodon, vieraannuttaminen muista moodeista Liian abstrakti, kadottaa suhteen todellisiin kysymyksiin Performatiivinen dokumentti [1980-l] Painottaa perinteisesti objektiivisena pidetyn ilmaisukeinon subjektiivisia piirteitä Irtautuminen objektiivisuudesta voi siirtää dokumentit osaksi avantgardea; "liiallinen" tyylin käyttö

1. Poeettinen (poetic) moodi Nousi esiin 1920-luvulla (yhteys avantgardeen) Maailman fragmenttien ”runollinen” uudelleenjärjestely; visuaaliset assosiaatiot Ongelma: ei riittävän spesifi, liian abstrakti Ruttmann: Berliini- suurkaupungin sinfonia (1927), Ivens: Sade (1929), Basil Wright: The Song of Ceylon (1934), Reggio: Koyaanisqatsi (1983)

2. Selittävä (expository) moodi Nousi esiin 1920-30 –luvuilla Pyrkii esittämään argumentteja todellisesta maailmasta; suora puhuttelu Kertova/selittävä selostajanääni keskeisessä roolissa Ongelma: liian ohjaileva, didaktinen The Plow that Broke the Plains (1937), Spanish Earth (1937), Tv-uutiset, tavanomaiset TV-dokumentit (luonto, historia)

3. Havainnoiva (observational) moodi Nousi esiin 1960-luvulla Tapahtumien havainnointi ja tallentaminen sitä mukaa kun ne tapahtuvat, ei järjestelyä, kommentoinnista pidättäytyminen Direct Cinema – ”kärpänen katossa” Ongelma: historian, kontekstin puuttuminen Drew: Primary (1960), Maysles: Salesman (1969), Wiseman: High School

4. Osallistuva (participatory) moodi Nousi esiin 1960-luvulla Haastattelut tai muu tekijän vuorovaikutus kuvattavien kanssa; arkistomateriaalin käyttö historian tarkasteluun Cinéma vérité – ”kärpänen keitossa” Ongelma: liian vahva nojautuminen todistajanlausuntoihin, naiivi historia, liian tunkeileva Ranskalainen päiväkirja (1960), Sian vuosi (1969), Shoah (1985), Roger and Me (1989)

5. Refleksiivinen (reflexive) moodi Nousi esiin 1980-luvulla Dokumentin itseensäviittaavuus, dokumentin konstruoidun luonteen ja konventioiden nostaminen esiin, toisista moodeista vieraannuttaminen Ongelma: liian abstrakti, käsillä olevat kysymykset hämärtyvät Vertov: Mies ja elokuvakamera (1927), Buñuel: Las Hurdes (1932), Jill Godmilow: Far from Poland (1984), Trinh T. Minh-Ha: Surname Viet Given Name Nam (1989)

6. Performatiivinen (performative) moodi Nousi esiin 1980-luvulla Korostaa perinteisesti objektiivisena pidetyn ilmaisutavan subjektiivisia piirteitä; oleellista esittäminen (performaatio), ei niinkään kuvattu maailma Subjektiivinen dokumenttielokuva Ongelmia: objektiivisuudesta luopuminen voi siirtää avantgarden puolelle, ”eksessiivinen” tyylin painottaminen