Nykyajan filosofiset suuntaukset Jarmo Pulkkinen Kevät 2013 http://cc.oulu.fi/~pulkkine

Kurssin suorittaminen Kurssilla ei järjestetä luentokertausta, vaan suorittaminen tapahtuu esseellä. Esseeaiheita: 1. Kieli filosofisen mielenkiinnon kohteena 1900-luvun filosofiassa. 2. Vertaile erilaisia käsityksiä filosofian metodista 1900-luvun filosofiassa. 3. Vapaavalintainen aihe. Ainoa rajoitus on, että esseessä käsitellään 1900-luvulla syntynyttä filosofista tekstiä. Tarkista aiheen sopivuus sähköpostilla luennoitsijalta. Esseen sopiva pituus on 8-9 sivua. Esseessä on suositeltavaa käyttää muutamaa muutakin lähdettä kuin luentomateriaali (internet, kirjasto). Viitteitä ei ole pakko käyttää, mutta lopussa on oltava kirjallisuusluettelo. Viimeinen palautuspäivä on 15.3.2013. Palautus sähköpostilla: jarmo.pulkkinen@oulu.fi

Filosofia 1900-luvulla Analyyttinen traditio oli keskeisessä roolissa Anglosaksisessa maailmassa ja Skandinaviassa. Mannermainen filosofia oli hallitseva saksalaisella ja ranskalaisella kielialueella. Analyyttisen filosofian traditio (klassisessa muodossa) voidaan lyhyesti määritellä traditioksi, joka on pääosin keskittynyt kielen filosofiseen analyysiin ja uskonut useimmiten (mutta ei aina) matemaattisen logiikan tarjoavan vahvan apuvälineen tässä tehtävässä. Mannermaisen filosofian traditiolle ei voida antaa samanlaista lyhyttä (sisällöllistä) määritelmää. Hajanainen kokoelma suuntauksia: fenomenologia, eksistentialismi, hermeneutiikka, strukturalismi, jälkistrukturalismi, dekonstruktionismi.

Luentorunko 1. Johdanto 2. Gottlob Frege (1848-1925) Analyyttinen vs. mannermainen filosofia. 2. Gottlob Frege (1848-1925) Modernin logiikan perusajatukset. Logisismin ohjelma. ”Mielestä ja merkityksestä" (1892). 3. Edmund Husserl (1859-1938) Fenomenologian perusajatukset . 4. Bertrand Russell (1872-1970) Tyyppiteoria. “Viittaamisesta” (1905) Looginen konstruktivismi.

Luentorunko - jatkoa 5. Ludwig Wittgenstein (1889-1951) Tractatus Logico-Philosophicus (1921). 6. Ernst Cassirer (1874-1918) Symbolisten muotojen filosofia. 7. Martin Heidegger (1889-1975) Sein und Zeit (1927). 8. Wittgensteinin ja Heideggerin myöhäisfilosofia.

Gottlob Frege (1848-1925) Begriffsschrift (1879). Grundlagen der Arithmetik (1884). ”Sinn und Bedeutung” (“Mielestä ja merkityksestä”,1892). Grundgesetze der Arithmetik (I 1893, II 1903).

Logisismin ohjelma Matematiikan aritmetisointi: matematiikan osa-alueiden palauttaminen luonnollisten lukujen aritmetiikkaan. Frege halusi määritellä aritmetiikan peruskäsitteet loogisten käsitteiden avulla sekä johtaa aritmeettiset totuudet logiikan totuuksista (= logisismin ohjelma). Aristotelinen logiikka oli tähän tarkoitukseen sopimaton. Esim. kategorinen syllogismi: Kaikki eläimet ovat kuolevaisia. Kaikki ihmiset ovat eläimiä. Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia.

Fregen “käsitekirjoitus” Subjekti-predikaatti-teorian ("Jokainen S on P“) tilalle funktio-argumentti –teoria (“Jos x on S, niin x on P“). Leibnizin ajatus universaalikielestä (characteristica universalis), joka heijastaa paremmin maailman rakennetta kuin tavallinen kieli. ”Olla”-sanan 4 merkitystä: identiteetti ("Sirpa ei ole Maija"), predikaatti ("Korppi on musta"), olemassaolo ("Joulupukki on olemassa"), ja luokkaan kuuluminen ("Kaikki hevoset ovat kavioeläimiä").

Fregen symbolismia

Luvun käsite Psykologismin, empirismin ja formalismin kritiikki. Frege kannatti jonkinasteista platonismia. Luku on käsitteen ominaisuus: kun puhumme korttipakasta predikaatin "pakka" avulla liitämme samalla siihen luvun 1. Kun puhumme korttipakasta muodostuneena 52 kortista, liitämme käsitteeseen "korttipakka" luvun 52.

Luvun määritelmä Frege määritteli luvun käsitteen kolmen loogisen käsitteen avulla: "luokka", "yhtä monilukuinen" ja "identiteetti": (1) Käsitteen ekstensio on niiden olioiden luokka, jota käsite kuvaa. (2) Kaksi käsitettä on yhtä monilukuisia, jos näiden käsitteiden luokkien jäsenet voidaan yhdistää pareiksi ja jos yhtään jäsentä ei jää yli; (3) Kaikki oliot ovat itsensä kanssa identtisiä (identiteetin laki).

Luku 0 on niiden "luokkien luokka, jotka ovat yhtä monilukuisia kuin ei itsensä kanssa identtisten olioiden luokka". Luku 1 on niiden "luokkien luokka, jotka ovat yhtä monilukuisia kuin 0:n kanssa identtisten olioiden luokka". Luku 2 niiden luokkien luokka, jotka ovat yhtä monilukuisia kuin 0:n tai 1:n kanssa identtisten olioiden luokka" jne.

Paradoksit Näennäisesti looginen väite, joka johtaa ristiriitaan. Parturiparadoksi: “Parturiparadoksi: eräässä kylässä asui miesparturi X, joka ajoi kaikkien niiden miesten parran, jotka eivät itse ajaneet partaansa. Ajoiko X itse partansa?” Ongelmana itseensäviittaavuus: parturin “määritelmää” sovelletaan häneen itseensä.

Valehtelijan paradoksi "Kaikki kreetalaiset ovat valehtelijoita“ (Epimenides Kreetalainen) "Minä valehtelen nyt." "Jos valehtelisin niin puhuisin totta." "Tämä lause on epätosi.” "Valehtelen aina”.

Russellin paradoksi Luokat, jotka ovat itsensä jäseniä (esim. ei-miesten luokka). Luokat, jotka eivät ole itsensä jäseniä (esim. miesten luokka). 1. Jokainen luokka on joko itsensä jäsen tai ei ole itsensä jäsen (kolmannen poissuljetun laki). 2. Ei ole luokkaa, joka sekä on itsensä jäsen tai ei ole itsensä jäsen (ristiriidan laki).

a) Käsite A = "luokka, joka ei ole itsensä jäsen“ (“miesten luokka”). Käsitteen A ekstensio = "luokkien luokka, jotka eivät ole itsensä jäseniä". b) Käsite B = "luokka, joka on itsensä jäsen“ (“ei-miesten luokka”). Käsitteen B ekstensio = "luokkien luokka, jotka ovat itsensä jäseniä".

Mikä käsitteen A ekstensio on Mikä käsitteen A ekstensio on? Eli millainen luokka on niiden "luokkien luokka, jotka eivät ole itsensä jäseniä"? (1) Jos se kuuluu käsitteen A ekstensioon eli niiden "luokkien luokkaan, jotka eivät ole itsensä jäseniä", niin se on itsensä jäsen. Tämän seurauksena siihen liittyy käsite B ja se kuuluukin käsitteen B ekstensioon. (2) Jos käsitteen A ekstensio kuuluu käsitteen B ekstensioon eli niiden "luokkien luokkaan, jotka ovat itsensä jäseniä", niin se ei ole itsensä jäsen. Joten siihen liittyy käsite A ja se kuuluu käsitteen A ekstensioon. Jos on totta, että jokainen luokka on joko itsensä jäsen tai ei ole itsensä jäsen, niin täytyy olla myös totta, että käsitteen A ekstensio sekä on itsensä jäsen että ei ole itsensä jäsen = Russellin paradoksi.

“Mielestä ja merkityksestä” Onko identiteetti suhde asioiden vai asioiden nimien välillä? Ilmaisuun (erisnimi, useasta sanasta koostuva kuvaus) on yhdistynyt ilmaisun merkityksen (olio, johon ilmaisu viittaa) lisäksi myös jotain voidaan kutsua tämän ilmaisun mieleksi (tapa, jolla olio esitetään). Ilmaisu – mieli – merkitys. Iltätähdellä ja aamutähdellä on sama merkitys (planeetta Venus), mutta eri mieli eli ne kuvaavat planeetta Venusta kahdella eri tavalla (“kirkas tähti iltataivaalla”; “kirkas tähti aamutaivaalla”). Ilmaisua vastaa tietty mieli ja tätä mieltä vastaa puolestaan tietty merkitys.

Yhtä ja samaa merkitystä voi vastata useita mieliä ja siten useita eri ilmaisuja. Ilmaisulla voi olla mieli, mutta puuttua merkitys (esim. "kentauri”). Jos yksi lauseen sanoista korvataan toisella sanalla, jolla on sama merkitys, mutta eri mieli, niin lauseen sisältämä ajatus muuttuu, mutta merkitys ei. Esim. lauseen "Aamutähti on auringon valaisema taivaankappale" ajatus eroaa lauseen "Iltatähti on auringon valaisema taivaankappale" sisältämästä ajatuksesta. Henkilö, joka ei tiedä, että iltatähti on sama kuin aamutähti voisi pitää toista ajatusta totena ja toista epätotena. Siten väitelauseen mieli on sen "ajatus" ja merkitys sen totuusarvo (tosi tai epätosi).