When it is Better to Give That to Receive Long-Term Health Effects of Perceived Reciprocity in Support Exchange

Tutkimuksen tavoitteet  tutkia minän vahvistamisen teoriaa ja verrannollisen oikeudenmukaisuuden teoriaa pitkäaikaisten terveysvaikutusten selittämisessä  tutkia vaikuttavatko koettu vastavuoroisuus läheisissä ihmissuhteissa ja koettu rooli sosiaalisen tuen antajana tai tuen saajana pitkällä tähtäimellä terveydentilaan  hypoteesi: kokemus tuen antajana olemisesta läheisissä ihmissuhteissa voi olla terveyden kannalta tärkeämpää kuin kokemus tuen saamisesta

Sosiaaliset suhteet tärkeitä terveydelle  Huonot sosiaaliset suhteet kasvattavat riskiä erilaisiin sairauksiin ja ennenaikaiseen kuolemaan  Hyvät sosiaaliset suhteet voivat parantaa terveyttä (henkinen ja materiaalinen tuki, tietovaranto, vaihtoehtoiset toimintamallit)  Hyvät sosiaaliset suhteet vahvistavat itsetuntoa Tutkimuksissa todettu mm.: Sosiaalisten suhteiden ja erityisesti sosiaalisen tuen terveysvaikutukset voivat kuitenkin riippua tuen antamisen ja saamisen välisestä tasapainosta

Teoreettinen orientaatio  Teorian mukaan koettu oikeudenmukaisuus ihmissuhteissa edistää hyvinvointia  Tunne epäoikeudenmukaisuudesta aiheuttaa ahdistusta ja huolta suhteesta  Alihyötyminen ihmissuhteissa voi aiheuttaa turhautumisen, vihan ja surun tunteita  Myös ylihyötymisellä voi olla haitallisia vaikutuksia (syyllisyys, alemmuuden tunteet, huono itsetunto)  Tuen saaminen on terveyttä edistävää vain jos tuen saaja kokee suhteessa vastavuoroisuutta (ei tunnetta ”velkaantumisesta”) Oikeudenmukaisuuden teoria (Equity Theory):

Teoreettinen orientaatio  Intiimeissä ihmissuhteissa tunne tuen antajan ja alihyötyjän roolista on tärkeämpi hyvinvoinnin kannalta kuin tunne oikeudenmukaisuudesta ja tasapainosta tuen antamisen ja saamisen suhteen.  Tuen antaminen aiheuttaa antajassa tunteen siitä että on tärkeä ja arvostettu  Tunne siitä, että antaa enemmän kuin saa, voi tukea tuen antajan henkilökohtaisia ja sosiaalisia resursseja. Minän vahvistamisen teoria (Theory of Esteem Enhancement)

Aineisto  Vaihe 1: kyselytutkimus: koettu terveydentila, psykososiaaliset riskit, sosiaalinen verkosto. Lisäksi sairauspoissaolot v työnantajan rekisteristä.  Vaihe 2: 1993 kyselytutkimus: läheisten ihmissuhteiden vastavuoroisuus ja terveydelle haitallinen käyttäytyminen  Vaihe 3: , sairauspoissaolot Kolmivaiheinen aineiston keruu Raision kunnan työntekijät: N=753 (naisia 575, miehiä 178)

Mittarit: koettu vastavuoroisuus  Vastaajat nimesivät max. 10 läheisintä ihmistä  Jokaisen kohdalla pyydettiin arvioimaan a)Saako tukea enemmän kuin antaa b)Antaako tukea enemmän kuin saa c)Antaako ja saako tukea yhtä paljon  Annettiin arvot  1=saa vähemmän kuin antaa  1,5=saa yhtä paljon kuin antaa  2=saa enemmän kuin antaa  Laskettiin yhteen ja jaettiin mainittujen läheisten ihmisten lukumäärällä  Keskiarvo lähellä 1,5:ttä  Tehtiin kategorinen muuttuja:  Keskiarvo : oikeudenmukaisesti kohdellut (n.60%)  Keskiarvo : alihyötyjät (n.20%)  Keskiarvo : ylihyötyjät (n.20%)  Johdettiin tuen antajan tai tuen saajan rooli:  Jos alle 30% mainituista ihmissuhteista sellaisia joissa saa enemmän kuin antaa, määriteltiin tuen antajaksi  Jos alle 30% mainituista ihmissuhteista sellaisia joissa antaa enemmän kuin saa, määriteltiin tuen saajaksi

Mittarit: sairauspoissaolot  Tiedot sairauspoissaoloista saatiin Raision kunnan työterveysyksiköstä  Tiedot koostuivat siitä, milloin sairasloma alkanut ja milloin päättynyt:  1-3 päivää: lyhytaikainen sairauspoissaolo  Yli 3 päivää: pitkäaikainen sairauspoissaolo  Lyhytaikaiset poissaolot ilman lääkärintodistusta (voi sisältää ”ommoo lommoo”)  Pitkäaikaiset poissaolot lääkärin todistuksella (objektiivinen arvio)  Äitiyslomat tai sairaan lapset poissaolosta johtuvat poissaolot eivät sisälly näihin poissaolotilastoihin

Mittarit: muut selittävät muuttujat  Terveydentila lähtötilanteessa: Goldberg´s General Health Questionnaire (GHQ-12)  Lähtötilanteen sairaspoissaolot: onko ollut lyhyt- tai pitkäaikaisella sairaslomalla (kyllä/ei)  Demografiset tekijät: ikä, sosioekonominen asema, sukupuoli, siviilisääty, lasten lukumäärä, ammattiluokka  Terveydelle haitallinen käyttäytyminen: tupakointi, alkoholin kulutus, painoindeksi, istumatyö  Työn psykososiaaliset riskit: työn hallinta, työn turvattomuus, sos.verkoston koko, koettu verkoston tuki

Tulokset  Lähtötason sairauspoissaolot korreloivat myöhempiä poissaoloja  Korkeampi sosio-ekonominen tausta oli yhteydessä työssä koettuihin vaikutusmahdollisuuksia, hyvään työilmapiiriin ja sos.verkoston kokoon  Alkoholin kulutuksella ja istumatyöllä ei näyttäisi olevan vaikutusta sairauspoissaoloihin  Lyhytkestoiset poissaolot:  Hyvä sos.ilmapiiri vähensi lyhytkestoisia poissaoloja  Naisilla nuori ikä, tupakointi ja huono sos.ilmapiiri töissä ennustivat lyhyitä poissaoloja  Miehillä lähtötason poissaolot, sosio-ekonominen asema, huono ilmapiiri sekä korkea lapsiluku olivat yhteydessä lyhytaikaisiin poissaoloihin  Pitkäkestoiset poissaolot:  Sos.verkoston laajuus pienensi riskiä pitkiin poissaoloihin  Matala sosio-ekonominen asema ennusti pitkiä poissaoloja sekä miehillä että naisilla  Naisilla lisäksi suuri lapsimäärä, painoindeksi ja tupakointi, miehillä vaikutusmahdolisuudet työttä ja sos.verkoston laajuus olivat yhteydessä pitkäaikaisiin poissaoloihin

Tulokset vastavuoroisuuden vaikutuksista  Koetulla vastavuoroisuudella on vaikutusta sairauspoissaoloihin  Naisilla rooli sosiaalisen tuen antajana läheisissä ihmissuhteissa vähensi riskiä lyhyisiin poissaloihin (50%vähemmän poissaoloja)  Miehillä puolestaan koettu tuen saajana oleminen vähensi lyhyiden sairauspoissaolojen riskiä (n.40% vähemmän poissaoloja)  Ylihyötyminen tai suhteen kokeminen tasapainoisena kasvatti lievästi naisten riskiä pitkiin poissaoloihin. Miehillä koettu tasapaino suhteessa ei vaikuttanut.  Naisilla joilla oli vahva rooli tuen antajana, oli 30% vähemmän poissaoloja

Yhteenvetoa teorioita vasten  Tutkimus osoitti, että demografisilla, behavioraalisilla, ja psykososiaalisilla tekijöillä ja vastavuoroisuudella on vaikutusta myöhempään terveydentilaan  Koettu vastavuoroisuus läheisissä ihmissuhteissa ennusti sekä pitkä- että lyhytkestoisia poissaoloja kun muiden selittävien muuttujien vaikutus oli kontrolloitu  Koetun vastavuoroisuuden vaikutukset sukupuolesta riippuvaisia  Koettu tasapaino tuen antamisen ja saamisen suhteen ei näyttäisi edistävän terveyttä läheisissä ihmissuhteissa (muodollisemmissa suhteissa tasapaino voi olla tärkeämpi)  Taylorin ja kumpp. biobehavioraalinen malli vaikutusten selittäjänä: huolenpito ja tuen antaminen läheisissä ihmissuhteissa voi vaikuttaa sympaattisen hermoston ja hormonituotannon toimintoihin erityisesti naisilla.

Tutkimuksen rajoitukset  Ei tietoa mainittujen läheisten ihmissuhteiden laadusta: perustuvatko vaihdolle vai yhteisöllisyyden normeille  Ei varmuutta tuen antamisen roolien ja vastavuoroisuuden vaikutuksesta fysiologiaan, esim. neuroendokriinisiin mekanismeihin  Vastavuoroisuuden mittaamisessa käytettiin subjektiivisia arvioita (tekijöiden mukaan nimenomaan yksilön oma kokemus vastavuoroisuudesta on merkityksellinen)  Hyvinvoinnin mittarina käytettiin sairauspoissaoloja: ei välttämättä kuvaa parhaiten sosiaalisen tuen vaikutusta hyvinvoinnille  Kohderyhmän rajoitukset: työssä käyviä, keski-ikäisiä, korkeastikoulutettuja, reilu enemmistö naisia  tulokset eivät välttämättä yleistettäviä erilaisiin elämäntilanteisiin/ryhmiin