Ihmistieteiden tieteenfilosofiaa Syksy 2011 Jarmo Pulkkinen

Monismi vs. dualismi Metodologinen monismi: Metodologinen dualismi: Ajatus tieteellisen metodin ykseydestä. Eksaktit luonnontieteet metodologisena ihanteena. Metodologinen dualismi: ”Ymmärtävän ihmistieteen” perinne Ymmärtäminen vs. selittäminen. Ihmisen tutkimisessa otettava huomioon tutkimuskohteen omat näkemykset & näkökulma. Tulkinnan rooli korostuu.

Tieteiden väliset erot Tieteessä vallitsee metodologinen moninaisuus sekä tieteenalojen välillä että niiden sisällä. Voidaan tulkita joko osoituksena tieteiden periaatteellisesta erilaisuudesta (dualismi ja pluralismi) tai erilaisesta kehitystasosta (monismi). ”Debatti koskee näin ollen oikeastaan sitä, millaisia tieteiden tulisi olla, eikä sitä, mitä ne nyt ovat”. (Niiniluoto)

Nomoteettiset vs. idiografiset tieteet. Reduktionismi vs. antireduktionismi: Kokonaisuus osiensa summa (materialismi) vs. enemmän kuin osiensa summa (emergentti materialismi). Luonto vs. kulttuuri: Giambattista Vico (1668-1744): Scienza nuova (1725). Wilhelm Dilthey (1833-1911): ”Hengentieteillä” oma tutkimuskohteensa. Heinrich Rickert (1863-1936): luonto ”arvovapaa”, kulttuuri ei ole.

Tiedon intressit Jürgen Habermas (s. 1929): Theorie des kommunikativen Handels (1981). Tieteellistä tutkimusta ohjaa aina jokin intressi: (1) Tekninen intressi: luonnontieteet. Tuottaa teknologian tarvitsemaa informaatiota & turvaa elämän aineellisen perustan. (2) Praktinen intressi: humanistiset tieteet Edistää ymmärtämisen & itseymmärryksen mahdollisuuksia & turvaa viestinnän. (3) Emansipatorinen intressi: kriittinen yhteiskuntatiede. Edistää vapautumista kahlitsevien voimien vallasta. ”Metafyysinen tiedonintressi” (Pietarinen). tieteellä myös tehtävänä antaa kuva todellisuudesta ja selittää ilmiöitä.

Tieteen suhde arvoihin Humen giljotiini: tiede kertoo tosiasiat, ei kykene kertomaan mitä pitäisi tehdä. Max Weber (1864-1920): Tieteilijä tieteentekijänä vs. tieteilijä kansalaisena. Soveltava tutkimus voi antaa tuloksena ”teknisiä normeja”: ”Jos haluamme A, on tehtävä B”. Esim. ”Jos haluamme pysäyttää ilmastonmuutoksen, on hiilidioksidipäästöjä vähennettävä”.

Hermeneutiikka Ymmärtämisen ja tulkinnan teoria. Selittäminen (”Miksi x tapahtui?”) vs. ymmärtäminen (”mikä on x:n merkitys?”). Kolme hermeneutiikan muotoa: Hermeneutiikka ”oikein ymmärtämisen” sääntökokoelmana. Eksistentiaalihermeneutiikka: hermeneutiikka tutkii ihmisen kykyä ymmärtää itseään ja maailmaa. Kriittinen tai dialektinen hermeneutiikka: korostaa ihmistieteiden ominaislaatua.

Hermeneutiikka 1800-luvulla Friedrich Schleiermacher (1768-1834) Idea hermeneutiikasta omana tieteenalana. Kieliopillinen vs. psykologinen (”divinaatio”) tulkinta. Hermeneuttinen kehä. Wilhelm Dilthey (1833 – 1911) Hermeneutiikasta metodinen perusta historiaan ja kulttuuriin keskittyville ”henkitieteille”. (1) ”Henkitieteillä” on oma tutkimuskohde, (2) niissä esiintyy normatiivisia lauseita, (3) niiden elementtien väliset yhteydet ovat psyykkisessä tietoisuudessa ”alkuperäisesti koettuja”. Elämyksen käsite keskeinen.

Filosofinen hermeneutiikka Martin Heidegger (1889-1976): Sein und Zeit (1927). Käsilläolevuus vs. esilläolevuus (ei-inhimillinen olemassaolo). Ihmisen ”täälläoloa” (Dasein) luonnehtii konkreettisessa, arkipäivässä maailmassa oleminen. Ihmisen perusominaisuus on itsensä ja maailman tulkitseminen ja ymmärtäminen (ei kyse pelkästä ihmistieteiden metodista).

Hans-Georg Gadamer (1900-2002): Wahrheit und Methode (1960). Ymmärtäminen luonteenomaista ihmisen olemiselle maailmassa. Korostaa hermeneuttisen kokemuksen merkitystä vastakohtana metodisesti hankitulle tiedolle. Tulkinta on historiallista, tapahtuu tradition antamien ”ennakkokäsitysten” pohjalta ja tietystä ”ymmärryshorisontista” käsin. Tulkinta ”horisonttien yhteensulautumista”. Tulkinta tapahtuu aina jostain horisontista käsin; ei ole olemassa pelkästään yhtä oikeaa tulkintaa.

Analyyttinen hermeneutiikka Peter Winch (1926-1997): The Idea of Social Science, and its Relation to Philosophy (1958). Sai vahvoja vaikutteita Wittgensteinin myöhäisfilosofiasta. Ihmisen toimintaa voidaan ymmärtää tarkastelemalla sitä säännön seuraamisena tietyssä elämänmuodossa. Toiminnan merkitys paljastuu kuvaamalla elämänmuodon säännöt ja teon asema suhteessa niihin.

Ludwig Wittgenstein (1889-1951) Kielipeli (engl. language-game). Kieltä käytetään aina sosiaalisissa tilanteissa, ikään kuin sosiaalisten pelien välineenä. Sanojen merkitys saadaan selville kun tarkastellaan niiden käyttöä eri tilanteissa, eri kielipelien sääntöjen yhteydessä. Kielelliset ilmaisut saavat merkityksensä vain osana sosiaalista, julkista kieliyhteisöä, ”elämänmuotoa”, joka määrittää oikean & väärän kielenkäytön säännöt .

Winch yleistää säännön noudattamisen idean kaikkeen toimintaan (myös ei-kielelliseen). Säännön noudattaminen vs. tottumus. Luonnontieteet etsivät syitä, ihmistieteet motiiveja. Jokainen elämänmuoto (kulttuuri) on oma itseriittoinen kokonaisuutensa, jonka käsityksiä ei saa arvioida sen ulkoisilla, muiden elämänmuotojen tarjoamilla kriteereillä.

Zande-heimon magia E. E. Evans-Pritchard (1902-1973), Witchcraft, Oracles and Magic Among the Azande (1937). ”Myrkkyoraakkeli” noitien löytämiseksi. Toiminta loogista maagisiin uskomuksiin nähden, mutta epätieteellistä, koska maaginen maailmankuva ei vastaa todellisuutta. Winch, ”Understanding a Primitive Society” (1964). Jokaisella kulttuurilla omat rationaalisuuden kriteerit; zande-heimon käsityksiä ei voi pitää irrationaalisina.

Fenomenologinen sosiologia Edmund Husserl (1859-1938): fenomenologia. Alfred Schütz (1899-1959), Sosiaalisen maailman merkityksekäs rakentuminen: Johdatus ymmärtävään sosiologiaan (1932, suom. 2007). Keskittyminen arkitodellisuuteen (”arkielämän fenomenologiaa”), jonka jonka tapahtumat ovat aina esitulkittuja. ”Sopivuusperiaate” (The principle of adequacy): Tutkimuksen kohteen on kyettävä ymmärtämään arkikäsitteiden avulla tutkijan käyttämä teoria. ”Subjektiivisen tulkinnan periaate”: käytössä olevien teorioiden tulee sisältää vain tutkimuksen kohteelle ”subjektiivisesti merkityksellisiä” käsitteitä.

Harold Garfinkelin (1917-2011) etnometodologia. Tutkimuskohteena miten ihmiset hahmottavat sosiaalista järjestystä, korostetaan ihmisten omien selontekojen merkitystä. ”Keskustelunanalyysi”: tutkitaan vuorovaikutusta sääteleviä sosiokulttuurisia normeja. Peter Berger & Thomas Luckmann: Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen (1966, suom. 1994). Tutkimuskohteena ”minkä jokainen tietää” sosiaalisesta maailmasta. Sosiaalinen todellisuus on kokonaisuudessaan tulkittua todellisuutta.

Historiantutkimus R. G. Collingwood (1889-1943): The Idea of History (1946). ”Sisältäpäin” ymmärtäminen. Historiantutkijan tehtävä on ”uudelleen ajatella” (re-enacment) historiallisen toimijan ajatukset omassa mielessään. Aktiivista ja kriittistä rekonstruktiota (ei passiivista eläytymistä). William Dray (s. 1921): Law and explanation in history (1957). Rationaalisuusselitys: ”Kun olet C:n kaltaisessa tilanteessa, tulee tehdä x”. Esim. Ludvig XIV, Jaakko II ja Vilhelm Oranialaisen maihinnousu Englantiin vuonna 1688.

Tulkitseva antropologia Clifford Geertz (1926-2006). Kokemusläheiset vs. –etäiset käsitteet. ”Tiheä kuvaus” : perustuu haastatteluihin, tavoitteena ymmärtää mitä informantit ajattelevat olevansa ja tekevänsä. Tiheän kuvauksen kohteena on kulttuuri merkitysrakenteena, ja siinä selvitetään ihmisten monisyisiä toimintoja, tapoja ja sanontoja. Symbolista tulkintaa ja siten viime kädessä ”fiktiota”.