Taiteilijat vanhusyhteisön arjessa 2006-2007 Päätösseminaari 16.5.2007 Teija Nuutinen

Keinun toiminta Keinun vanhusyksiköt: Joensuun Koivupihan ja Linnunlahden vanhainkodit Enon Hopearannan vanhainkoti ja Uimaharjun Viherkodon/Ratilantien päivätoimintayksiköt Lieksan ikäihmisten kehittämiskeskus Karpalo: myös Nurmeksen ja Valtimon vanhusyksiköitä Outokummun vanhainkoti Kiteen tehostettu palveluasuminen Miina ja Hermanni ja laitoshoito Aurinkotalo Kesälahden palvelukeskus Hoitokoti Piritta ja Tervokoti, Joensuu Hoitokoti Kanervikkola ja Eerika, Kitee Teija Nuutinen / Keinu

11 eri alan Keinu-taiteilijaa: Kuvataide, musiikki, teatteri, tanssi, taidekäsityöt, kirjallisuus Taiteilijat työskentelivät Keinussa 20h/kk, elokuu -toukokuu 2006-2007 Työskentely vanhusyksikössä 10h/kk -lisäksi kuukausittaiset kehittämispäivät: taiteilijat ja vanhustyöntekijät (n. 35 hlöä) kokoontuivat jakamaan kokemuksiaan ja saamaan valmennusta yhteistoimintamallien rakentamiseen Teija Nuutinen / Keinu

Keinu: Luovan toiminnan kokeilu- ja kehittämisprojekti, jossa sovellettiin yhteisötaiteen ja sosiokulttuurisen innostamisen ideoita ja työotetta Musiikki, muistelutyö, käsillä tekeminen, tanssi ja liike, juhlat, yhteisöteokset: sekoitukset ja sovellukset Perustavoitteena taiteilijan, vanhustyöntekijöiden ja vanhusten yhteistoimintamallin kehittäminen vanhusyhteisöihin Teija Nuutinen / Keinu

Keinun tavoitteet: Mahdollistaa taide- ja kulttuuritoimintaan osallistuminen sellaisille ryhmille, joiden on vaikeaa lähteä hakemaan taide- ja kulttuurikokemuksia oman yhteisönsä ulkopuolelta (kulttuuridemokratia) Vahvistaa vanhusten aktivoitumista ja sosiaalisia kontakteja: yksinäisyys, mielekäs arki Lisätä vanhustyöntekijöiden hyvinvointia, työmotivaatiota ja työssä jaksamista Lisätä taiteilijoiden valmiuksia toimia vanhustyössä ja edistää työllistymistä Tehdä näkyväksi käsitystä kulttuurista hyvinvoinnin vahvistajana – kulttuurin ja taiteen saavutettavuus Teija Nuutinen / Keinu

Keinun toimintamallit Keinu virikeohjauksena Keinu taiteilijan, vanhuksen ja hoitajan ”kolmikantamallina” Toimintatutkimusaineistot (propä, taiteilijat, hoitajat), JoY:n opiskelijoiden ja tutkimusharjoittelu- ja seminaarityöt: Pirjo Hälström, Eero Narvola, Katariina Rajala Teija Nuutinen / Keinu

Keinu virikeohjauksena Perinteinen toimintamalli: paljon hyviä ja toimivia kokemuksia (vrt. virikeohjaajat) Pienet tuokiot: juhlat, retket, laulaminen, askartelu, jota henkilökunta tai ulkopuolelta tuleva ohjaaja toteuttaa resurssien mukaan – selkeä työnjako ei välttämättä järjestelmällisyyttä tai säännöllisyyttä – ”tuokiopedagogiikkaa”, jossa ideat tulevat ohjaajalta Keinussa virikeohjaus ollut taiteilijan vetämää ja vastuulla: hoitohenkilökunta mahdollistanut vanhusten osallistumisen mutta ei osallistunut itse Ulkopuolisen ohjaajan vetämä viriketoiminta hyväksi havaittu ja toivottu toimintamalli monessa Keinu-yksikössä! Teija Nuutinen / Keinu

Virikeohjauksen varjopuolia Luova toiminta jää irralleen vanhusyhteisön tavallisesta arjesta: erilliset tuokiot, joka eivät kosketa yhteisöä laajemmin Riskinä pirstaleisuus – kokonaisvaltaisuus hukkuu irrallisiin ”toimenpiteisiin” Toimintamalli tulee ja lähtee ulkopuolisen taiteilijan/ohjaajan mukana ja jää vieraaksi henkilökunnalle: ei rasita mutta ei hyödytäkään koko työyhteisöä Jatkuvuuden, luottamuksen ja pitkäjänteisyyden puute: tärkeitä elementtejä vanhustyössä Keinu-taiteilija yksin vastuunkantajana –hankaloitti varsinaista taidetoimintaa monella tavalla Teija Nuutinen / Keinu

Keinun ”kolmikantamalli - nelikantamalli” Taiteilija, hoitaja ja vanhus osallistuivat yhdessä luovan toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin – kosketti kaikkien osallistujien toimintaa Kolmikannan täydentäminen esimiehellä – toimintamallin mahdollistaja Työpari kantoi kokonaisvastuun: molempien erityisosaamista tarvittiin ja hyödynnettiin Toiminta pohjautui kaikkien osallistujien tarpeisiin ja ideoihin Työparimallia laajennettiin koskemaan koko vanhusyhteisöä – luova toiminta työyhteisön kehittämisen elementtinä Piti sisällään kaikkia virikeohjauksen sisältöjä – perusluonne kuitenkin prosessi: teemat, jatkuvuus, suunnitelmallisuus, kehittäminen ja arviointi, valmennus ja vertaistuki Teija Nuutinen / Keinu

”Nelikantamallin” perusteluja Luovuus nähdään olennaisena osana koko vanhusyhteisön arkipäivää, perushoidon ja työyhteisön hyvinvoinnin avartajana ja rikastuttajana Perustuu kokonaisvaltaiseen ihmis- ja vanhuskäsitykseen: tukee hyvää ja inhimillistä vanhuutta ja sisältörikasta hoitotyötä Perustuu moniammatilliseen ja avoimeen yhteistyöhön eri ammattialojen ja toimijoiden välillä: uuden oppiminen, erilaisuudesta ja kohtaamisista nousevat voimavarat Luottamus, jatkuvuus, kohtaaminen, läsnäolo yhdessä olemisen ja yhdessä tekemisen myötä: periaatteessa hyväksyttyjä arvoja vanhustyössä? Teija Nuutinen / Keinu

Mitä ”nelikantamalli” edellyttää? Esimiehiltä: Arvostusta ja myönteistä asennetta taide- ja kulttuuritoimintaa kohtaan – halua muuttaa vanhusyhteisön toimintojen rakenteita ja sisältöjä Asenteen näkymistä käytännön työn järjestelyissä: hoitajien osallistuminen luovaan toimintaan ja koulutukseen mahdollistettava myös työvuorojen suunnittelussa Työn uudelleen järjestämistä, myös muutosvastarinnan hyväksymistä: uutta toimintamallia ei voida ”kaataa” entisten päälle, se edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua ja toimeenpanoa monialaisesti Keskustelevaa ja avointa työilmapiiriä, uskallusta myös vaikuttaa ja tarttua epäkohtiin Teija Nuutinen / Keinu

Hoitajilta: Omakohtaista innostusta ja halua kehittää luovuutta osaksi perushoitotyötä Valmiutta toimia kulttuurityöntekijän työparina: molemminpuolinen oppiminen, yhteisen kielen löytäminen Uskallusta ja rohkeutta muutokseen: prosessiin heittäytyminen, ”auki oleminen” Kykyä itsearviointiin, myös kriittiseen asenteeseen ja vaikuttamiseen ”Perinteisestä” hoitajan/auttajan roolista ulos astumista? Vanhuksen näkemistä subjektina, voimavaroista käsin sosiokulttuurisena yksilönä Myös ryhmien ohjaamisen taitoa, ryhmäprosessien ymmärrystä Koulutusta: omakohtainen kokemus luovasta työstä Teija Nuutinen / Keinu

Taiteilijoilta: Kykyä sitoutumiseen, pitkäjänteisyyteen ja aika- tauluihin, jotka eivät tuntuneet luovan työn kannalta mielekkäiltä Itsensä likoon laittamista, rohkeutta kohdata vanhustyön toimintakulttuuri reunaehtoineen Kykyä soveltaa ja laajentaa omaa taiteenalaa ja ohjata haastavia ryhmäprosesseja Valmiutta itsearviointiin ja luovan prosessin kokonaisvastuun kantamiseen Yhteisötaiteen ymmärrystä ja koulutusta (vrt. esittävä taide) ja pedagogisia valmiuksia – osallistaminen ei onnistu ”ylhäältä alaspäin” Teija Nuutinen / Keinu

Vapaaehtoista halukkuutta osallistua – osallistumisen monet tasot Vanhuksilta: Vapaaehtoista halukkuutta osallistua – osallistumisen monet tasot Riittävää orientoitumista aikaan ja paikkaan – mitä dementoituneempi vanhus, sen yksilöllisempi toiminta (ryhmässä toiminta usein hankalaa) Teija Nuutinen / Keinu

Keinu vanhusten kokemana: Keinu-ryhmissä yli 100 vanhusta Pohjois-Karjalassa: päivätoiminta ja vanhuslaitokset/hoitokodit Vaihteleva toimintakyky: muistisairaudet ja dementia yleistä: vaikutti kolmikantamalliin Se, miten toiminta koettiin näkyi kasvoilta, kehonkielestä, naurusta, eleistä ja ilmeistä, ei niinkään verbaalisena mielipiteiden tai kokemusten kertomisena – osallistumisen monet tasot Parasta antia vaihtelu ja piristys samanlaisina toistuviin päiviin, yhteen tuleminen ja yhdessä tekeminen, onnistumisen ja osallistumisen ilo, vieraan odotus ja valmistautuminen osana varsinaista toimintaa Teija Nuutinen / Keinu

Havaintoja mitä vanhuksissa tapahtui Keinu-ryhmissä: mieliala koheni ja piristyi, säryt ja kolotukset saattoivat unohtua puuhakkuus lisääntyi nauru, jutustelu, muisteleminen, elämänhistoriasta kertominen näkyivät ja kuuluivat ryhmissä muistin avautuminen ja kohentuminen, unohdetut taidot ja osaaminen löytyivät liikkumisen aktivoituminen – kädentaidot, kehon muisti, vetreytyminen lääkkeiden määrän vähentyminen – yhteen tuleminen, yhdessä tekeminen ja mielekäs ajankulu, jolloin kivut ja säryt jäivät taka-alalle Teija Nuutinen / Keinu

Vanhusten kommentteja: ”Hyvä jotta tulloo jottain vilinnöö tänne!” ”On mukavaa, olen asunut täällä vasta kaksi kuukautta mutta heti lähdin mukaan (Keinuun)” ”Täällä viihtyy kun on muitakin” ”Oikein hyvä asia on nämä keinuhetket, kyllä tuolla huoneessa kerkiää olemaan” ”…Ei ole niin yksinäistä, kun tulee tänne Keinuun…sitä ollaan vähän niin kuin yhtä perhettä tässä pöydän ympärillä…” ”..te (taiteilijat) teette todella arvokasta työtä, sen ymmärtää vasta kun on vanha” Teija Nuutinen / Keinu

Keinu hoitajien kokemana: Runsaasti aikaisempia kokemuksia viriketyöstä ja ohjauksesta – myönteinen ja innokas asenne luovaa työtä kohtaan, myös omakohtaista kulttuurin harrastusta Kiire ja vanhustenhoidon vaativuus: perustyön ohessa ei tahdosta huolimatta ehditä luovaan toimintaan tai pysähtymiseen – syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet Ristiriita: Keinuun osallistumista edellytettiin esimiesten taholta, mutta osallistumista ei huomioitu työvuoroissa ”Luvattomuuden” kokemukset: esimiehet tai työtoverit eivät hyväksyneet osallistumista: ”OIKEA TYÖ”? Yhteisöllisen taidetyön uutuus ja outous: miten innostat muita hoitajia ja esimiehiä mukaan kun toiminta on itsellekin uutta? Teija Nuutinen / Keinu

Mitä taiteilijan työparina toimiminen antoi? Innostusta, uskallusta, piristystä ja uteliaisuutta hoita- jan työhön, uusia ideoita kun omat ideat loppuvat Mahdollisuutta heittää hoitajan roolia vähän syrjään ja osallistua tasavertaisena vanhuksen ja taiteilijan rinnalle yhteiseen tekemiseen Esimerkiksi muistelun kautta vanhuksen elämänkerrasta tuli aineksia muuhunkin hoitotyöhön – vanhus uudessa valossa Onnistumisen iloa yhteisöteosten äärellä: yhteisesti valmistetut teokset antoivat uusia keskustelunaiheita hoitajien ja vanhusten välille Myös päinvastaista kokemusta: yhteistyö taiteilijan kanssa ei toiminut, näkemys- ja persoonallisuuserot: Keinu ei tuonut mitään uutta vanhusyhteisön arkeen Teija Nuutinen / Keinu

Hoitajien kommentteja: ”..tajuaa sitä, kuinka työ on silkkaa hoitoa ja huolen- pitoa – omalle työarjelle sokeutuu – ulkopuolelta tulija herättelee tajuamaan ja hyödyntämään omia tietoja ja taitoja. ”..tuo se vaan tuolla istuu ja nauraa ja me saadaan tehdä nämä ”oikeat työt!” ”…kun ei ole aikaa kaikkeen tärkeään hoitoonkaan, niin ei haluta enää joustaa ylimääräiseen ja tarpeettomaan hömppään ja istuskeluun, josta saa vain lisätyötä kun vanhukset tulevat levottomiksi” ” ..jos myö oltais houkuteltu (vanhuksia luovaan toimintaan) että nyt ruvetaan tekemään että eipä kehata, mutta kun vieras henkilö tulee pitämään niin on erilaista” ” …ollaan jo totuttu siihen että joka perjantai meidän asukkaat saa virikkeitä, jotain muuta kun sitä vaan huoneessa oloa ja meidän naaman näkemistä…” Teija Nuutinen / Keinu

Keinu taiteilijoiden kokemana: Iloa, voimaa, elämänarvojen ja hoitajien työn arvostuksen vahvistumista, ideoita omaan taiteen tekemiseen Säännöllinen sivutoiminen työ ja palkka: arjen helpottuminen, pitkäjänteisen taidetyön mahdollistuminen Vanhukset, vanhuslaitosten työkulttuuri, työparitoiminta, yhteisötaide ja innostaminen monelle uutta - liikkuvaan Keinuun hyppääminen Vanhusten toimintakyvyn heikkous yllätti - suunnitelmien muuttaminen, joustavuus, kykyä tarttua tilanteisiin tässä ja nyt ”Auki” oleminen, itsensä likoon laittaminen, uusiin ja monin tavoin oudoilta tuntuviin järjestyksiin sopeutuminen Myös pettymyksen, riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet yleisiä – vastuu, yksinäisyys ja epävarmuus, liian lyhyt työaika suhteessa tavoitteisiin, ulkopuoliseksi ja irralliseksi, itsensä kokeminen – ”taide on taidetta tuntemattomalle vain askartelua” Teija Nuutinen / Keinu

Taiteilijoiden kommentteja: ”..oli tärkeää että vanhukset saivat olla sen hetken ajan onnellisia ja läsnä, vaikka 10 minuuttia myöhemmin kukaan ei enää muistanutkaan mitä oli ollut tekemässä” ”.. henkilökunnalla näyttää olevan suuret odotukset ja niihin vastaaminen luo kieltämättä paineita – projekti on siis näytön paikka” ”vanhusyhteisöstä kyllä odotetaan minun täyttä työpanosta, mutta mitä vanhusyhteisö antaa minulle, että työpanokseni antaminen olisi mahdollista?” ”jos jatkaisin Keinu-taiteilijana vuosia, rajaisin työskentelyni kohderyhmän alussa selkeästi hoitajiin – antaisin aikaa ideoiden syntyä hoitajista itsestään” Teija Nuutinen / Keinu

Mitä Keinun haaste edellyttää yhteiskunnallisesti?: Kulttuurin ymmärtämistä osaksi tavallisten ihmisten tavallista elämää: ei irrallinen koristus ja ekstraa Inhimillisten arvojen nostamista markkina-arvojen yläpuolelle: ”elämänilonvälähdyksiä ei voida aina mitata rahassa” Vanhustyön rakenteiden ja sisältöjen kehittämistä rinnakkain Poliittista tahtoa ja käytännön toimenpiteitä: raha, henkilökunnan lisääminen, henkiset resurssit… ”Uusia” käsipareja sosiaali- ja terveyshuoltoon - ammattirakenteiden uudistamista, jotta myös toimintamallit uudistuisivat Hallinto- ja sektorirajoja, sekä perinteisiä toimintakulttuureja ylittävää yhteistyötä: sosiaali-, terveys- ja kulttuurialat, kunnat, järjestöt, yritykset Koulutuksen sisällöllistä kehittämistä: sosiaali-, terveys- ja kulttuurialat Teija Nuutinen / Keinu

Keinun yhteystiedot: Teija Nuutinen YTM, projektipäällikkö Keinu-projekti / P-K:n amk Sirkkalantie 13, tsto 2 80100 JOENSUU Puh. 050 364 0235 E-mail: Teija.Nuutinen@pkamk.fi www.pkamk.fi/keinu Teija Nuutinen / Keinu