taiteilijat vanhusyhteisön arjessa -projekti

Esitys aiheesta: "taiteilijat vanhusyhteisön arjessa -projekti"— Esityksen transkriptio:

1 taiteilijat vanhusyhteisön arjessa -projekti 2006-2007
KEINU – taiteilijat vanhusyhteisön arjessa -projekti Teija Nuutinen YTM, projektipäällikkö

2 Keinun tausta Pohjois-Karjalan taidetoimikunnan Keinu-pilottihanke Kokemuksia taiteilijasta vanhusyhteisössä ja maahanmuuttajien vastaanottokeskuksessa Jatkoprojektissa saatujen ideoiden edelleen kehittäminen ja laajentaminen Teija Nuutinen/Keinu

3 Keinun tavoitteet Kehittää mallia taiteilijoiden ja vanhusyhteisöjen yhteistyölle: taiteilija, vanhukset ja vanhustyöntekijät osallistuvat yhdessä taide- ja kulttuuritoiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin vanhusyhteisöissä: vanhusyhteisöjen yhteisöllisyys vahvistuu: Lisätä taiteilijoiden valmiuksia toimia vanhustyössä: vanhustyön osaaminen lisääntyy konkreettisen yhteistyön seurauksena vanhusyhteisöjen arkeen osallistumalla Teija Nuutinen/Keinu

4 Keinun tavoitteet Mahdollistaa taide- ja kulttuuritoimintaan osallistuminen sellaisille ryhmille, joiden on vaikeaa lähteä hakemaan taide- ja kulttuurikokemuksia oman yhteisönsä ulkopuolelta (kulttuuridemokratia Vahvistaa vanhusten aktivoitumista ja sosiaalisia kontakteja: ehkäistä taiteen keinoin vanhusten syrjäytymistä ja yksinäisyyttä: vanhusten keskinäinen ja hoitajien välinen vuorovaikutus vahvistuu Vahvistaa vanhustyöntekijöiden hyvinvointia ja jaksamista taide- ja kulttuuritoiminnan avulla sekä ehkäistä työuupumusta: tavoitteena että vanhustyöntekijät saavat uudenlaisia työmenetelmiä Teija Nuutinen/Keinu

5 Keinun tavoitteet Parantaa vastavalmistuneiden ym. pohjoiskarjalaisten ammattitaiteilijoiden työtilannetta tekemällä tunnetuksi taiteen sovelluksia, synnyttämällä taiteilijoiden työllistymistä tukevia rakenteita ja madaltamalla julkisen sektorin ja yksityisten palveluyksiköiden kynnystä ammattitaiteilijoiden palkkaamiseen Lisätä tietoisuutta yhteisötaiteesta ja taiteen sovelluksista Herättää huomaamaan taiteen merkitys yksilön ja yhteisön hyvinvoinnin edistäjänä Teija Nuutinen/Keinu

6 Keinun toiminta 11 eri alan taiteilijaa (kuvataide, musiikki, draama, tanssi, taidekäsityöt, kirjallisuus) 12 kunnallista ja yksityistä vanhusyksikköä: Joensuu, Lieksa, Outokumpu, Eno/Uimaharju, Kitee, Kesälahti, Hoitokoti Piritta/Joensuu ja Eerika/Kitee Taiteilijat työskentelevät Keinussa 20h/kk: elokuu-toukokuu : yhteinen suunnittelu –/toiminta/arviointi Kuukausittaiset kehittämispäivät: taiteilijat ja vanhustyöntekijät (n. 35 hlöä) kokoontuvat jakamaan kokemuksiaan ja saamaan valmennusta mm. yhteisötaiteeseen, innostamiseen ja vanhustyön käytännön asioihin kehittämispäivien sisällöt muotoutuvat yhteistyön tarpeista käsin Teija Nuutinen/Keinu

7 Työotteina sosiokulttuurinen innostaminen ja yhteisötaide
maailmalla laajalle levinnyt pedagoginen liike, jossa yhdistyvät kasvatuksellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen toiminta. Innostaminen on väline osallistumiseen ja arkipäivän laadulliseen parantamiseen. (Kurki 2000, 2002, 2006) Teija Nuutinen/Keinu

8 Taiteilija on tapahtuman, teoksen tai ilmiön tuottaja tai ohjaaja
Yhteisötaide: social art tai community art, myös osallistuva taide ja sosiaalinen taide on 1990-luvulla syntynyt taiteen suuntaus, jossa taidetta tehdään jonkin yhteisön ehdoilla, yhteisön jäsenten kanssa ja heitä varten Yhteisötaidetta toteutetaan yleensä projekteina, tapahtumina tai työpajoina Taiteilija on tapahtuman, teoksen tai ilmiön tuottaja tai ohjaaja Taide tulee pois taidegallerioista ja taidemuseoista Yhteisötaiteen tuloksia kutsutaan yhteisötaideteoksiksi tai yhteisöteoksiksi Vaikuttaminen, näkyväksi tekeminen olennaista Teija Nuutinen/Keinu

9 Keinu = luovan toiminnan kokeilu- ja kehittämisprojekti, jossa hyödynnettiin yhteisötaiteen ja sosiokulttuurisen innostamisen ideoita ja työotetta Teija Nuutinen/Keinu

10 Yleisiä Keinu-havaintoja
Taiteilijat löysivät paikkansa vanhusyhteisöön useimmiten luontevasti Myös taiteilija-vanhustyöntekijä –työparit onnistuivat - vuorovaikutus toimivaa. Myös useampiakin vanhustyöntekijöitä osallistui Keinu-työhön ja kehittämispäiviin Vanhusten osallistuminen suunnitteluun pikemminkin luottamuksen löytämistä ja tutustumista tässä ja nyt– muistihäiriöt ja ”osallistumisen outous” – hoidettavan rooli, taide vierastutti aluksi? taiteilijan ja vanhustyöntekijän yhteistyön varaan rakentuva Keinu - taiteilijan taideosaaminen, hoitajan hoitotyö Yhteisöllisyys vahvistui – muutosliikettä syntyi Teija Nuutinen/Keinu

11  kootaan toimintakansioihin – ”sosiokulttuuriset työkalupakit”
Joissain yksiköissä Keinu jäi myös irralleen vanhuslaitoksen arjesta – työntekijäpula ja aikapula, kielteiset asenteet ym. Monenlaisia toiminta- ja taidemalleja kokeiltiin: mm. käsillä tekeminen, muistelutyö, kirjallisuus, sadutus ja runotus, musiikki, laulaminen, tanssi ja liike, erilaisten juhlien ja tapahtumien järjestäminen  kootaan toimintakansioihin – ”sosiokulttuuriset työkalupakit” 1-3 ryhmää/työpari: dementoituneista vanhuksista vireisiin päivätoimintaryhmiin. Dementoituneiden ryhmissä huomioitava: rauhallinen tila, heterogeeniset ja pienet ryhmät, yksinkertaisuus, lyhyet tuokiot säännöllisyys, jatkuvuus, pysyvyys taiteilijan ja vanhustyöntekijän yhteistyö välttämätöntä Teija Nuutinen/Keinu

12 Taiteilija – vanhustyön uusi tulija
Useimmilla taiteilijoilla ei entuudestaan kokemusta vanhustyöstä, vanhuslaitoksista tai yhteisötaiteesta  toisaalta tämä mahdollisti myös ennakkoluulottomia kokeiluja Aktiivinen rooli: innostaja, suunnittelija, organisaattori, toiminnan vetäjä, uuden kokeilija … Tarvittiin tilannetajua ja oman taiteenlajin ylittämistä -valmiutta monenlaiseen tekemiseen ja joustamiseen Koko persoonan likoon laittaminen - ROHKEUS OLLA AUKI!! Vanhusten heikko toimintakyky (dementia, fyysiset sairaudet ja rajoitukset) ja vanhusyhteisöjen todellisuus (kiire, aika- ja henkilöstöpula, struktuurit, työparin puute, tiedonkulun puutteet, hierarkiat ym.) yllättivät tulijan Teija Nuutinen/Keinu

13 Omista taiteellisista kunnianhimoista jouduttiin usein luopumaan/tinkimään  yhteisötaideideoista virikeohjaukseen 1xvk tai 2xkk liian lyhyt toiminta-aika taidetyön kokonaisvaltaiselle toteutukselle Taiteilija odotettu vieras, arjen piristäjä ja rutiinien rikkoja : juhlat ja arjen rutiinien rikkoutuminen kulttuurin olennaisia elementtejä Miten myös vanhustyöntekijöiden taideharrastukset ja -menetelmät ym. saataisiin koko vanhusyhteisön käyttöön? Teija Nuutinen/Keinu

14 Taiteilijoiden kommentteja:
”Keinu ei ole vain taiteilijan varassa vaan luomme sitä yhdessä: vanhukset, taiteilijat, työntekijät ja omaiset. Taide ei ole olemassa vain taiteilijan päässä” ..”.taide on minulle syvällistä pohdintaa, johon kykenemme kaikki omalla tavallamme. Taide on taidetta tuntemattomalle samaa kuin askartelu. Tämän vuoksi koen, että en kykene kommunikoimaan hoitajien kanssa” ”Suurimpia ilon aiheita on onnistunut, hyvän mielen sessio vanhusten kanssa...iloinen puheen sorina.” ”minusta tuntuu että vanhukset jotenkin imevät minusta virran ihan täysin… olla ikään kuin moottorina ja käyttövoimana” ”Keinu muuttaa minua ihmisenä – muistot menneiltä vuosilta tekevät minusta ehjemmän ihmisen, jolla on vahvemmat juuret ja suunta, mitä kohti mennä” Teija Nuutinen/Keinu

15 Vanhustyöntekijöiden Keinu
Monella Keinu-vanhustyöntekijällä omakohtainen taideharrastus – ”huono omatunto” kun ei ehdi tekemään vanhusten kanssa muuta kuin perustyötä! Keinu tarpeellinen ja ”erilainen työpäivä”  uudenlainen tapa nähdä vanhus hoidettavan sijaan tekijänä ja toimijana Innostus, ilo, osallistuminen myös työajan ulkopuolella  rohkeus ja uskallus tehdä jotain erilaista – itsensä likoon laittaminen, tunnetyö myös henkisesti vaativaa! Hoitajan ja avustajan rooli välttämätön, rooli taiteen tekijänä vieraampi ”Ihanaa mutta liian usein utopiaa” – arjen kiire tappaa unelmia! Työntekijöitä vaikeaa irrottaa perustyöstä Keinuun Vanhustyöntekijä-taiteilija –työpari jäi joskus muun työntekijäyhteisön ulkopuolelle erilliseksi osaksi vanhuslaitoksen toimintaa  muut ”katsovat kieroon” Teija Nuutinen/Keinu

16 Myös syyllisyyden tunteet osallistumisesta yleisiä – ”minä vaan täällä Keinuttelen ja muut tekevät ”oikeat” työt”! Syyllisyyttä myös siitä, ettei muita yhteisön työntekijöitä saa mukaan Keinuun tai innostumaan Koetaan että taidetyötä ei vielä mielletä olennaiseksi osaksi hoito- ja hoivatyötä – monesti taide ja kulttuuri erillinen lisuke ja koristus – ekstraa, ei ”oikeaa” työtä ”Vieraskoreus”  taiteilija näkee vanhuksesta hyvät puolet, vanhustyöntekijä taas myös huonotuulisuuden, levottomuuden ym. Teija Nuutinen/Keinu

17 Hoitajien kommentteja:
”Jospa Keinun myötä vanhukset saavat hoidon lisäksi myös sisältöä elämäänsä täällä laitoksessa, uutta toimintaa, iloa, valoa ja värejä…myös hoitajat kaipaavat tietoa ja taitoa ja rohkaisua siihen, että itsekin voivat ottaa luovia menetelmiä työvälineikseen...toivotaan myös aitoja, perustyöhön juurrutettavia taidetoimintamalleja, taiteilijalta halutaan oppia…” ”…tämä huumori ja itselle nauraminen – voin epäonnistua eikä se kaada maata vaan voimme yhdessä nauraa”. ”..tajuaa sitä, kuinka työ on silkkaa hoitoa ja huolenpitoa – omalle työarjelle sokeutuu – ulkopuolelta tulija herättelee tajuamaan ja hyödyntämään omia tietoja ja taitoja”. Teija Nuutinen/Keinu

18 ”Jos tärkeäksi pidettyyn perustyöhönkään ei ole riittävästi aikaa ja käsipareja, miten sitä olisi ylimääräiseen ja tarpeettomaan askarteluhömppään ja joutavaan istuskeluun, josta saa vain lisätyötä vanhusten tullessa levottomiksi”? Teija Nuutinen/Keinu

19 Jotta Keinu/luovan toiminnan ryhmät toimisivat vanhusyhteisön arjessa:
Hoitajilla oltava oma kiinnostus taidetyötä kohtaan  ei onnistu jos määrätään ylhäältäpäin kaikkien halukkaiden hoitajien osallistuminen mahdollistettava esim. työvuorolistoissa Esimiehen ja työtovereiden lupa, hyväksyntä ja tuki taidetyötä kohtaan tärkeää! Teija Nuutinen/Keinu

20 Vanhus Keinussa Vanhusten haastattelut keväällä 2007 – tässä taiteilijoiden ja vanhustyöntekijöiden havaintoja: Ilo, odotus, huumori, valmistautuminen, kohentunut muisti, esille nousevat yksilölliset ja piilevätkin taidot, vaihtelu ja virkistys arkeen - yleistä yhteisötaideteoksen ympärillä tarinoiminen Keinu-päivien välillä – myös omaiset Muistelu ja käsillä tekeminen mieluisinta – jotta koetaan mielekkäänä, on sen kytkeydyttävä elettyyn elämään ja työhön  usein kaivataan konkreettista kotiin vietävää, näkyvää tuotosta (vrt. yhteisötaide ja –teos koko yhteisön omaisuutta) Käsillä tehdessä levottomuus unohtuu  erityisesti dementoituneet vanhukset Teija Nuutinen/Keinu

21 Sota, kuolema, menetykset, väkivalta…
Taide, kulttuuri ja taiteilijakin ovat käsitteinä vieraita – usein reaktio: ”Enhän mie oo mittään, ei miusta kukkaa välitä” Taide nostaa esille myös vaikeita, pelottavia ja traumaattisia muistoja ja kokemuksia : Esimerkiksi varhaisvaiheen dementiassa omiin rajoihin, osaamattomuuteen ja menetettyihin taitoihin törmääminen – ”sammuminen” Sota, kuolema, menetykset, väkivalta… Levottomuus, rauhattomuus, unettomuus, vaeltelu – liikkeelle lähtevät prosessit – kuka ottaa vastaan? Onko tilaa/lupa kaikenlaisille tunteille? Hankalat, ikävät ja itkuiset hetket hoidettava tässä ja nyt!  vanhustyöntekijöiden rooli korostuu Projektien eettinen vastuu? Teija Nuutinen/Keinu

22 Vanhusten kommentteja:
”Hyvä jotta tulloo jottain vilinnöö tänne!” ”Kun ei kuule ja näe – jää jäläkkeen, sotkee ajatuksen!” ”…Ei ole niin yksinäistä, kun tulee tänne Keinuun…sitä ollaan vähän niin kuin yhtä perhettä tässä pöydän ympärillä…” ”..te teette todella arvokasta työtä, sen ymmärtää vasta kun on vanha” Teija Nuutinen/Keinu