Luuk. 7:24-27 Seitsemännen luvun lopussa Luukas puhuu vielä Jeesuksen ja Johannes Kastajan välisestä suhteesta ja kertoo koskettavan kertomuksen synitisestä naisesta fariseuksen kodissa. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen Kun Johanneksen lähettämät miehet olivat menneet pois, Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta: "Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka koreilevat vaatteillaan ja elävät ylellisesti! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu: - Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien. (Luuk. 7:24- 27) Jeesus antaa Johannes Kastajasta hyvä todistuksen. Hän ei ollut mikä tahansa profeetta, vaan aivan erityisen Vanhan testamentin ennustama Messiaan tuloa vamistava Jumalan sanansaattaja (lue Mal. 3:1, 23-24). Näin sanoessaan Jeesus samalla ilmaisee itse olevansa odotettu Messias.

Luuk. 7:28-30 Minä sanon teille: yksikään naisesta syntynyt ei ole Johannesta suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on Jumalan valtakunnassa, on suurempi kuin hän. Kaikki, jotka kuulivat Johannesta, publikaanitkin, taipuivat tunnustamaan, että Jumalan vaatimus oli oikea, ja ottivat Johannekselta kasteen. Mutta fariseukset ja lainopettajat asettuivat Jumalan tahtoa vastaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta. (Luuk. 7:28-30) Jumalan valtakunnan arvojärjestys on nurinkurinen: Suurin on pienin ja pienin on suurin. Ehkä tällä tavalla Jeesus haluaa kuvata sitä, miten tämän maailman keskinäinen kilpailu ja arvojärjestysten asettaminen on taivaassa aivan vierasta. Jo Johanneksen toiminnassa ja ihmisten suhtautumisessa siihen tuli näkyviin sama, mikä myöhemmin Jeesuksen toiminnassa. Erityisesti syntisinä pidetyt tunnustivat, että parannuksen kehotus on oikea, ja siksi he ottivat kasteen. Itseään hyvinä pitävät taas eivät katsoneet olevansa parannuksen tarpeessa, eivätkä siksi ottaneet Johannekselta kastetta. Näin he jäivät Jumalan valtakunnan ulkopuolelle.

Luuk. 7:31-35 "Mihin siis vertaisin tämän sukupolven ihmisiä? Millaisia he ovat? He ovat kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: 'Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.' Johannes Kastaja on tullut, hän ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: 'Hänessä on paha henki.' Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: 'Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!' Mutta Viisauden tunnustavat oikeaksi kaikki Viisauden lapset." (Luuk. 7:31-35) Johannes ja Jeesus olivat monessa suhteessa hyvin samanlaisia julistuksensa ja toimintansa suhteen. Suuri ero oli kuitenkin siinä, etä Johannes eli hyvin askeettista elämää, kun taas Jeesuksen elämässä ja toiminnassa oli pinnalla Jumalan valtakunnan juhlatunnelma. Merkillistä, miten ne, jotka eivät halunneet tunnustaa Johannesta ja Jeesusta Jumalan lähettämiksi, osasivat löytää moittimista sekä Johanneksen että Jeesuksen elämäntavoissa – toinen liian askeettinen, toinen liian vapaamielinen. Ne taas, joille Jumala on antanut uskon – Viisauden lapset – tunnistavat ja tunnustavat sekä Johanneksessa että Jeesukessa Jumalan työn. Viisaus tarkoittaa tässä Jumalaa, tai ehkä Jumalan persoonallista Viisautta, josta puhuu Sananl. 8.

Luuk. 7:36-43 Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. (Luuk. 7:36-38) Evankeliumeissa kerrotaan usein, miten Jeesus oli aterialla erityisesti syntisten kanssa, mutta hän oli vamis menemään myös fariseuksen kotiin. Aterialla oltiin makuulla pöydän ympärillä jalat poispäin pöydästä, ja niinpä nainen lähetyi Jeeusta takaa ja alkoi pestä ja voidella alabasterilla. Naiselta vaati melkomoista rohkeutta uskaltaa tulla kutsumatta fariseuksen kotiin. Halu kohdata Jeesus oli suurempi kuin pelko. Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Simon, minulla on sinulle puhuttavaa." "Puhu vain, opettaja", fariseus vastasi. "Oli kaksi miestä", sanoi Jeesus. "He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?" Simon vastasi: "Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi." "Aivan oikein", sanoi Jeesus. (Luuk. 7:39-43) Isäntä ei voinut ymmärtää, miksi Jeesus salli syntisen naisen koskettaa itseään – saastaisuushan tarttuu! Jeesus aavistaa isäntänsä ajatukset ja perustelee toimintaansa koskettavalla vertauksella. Fariseus Simonkin toki ymmärtää, että vertauksen enemmän anteeksi saanut myös rakastaa enemmän. Näin hän oikeastaan itse vastasi omiin epäilyksiinsä Jeesuksen ja syntisen naisen suhteen.

Luuk. 7:44-50 Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: "Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän." Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi." (Luuk. 7:44-48) Simon ei ollut osoittanut Jeesukselle edes normaalia vieraanvaraisuutta ja kohteliaisuutta suutelemalla tervehdykseksi tai voitelemalla pään öljyllä. Näin hän oli osoittanut nuivan asenteensa Jeesusta kohtaan. Syntinen nainen taas ilmaisi rakkauttaan Jeesukseen ylenpalttisesti. Naisen rakkauden syynä oli suurten syntien anteksisaaminen, ja niin Jeesus vielä vahvistaa naiselle anteeksiantamuksen. Miten paljon me olemme saaneet anteeksi, miten paljon me siis rakastamme? Opetus: Ville Auvinen Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: "Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi." Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa." (Luuk. 7:49-50) Syntejä voi antaa anteeksi ainoastaan Jumala. Ei siis ihme, että muut aterialla olleet alkoivat ihmetellä, kuka Jeesus oikein on ja millä vallalla hän antaa syntejä anteeksi. He eivät ymmärtäneet, että Jeesuksessa itse Jumala on tullut ihmiseksi. Naisen usko pelasti hänet. Usko oli siinä, että hän tuli Jeesuksen luo synteineen, eikä antanut minkään estää, ei edes fariseusten halveksunnan.